Sosiaalihuollon luokitukset asiakastietoja jäsentämässä

Päivi Malinen, ISOn sosiaalityön erityisasiantuntija

Teppo Taskinen, ISOn tiedonhallinnan erityisasiantuntija

Sosiaalihuollon asiakastietojen kirjaaminen uudistuu ja etenee kohti määrämuotoista kirjaamista. Määrämuotoisuus toteutuu, kun asiakastietojen kirjaamisessa käytetään kansallisesti määriteltyjä luokituksia ja asiakasasiakirjoja.

Sosiaalipalvelujen luokitus -perheeseen kuuluu kolme kokonaisuutta: palvelutehtävät, sosiaalipalvelut ja palveluprosessit. Asian- ja asiakkuudenhallinta sekä asiakastietojen käyttöoikeuksien perusteet kuuluvat myös palvelutuotannon määrittelyihin. Asiakastietomäärittelyihin kuuluu mm. sosiaalihuollon asiakastietomalli. Siinä asiakastietojen sisällöt, rakenteet ja niiden keskinäiset suhteet esitetään yhtenäisellä tavalla. Asiakirjarakenteet ovat pohjia, joiden avulla kuvataan yksittäisiin asiakasasiakirjoihin kirjattavia tietoja. Luokitukset julkaistaan Kansallisessa koodistopalvelussa ja THL vastaa niiden ylläpidosta ja päivittämisestä. Kesäkuun alussa koodistopalvelimelle on julkaistu uusia sosiaalihuollon luokituksia ja päivitetty kahta luokitusta.

Yksi päivitetyistä luokituksista koskee sosiaalihuollon asian vireilletulon tapaa. Sosiaalihuollon asiakkaan asiahan voi tulla vireille hakemuksella, ilmoituksella, yhteydenotolla tai muulla tavalla. Sosiaalihuollon tietopohjan vahvistamiseksi tarvitaan määrämuotoista tietoa siitä, kuinka asia on tullut vireille. Vireilletulon tapaa kuvataan Sosiaalihuolto - Sosiaalihuollon asian vireilletulon tapa -luokituksella. Vireilletulojen tarkastelu antaa tärkeää tietoa siitä, mistä ja miten asiakkaat sosiaalihuoltoon ohjautuvat.

Sosiaalihuollossa tehdään tavoitteellista työtä. Asian vireilletulon jälkeen sosiaalihuollon tukea ja palveluja tarvitsevalle henkilölle avataan asiakkuus. Sosiaalihuollon asiakas ja sosiaalihuollon ammattihenkilö asettavat yhdessä työskentelylle tavoitteet. Näitä tavoitteita kuvataan uudella luokituksella Sosiaalihuolto - Asiakkuuden tavoitteet. Kun työskentelylle asetetaan selkeät tavoitteet, on niiden saavuttamista mahdollista myös arvioida, ja näin tarkastella yhteisen työskentelyn vaikutuksia ja vaikuttavuutta.

Sosiaalipalvelujen tarkoituksena on edistää asiakkaan sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ongelmia. Asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuus vaikuttaa vahvasti siihen, millaisia sosiaalipalveluja asiakkaalle annetaan. Uutta luokitusta Sosiaalihuolto - Asiakkaan elämään vaikuttavat tilannetekijät käytetään, kun asiakas ja ammattihenkilö arvioivat yhdessä, mitkä tekijät helpottavat asiakkaan elämäntilannetta ja auttavat häntä tavoitteiden saavuttamisessa tai vastaavasti vaikeuttavat niitä.

Sosiaalityössä käytetään useita menetelmiä asiakastyön tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaalihuolto - Sosiaalihuollon ammattihenkilön menetelmät on uusi luokitus, jonka avulla kuvataan esimerkiksi selviytymistä ja voimavaroja vahvistavaa toimintaa kuten asiakkaan osallisuuden tukemista, tai koulutukseen ja työllisyyteen liittyvää toimintaa kuten monialaisen suunnitelman tekemistä asiakkaalle, työkyvyn selvitystä tai ryhmämuotoisen sosiaalityön toteuttamista.

Kun asiakastiedon kirjaamisessa käytetään yhdenmukaisia luokituksia ja asiakirjarakenteita, tarvittavat tiedot löytyvät nykyistä paremmin. Sosiaalihuollon asiakastiedon arkisto avaa sosiaalityön näkökulmasta arvokkaita mahdollisuuksia asiakastyössä syntyvän tiedon hyödyntämiseen niin yksilökohtaisessa asiakastyössä kuin laajemmin palvelujen vaikuttavuutta arvioitaessa.

Kirjoittajat työskentelevät ISOssa, Teppo Taskinen tiedonhallinnan erityisasiantuntijana ja Päivi Malinen sosiaalityön erityisasiantuntijana.

Kohti sosiaalihuollon digiloikkaa

Tarja Timonen, Siun soten O365 Pilvipalvelujen projektipäällikkö

Tuija Rautiainen, Siun soten digitaalisten palvelujen ICT-suunnittelija

Kirjaamisvalmennukset Siun soten organisaatiossa olivat valtava ponnistus uuden toimintamallin opettamiseen sekä kirjaamistaitojen lisäämiseen sosiaalihuollon henkilöstölle. Koko henkilöstö saatiin valmennettua maaliskuuhun 2019 mennessä.

Valmennusten yhteydessä alettiin pohtia, miten koko henkilöstön kirjaamistaitoja voitaisiin jatkossa ylläpitää eri yksiköissä. Esimerkiksi sosiaalihuollon asiakastietomallin jalkauttaminen toimintayksiköihin vaatisi edelleen kouluttamista. Samalla mietittiin, miten kirjaamisvalmentajien osaamista olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän – Siun sote on kuitenkin panostanut paljon kirjaamisvalmentajien valmentamiseen. Samaan aikaan Siun sotessa otettiin käyttöön yhä enemmän asiakkaille suunnattuja sähköisiä palveluja. Tämän rinnalle tarvittiin neuvontaa asiakkaille siitä, miten sähköisiä palveluja käytetään.

Alkoi vaikuttaa loogiselta, että näihin tarpeisiin vastattaisiin idealla ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”. Ratkaisumallina päätettiin kokeilla tukihenkilöitä, joilla olisi osaamista ja tietoa kirjaamisvalmennuksen lisäksi digitaalisista taidoista. Asiantuntijoista koottiin digimentoriverkosto, jonka tehtävänä on tukea niin asiakkaita kuin ammattilaisia sosiaalihuollon sähköisessä maailmassa.

Digimentoritoiminta käynnistettiin 2018–2019 kokeilumielessä osana Pohjois-Karjalan Digitukipilottia, jossa Siun sote oli mukana. Ajatus oli, että digimentorit veisivät työyksiköihinsä uusinta tietoa digikehittämisestä, innostaisivat kollegoita digiasioissa ja veisivät tietoa asiakkaille tarjolla olevista digivaihtoehdoista. Digimentori on ajan tasalla Siun soten digipalveluista, edelläkävijä ja etulinjan perehtyjä uusiin digipalveluihin, innostava tiedonvälittäjä eri kanavissa ja suunnannäyttäjä sekä muutosten eteenpäin viejä. Jatkossa digimentorin rooli on entistä enemmän osaamisen kehittämisen vahvistaja. Digimentoreita on tällä hetkellä organisaatiossa yhteensä noin 90, joista perhe- ja sosiaalipalvelujen alueella toimii 16.

Tällä hetkellä Siun sote on mukana Karelia-Ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa, jonka yksi tehtävä on miettiä, mistä ja miten henkilöstö saisi tehokkaimman hyödyn itsensä kehittämiseen. Isossa organisaatiossa henkilöstön kouluttamisen haasteena on, että kaikkia ei saada koulutettua yhtä aikaa, samanarvoisesti, -aikaisesti tai -tasoisesti. Koska henkilöstöä on paljon ja koulutustaustat ja -tasot vaihtelevat, osaamisvajeiden tunnistaminen on haastavaa. On tärkeää tunnistaa myös minimivaatimus digitaalisille taidoille. Osaamisen kehittämisen yksikkö huolehtii organisaation koulutustarpeisiin vastaamisesta ja tämä yhteishanke on hyvä lisä täydentämään myös digimentoreiden osaamista. 

Sosiaalihuollon digiloikan pohjana on ammattilaisten osaamisen lisääminen. Sen myötä voimme tehdä digiloikan aina asiakastyön tasolle asti. Kirjaamisvalmennuksista saadut hyvät kokemukset inspiroivat kehittämään organisaation digitaitoja laajemminkin.

Kirjoittajat ovat Siun soten sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittäjiä: Tarja Timonen työskentelee O365 Pilvipalvelujen projektipäällikkönä ja Tuija Rautiainen digitaalisten palvelujen ICT-suunnittelijana.

Kykyviisarin mahdollisuudet asiakastyössä

Tarja Hakkarainen

Tarja Hakkarainen on valmistunut sosiaalityöntekijäksi (YTM) Lapin yliopistosta. Hän on kirjoittanut blogitekstin pro gradu -tutkielmansa ” Kykyviisari, arviointimenetelmä monialaisessa palvelussa” pohjalta.        

Työ- ja toimintakyvyn arviointimenetelmä Kykyviisari on työväline asiakastyöhön. Työ- ja toimintakyvyn arviointia tarvitaan asiakkaiden ohjaamisessa sopiviin palveluihin. Työ- ja toimintakyvyn arviointi on välttämätöntä asiakkaan työllistymisen edistämiseen liittyvissä tilanteissa. Arviointia tarvitaan selvitettäessä asiakkaan koulutus-, kuntoutus- tai eläkemahdollisuuksia.

Kykyviisari on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, jonka avulla saadaan suuntaa antavaa tietoa asiakkaan työ- ja toimintakyvystä. Sen avulla voidaan selvittää asiakkaan vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. Kykyviisari toimii ammattihenkilöille puheeksi ottamisen välineenä ja apuna asiakkaan tavoitteiden toteutumisen arvioinnissa. (Työterveyslaitos, Solmu -hanke 2019, 5.)

Kykyviisarikyselyssä asiakas itse arvioi omaa työ- ja toimintakykyään, jolloin hänen itsetuntemuksensa ja toimijuutensa vahvistuvat. Asiakas ja ammattihenkilö arvioivat yhdessä Kykyviisarikyselyn tulokset. Tuloksia on osattava tulkita oikein. Tulosten arviointi on asiakkaan kanssa kohtaamista ja hänen elämäänsä liittyvien asioiden tarkastelua. Aina on punnittava Kykyviisarin hyötyjä asiakkaalle. Asioiden esille ottaminen voi aiheuttaa asiakkaassa ahdistusta. Toisaalta se auttaa näkemään asioiden kehittymistä parempaan suuntaan. Myös eettisyyttä on tarkasteltava. Yksilöt kokevat eri tavoilla Kykyviisarikyselyn, sen kohdistuessa heidän yksityisyyteensä. Asiakkaalla on oikeus tuoda esille sitä tietoa mitä hän itse haluaa.

Asiakas arvioi omaa työ- ja toimintakykyään omasta tuntemuksestaan ja kokemuksestaan käsin. Työ- ja toimintakyky näyttäytyy eri tavoilla työympäristössä kuin kotiympäristössä. Kokemus hyvästä elämästä ei ole samanlainen kuin ammattihenkilöllä.

Mikään mittari ei tuo täydellisen luotettavaa tietoa. Asiakkaan kanssa keskustelu ja hänen asioihinsa perehtyminen antaa oleellisen tiedon ja ymmärryksen. Kykyviisarin avulla saatu tieto toimii parhaimmillaan asiakkaan tilanteen edistämisessä. Kokonaisvaltainen tieto auttaa tavoitteellisessa työskentelyssä.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi asiakastyössä – tehdäänpä sitä arviointimittareilla tai ilman – on haastavaa.  Asiakastyössä vaaditaan pitkäkestoista ja kokonaisvaltaista asiakkaan arjessa elämistä. Emme saavuta, emmekä tarvitse kaikkea tietoa. Keskustelu arviointimenetelmistä ja niiden kehittämisestä on tärkeää. Tarvitsemme niitä asiakastyössä. Arviointimenetelmien käyttämisen tulee perustua yksilölliseen harkintaan ja tarkoituksenmukaisen menetelmän valintaan.

Lähde: Työterveyslaitos, Solmu -hanke 2019. Kykyviisari. Työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä. Käyttöopas. https://sivusto.kykyviisari.fi/wp-content/uploads/2019/10/Kykyviisari_kaytto_opas_paivitys_SF_171019_yleinen-.pdf

Tarvitsemme tietoa – nyt on aika kehittää rakenteita

Satu Marja Tanttu on Essoten aluekehittäjä
SOSRAKE-hankkeessa

Satu Marja Tanttu työskentelee Essoten aluekehittäjänä SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeessa.

Aikuissosiaalityö on sisällöltään monelle tuntematon, vaikka kaikenikäisten huono-osaisten auttaminen on perinteisesti liitetty sosiaalihuollon tehtäviin. Siihen liitetään usein asiakkaiden taloudellinen huono-osaisuus ja rahalliset tuet, vaikka köyhyys onkin usein seurausta syvemmistä elämän haasteista ja aikuissosiaalityössä asiakkaita pyritään auttamaan kokonaisvaltaisesti.

Essoten aikuissosiaalityön kehittäminen käynnistyi ISO SOS -hankkeessa vuosina 2018–2019. Kehittäminen keskittyi toiminnallisen muutokseen: asiakasosallisuuden vahvistamiseen asiakasprosesseissa ja työkäytäntöihin. Hankkeessa kokeiltiin myös erilaisia asiakkaan toimintakykyä mittaavia mittareita.

Hankkeen aikana aikuissosiaalityöhön saatiin uusia työvälineitä. Jalkautuvaa työotetta laajennettiin kolmannen sektorin toimipisteisiin ja muun muassa yhteistyö diakonien kanssa toi uusia asiakkaita avun piiriin ja tiivisti yhteistyötä.  Ryhmätoimintojen tärkeys tuli esiin hankkeen kokeilujen myötä. Toiminnalliset ryhmät toivat sisältöä ja rytmiä asiakkaiden arkeen ja niiden aktivoivan vaikutuksen havaittiin voivan viedä asiakkaan tilannetta eteenpäin.

Rakenteellisen sosiaalityön osalta mallinnettiin käytäntö sisäisen tiedon tuottamiselle. Samalla kävi kuitenkin selväksi, että kokonaisuutena rakenteellinen sosiaalityö on niin laaja, ettei sen tarvitsemaa kehittämistyötä pystytä ISO SOS -hankkeen puitteissa tekemään. Rakenteellisessa sosiaalityössä tulisi hyödyntää asiakkaiden kokemustietoa, mutta sen systemaattiseen keräämiseen ja käsittelyyn ei ole käytäntöjä, eikä välineitä. Koska velvoite rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen on lainsäädännössä uusi, sitä ei ole huomioitu alan koulutuksissa, eikä sosiaalialalla työskentelevillä ole riittäviä valmiuksia rakenteellisen sosiaalityön tekemiseen.

Tuntemamme maailma on muuttunut kevään aikana radikaalisti ja tarve rakenteellisen sosiaalityön tekemiselle on sen myötä vain lisääntynyt. Sosiaalihuollossa tehtävän työn oikein kohdentaminen on tärkeää asiakasmäärien lisääntyessä. Aikuisten arkea tukevia ja työ- sekä toimintakykyä ylläpitäviä palveluja järjestetään hyvin perinteisesti, vaikka meillä ei ole juurikaan tutkittua tietoa siitä, mikä palvelu vaikuttaa asiakkaan tavoitteeseen nähden edistävästi tai päinvastoin. Palvelujen kehittäminen tarveperustaiseksi edellyttää muun muassa analysoitua vaikuttavuustietoa.

Essote on mukana 1.5.2020 käynnistyvässä ESR-rahoitteisessa rakenteellisen sosiaalityön SOSRAKE-hankkeessa. Hankkeen myötä Essote saa kehittämisen tueksi kumppaneita, jotka tuovat kehittämistyöhön erilaista osaamista. Liikkeelle on lähdettävä perusteista, koska valtakunnallisestikin osa-alue on kehittymätön, eikä valmiita koko kokonaisuuden sisältäviä mallinnuksia ole olemassa. Lähdemme siis yhdessä eri toimijoiden kanssa kehittämään rakenteelliseen sosiaalityöhön valmennusta ja välineitä, joita tulevaisuuden sosiaalipalvelujen kehittäminen tarvitsee. Alkamassa on mielenkiintoinen matka!

SOSRAKE-osaamisverkosto on sosiaalialan tulevaisuutta

Anne Surakka, SOSRAKE-hankkeen projektipäällikkö

Anne Surakka työskentelee 1.5. alkaen projektipäällikkönä SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeessa

#koronakevät #poikkeustila #pesekädet #pysykotona #jaksaajaksaa… 

Hashtagitkin sen kertovat: tästä keväästä tuli toisenlainen, ehkä jopa käänteentekevä. Moni asia arjessa on muuttunut, eikä lisääntyneestä epävarmuudesta näytä olevan nopeaa ulospääsyä. Hyvinvointia ja terveyttä ylläpitävät ja edistävät rakenteet huojuvat entistä pahemmin – olivathan perustukset rapistumassa monilta osin jo ennen kriisiä. Sosiaaliala on kuitenkin ollut matkalla jonkinlaiseen käännekohtaan jo kauan ennen nykyisiä poikkeusoloja.

Erityisesti viime vuosina tarve ja vaatimukset parantaa sosiaalialan työn laatua ja vaikuttavuutta, hillitä kustannuksia ja edistää asiakkaiden osallisuutta ovat lisääntyneet kiihtyvällä vauhdilla. Niin lainsäädännössä kuin tulevaisuuden visioissakin yhdeksi keskeisistä työmme vaikuttavuutta lisäävistä tekijöistä on nimetty rakenteellinen sosiaalityö. On ymmärretty, että ilman systemaattisesti kerättyä ja analysoitua tietoa sekä ihmisten tuen tarpeiden kokonaisvaltaista hahmottamista erilaiset toimenpiteet, palvelujen ja tuen kehittäminen sekä voimavarojen suuntaaminen on sama kuin suunnistaisi ilman karttaa ja kompassia.

”Poikkeustila on maineen nollapiste”, arvioi Kaiku Helsinki -viestintätoimiston toimitusjohtaja Pete Saarnivaara blogissaan 31.3. Hänen mukaansa muutaman vuoden päästä yhteiskunnan toimijoita arvioidaan sen perusteella, mitä he tekivät poikkeustilan aikana ja sen jälkeen. Itse näkisin, että tämä on myös se hetki, josta alkaa sosiaalialan uusi tulevaisuus: nyt, jos koskaan meidän on tehtävä näkyväksi yhteiskuntaa ja parhaimmillaan koko maailmaa muuttava työmme. Kuten uunituore sosiaalityöntekijä Anna-Reetta Buchen ISOblogissaan omaa polkuaan kuvasi, alan valinta varmistui oikeaksi hänen ymmärtäessä, että sosiaalityöntekijänä voi ja pitää vaikuttaa sekä tuottaa työtä koskevaa vaikuttavuustietoa.

Rakenteellisen työn tekeminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman taitoja ja resursseja. Pian käynnistyvä SOSRAKE-osaamisverkosto on yhteinen ja merkittävä ponnistus, jossa parannetaan sosiaalihuollon toiminnan ja tiedolla johtamisen edellytyksiä. Hankkeessa vahvistetaan nykyisten ja tulevien ammattilaisten osaamista ja ymmärrystä aikuisten parissa tehtävässä sosiaalialan rakenteellisessa työssä. Hankkeessa kehitettävä uusi koulutus- ja valmennuskokonaisuus tarjoaa alalle uusia välineitä puuttua tehokkaammin syrjäytymisen ja eriarvoisuuden syntyyn. 

SOSRAKE-hankkeessa kehittämistyötä tehdään sosiaalipalvelujen perustyön henkilöstön ja asiakkaiden sekä koulutustahojen tiiviinä yhteistyönä. Hanketta hallinnoi ISO ja osatoteutuksista vastaavat Essote, Kainuun sote, Diak ja Xamk. Kehittämiskumppaneinamme toimivat lisäksi Itä-Suomen yliopisto, useat Itä-Suomen kunnat ja kuntayhtymät sekä sote-alan järjestöistä Mikkelin Toimintakeskus, Sirkkulanpuiston toimintayhdistys ja Sotkamon Mielenterveyden Tuki. Hanke kestää 31.10.2022 saakka.

Pidetään kukkahatuistamme kiinni – nyt mennään! #sosrake #rakenteellinentyö #sosiaalialanosaaminen #kaikkijärjestyy

Uunituoreen sosiaalityöntekijän ajatuksia

Anna-Reeta Buchen työskentelee sosiaalityöntekijänä Rautalammin kunnassa.

Aloitin sosiaalityön opinnot syyskuussa 2015 Itä-Suomen yliopistossa yhdessä 64 muun fuksin kanssa. Meitä opiskelijoita oli kirjava joukko: tuoreita saman kevään ylioppilaita, nuoria ja vanhempia oman alansa etsijöitä ja sosionomeja, joilta ammattihenkilölain voimaan tultua edellytettiin maisterin tutkintoa voidakseen työskennellä sosiaalityöntekijänä. Naisvaltainen ala, totesin – 62 naista ja kaksi miestä.

Minulle ammatinvaihto terveyden vuoksi oli välttämätöntä, koska olin tullut työkyvyttömäksi aiempaan ammattiini. Yhteiskuntatieteet kiinnostivat jo nuorempana, mutta tie vei toiselle uralle. Sosiaalitieteitä opiskelin työn ohessa avoimessa yliopistossa. Kaupan alalla ehdin työskennellä lähes 20 vuotta, tuloshakuisuus ja kannattavuusajattelu olivat selkäytimessä. Koulutusaloja vertaillessani päättelin, että sosiaalityössä voin vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Uudesta sosiaalihuoltolaista minulla ei vielä hakuvaiheessa ollut hajuakaan. Sosiaalityön johdatuskurssilla kävimme vierailulla Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus ISOssa. Tarja Kauppila esitteli rakenteellisen sosiaalityön merkitystä uudessa sosiaalihuoltolaissa. Sillä hetkellä tiesin, että olen opiskelemassa oikealle alalle: sosiaalityöntekijänä voi ja pitää ihan oikeasti vaikuttaa ja tuottaa vaikuttavuustietoa työstä.

Tutustuin opintojen aikana muihin aikuisopiskelijoihin. Yhteistä meille oli se, että opinnoissa pystyimme hyödyntämään elämänkokemusta, aiempaa työhistoriaa, kokemuksia hyvinvointivaltiosta ja muistoja lamasta. Monelle meistä työn merkityksellisyys on suurempi motiivi kuin ansiotaso tai urakehitys. Sain myös nuorempia elinikäisiä ystäviä ja ymmärsin, kuinka erilaisessa maailmassa he nuoruuttaan elävät. Yhdessä juostiin Kauppakadun Improssa ja pelattiin juomapelejä. Olin ainoa, jolla ei siinä porukassa ollut tatuointia!

Viimeisen kahden vuoden ajan olen työskennellyt opintojen ohessa erikoissairaanhoidossa sosiaalityöntekijän sijaisuuksissa. Omasta sairastamisen kokemuksesta ja taistelusta kasvotonta työeläkeyhtiötä vastaan on ollut suuri etu. Sitä oppia en olisi mistään kirjasta voinut ammentaa. Opintojen aikana tein yhteistyötä ISOn kanssa. Minulle avautui näköaloja sosiaalisen kuntoutuksen, aikuissosiaalityön kehittämisen ja vaikuttavuuden teemoihin. Niistä aineksista gradukin syntyi. ISO kiitos kaikille ISOn ja ISO SOS -hankkeen väelle!

Olen juuri aloittanut sosiaalityöntekijän virassa. Työhaastattelussa maaliskuun alussa en vielä tiennyt, millaisessa yhteiskunnallisessa ja globaalissa kaaoksessa hihani käärin tuoreena, kirkasotsaisena sosiaalityöntekijänä. Haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden elämään Covid-19 aiheuttaa ennennäkemättömiä ja pitkäkestoisia haasteita. Tuen ja avun tarpeessa olevien määrä tulee lisääntymään. Tähän tilanteeseen minulla ei ole elämänkokemusta eikä kurssikirjoja luettuna. Mutta luotan siihen, että olen laillistettu sosiaalityöntekijä, minulla on valmius toimia. Minä pärjään kyllä. Niin on pärjättävä kaikkien kollegoidenkin.

Toivo ihmisessä

Tarja Kauppila:

Kun ihan ensimmäiset virusuhkan matkustusrajoitukset iskivät arkeen, muistan, että se tuntui vain hetken ja vain hieman hankalalta. Silloin postasin Facebook-sivulleni yhdestä pelastuksesta, joka on mielikuvitus. Edelleen voi yhdessä muistella kaikkia jo tehtyjä hauskoja reissuja, edelleen voi suunnitella tulevia.

Mutta päivä päivältä virusuutiset ovat synkentäneet ankarasti niin näkymiä kuin mieltä. Silmät täyttyvät kyynelistä, kun katsoo kuorma-autojonossa verkkaasti viimeistä vaellustaan tekeviä italialaisia ja suojavarustuksissaan pää painuksissa itkeviä väsyneitä hoitajia. On surua, on huolta, on hätää – kaukana ja ihan lähelläkin jo. Miten selviydymme?

Useimmilla meistä on koti, johon suojautua. Useimmilla meistä on läheisiä, joihin turvautua. Kaikilla ei ole, ja velvollisuutemme on pitää yhdessä huolta niistä ihmisistä, jotka ovat nyt kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa. Tähän pystymme kyllä!

Tänään ajattelen niin, että tässä vuoden lopulle menee, ennen kuin päiväjärjestykset oikenevat kriisiasennosta. Ja pitkään sen jälkeen korjannemme kaikkea sitä, mitä emme voineet virukselta ja sen seurausvaikutuksilta varjella. Valitettavasti. Mistä toivoa tulevaan? 

Sähköposti kertoo juuri esimerkiksi siitä, että Euroopan komissio on hyväksynyt päivityksen, joka kohdentaa Horisontti 2020-ohjelmalla 47,5 miljoonan euron rahoituksen koronaviruksen torjumiseksi. Jo 17 hanketta ja 136 tutkimusryhmää ympäri EU:ta työskentelee kehittääkseen rokotteita, uusia hoitomenetelmiä ja viruksen leviämisen estämiseen tähtääviä lääketieteellisiä järjestelmiä. Ihmiset sentään yrittävät!

Sosiaalialan asiantuntemustakin tarvitaan vielä monessa - maalla, merellä ja ilmassa. On rohkeasti otettava käyttöön kaikki se osaaminen, jota meillä on.  On myös yhdessä varmistettava, että parhainta mahdollista osaamista kehitetään koko ajan. Nyt emme totisesti voi jäädä tuleen makaamaan. Keinoja on pohdittava, yhteyttä on pidettävä, toimiin on tartuttava. Hankeavustuksiakaan ei ole varaa sivuuttaa, vaikka kuinka perustyö paineistaa monia. Tässä asiantunteva kehittäjäkaarti, viisas johtoporras ja vastuullinen päätöksentekijä tekevät kaikki parhaansa, eikö niin?

Mielikuvitustakin meiltä kaikilta nyt kysytään, kun kohdataan paljon myös sellaista, mitä ei ole koskaan aikaisemmin arjessa kohdattu. Ja luovuuttahan löytyy, eikö vain? Voimia tähän arkeen meille kaikille!