Nuori tarvitsee tukea

Mari Metsävainio työskentelee sosiaalityöntekijänä Joensuun kaupungilla. Hän on kirjoittanut tämän blogin yksityishenkilönä.

Toimeentulotuki on siirtymässä Kelaan ja Siun Sote tekee vauhdikasta tuloaan Pohjois-Karjalaan. Työssäni aikuissosiaalityössä huomaan pysähtyväni usein miettimään, miten nuorten aikuisten käy tässä muuttuvassa yhteiskunnassa. Miten käy erityisesti heidän, jotka kärsivät masennuksesta tai joilla on ADHD/ ADD tai heidän, joilla on taustalla koulukiusaamista, oppimisvaikeuksia, ahdistuneisuutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, musertavaa yksinäisyyttä, ongelmallista  pelaamista… Tällaisia 18–29-vuotiaita nuoria on aikuissosiaalityön asiakkaina Joensuun alueella yli 2 000.

Nuoriin kohdistuvat valtavat koulutus- ja työpaineet. Töihin pitäisi mennä, mutta kun ei ole koulutusta eikä sitä työtäkään. Ja toisekseen kun työhön ei pysty ilman ohjausta tai ei ainakaan 8 tuntia päivässä. Opiskelemaan pitäisi lähteä, mutta kun ei pysty olemaan ryhmässä eikä kohtaamaan uusia ihmisiä. Tai ammatillinen tutkinto on, mutta se voi olla alalta, jonne vain ajauduttiin, kun ei muualle päässyt.

Erilaisten etuuksien ja palvelujen saamisen kriteerejä kiristetään. Myös asenteet heikommassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan ovat koventuneet. 

Työttömyyspäivärahaan on suunnitteilla kiristyksiä. Ja eiväthän kaikki työttömät ole oikeutettuja edes työmarkkinatukeen. Työkokeilupaikkoja on vaikea saada, jolloin oikeus työmarkkinatukeen on vaikea saavuttaa. Opintoetuuksien maksamista tiukennetaan ja opintolainan osuus opintoetuuksista kasvaa. Erilaisten etuuksien viidakko on valtava ja jos elämässä jotakin sattuu, ihminen tipahtaa helposti tulo- ja palveluloukkuun. 

Vaikuttaa siltä, että palvelut on karsittu minimiin ja niihin pääsyä voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja, esimerkkinä kuntouttava työtoiminta. Oppilaitoksissa ei ole tarjota riittävää tukea arjen ongelmiin. Mielenterveys- ja päihdepalvelut ovat osalle nuorista sopimattomia ja riittämättömiä. Palveluihin ei aina pääse riittävän nopeasti ja riittävän aikaisessa vaiheessa.

Ennaltaehkäiseviä tai oikea-aikaisia palveluja on vaikea löytää. Nuoren elämäntilanteen pitää mennä todella solmuun, ennen kuin apua on saatavilla. Nuoret aikuiset toimivat ”tässä ja nyt”, he eivät ole orientoituneet odottamaan.

Suuret asiakasmäärät esimerkiksi aikuissosiaalityössä huolestuttavat työntekijöitä. Asiakkaita voi olla 800–1 000/työntekijä. Lisähankaluuksia voivat tuoda toimijoiden väliset raja-aidat erityisesti tiedonkulussa, eli vedotaan muun muassa salassapitoon ja henkilötietolakiin.

Nopeasti laskien voin todeta, että minulle jää vajaa tunti vuodessa aikaa kutakin asiakasta kohti. Tästä vajaasta tunnista puolet on varattava puheluihin ja kirjallisiin töihin kuten kirjaamiseen ja päätöstentekoon. Prosessimaiseen asiakkaan kanssa työskentelyyn ei ole mahdollisuutta. Tapaamisajat voivat venyä kahden kuukauden päähän siitä, kun ajanvarauksen tarve tulee esille. Työntekijöiden aikaa tarvitaan myös työn ja palvelujen kehittämiseen. 

Kun on työssään nähnyt, miten merkittävää on antaa nuorelle aikaa, on kamala tajuta, että sitä minulla ei ole. Ei minulla tosin ole tarjota toimivia palvelujakaan, ei ainakaan ilman odotusta.

Itse toivoisin jokaiselle ongelmiensa kanssa painivalle nuorelle omaa luottotyöntekijää, joka tuellaan saisi nuoren löytämään toivon ja unelmat sekä keinoja niiden saavuttamiseksi. Lisäksi toivon, että nuorille aikuisille olisi helposti lähestyttävä paikka, josta saa aina jonkun sosiaali- tai nuorisoalan ammattilaisen kiinni.

Joissakin tilanteissa saatetaan aluksi tarvita kotoa hakijaa ja rinnalla kulkijaa. Tarvitaan myös pieniä ryhmiä, joissa opetellaan toimimaan yhdessä muiden kanssa. Turvallisessa pienessä porukassa ei ole pelkoa tulla kiusatuksi tai lytätyksi.

Rikkinäinen tai apua tarvitseva Ihminen on kohdattava ihmisenä, ei kulueränä. Hänet on nähtävä toimijana. Muutokseen motivoitumiseen ja tavoitteeseen pääsemiseen tarvitaan aikaa ja voimavaroja mutta myös toisia ihmisiä ja sopivia palveluja.