keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Kirjoittamisen ulottuvuuksia sosiaalityössä



Tämän blogin kirjoittajina ovat nimettömänä pysyvä asiakas, Kainuun aikuissosiaalityössä työskentelevä sosiaaliohjaaja Päivi Kähkönen ja ISO SOS Kainuun osahankkeen hanketyöntekijä Anne Tuikka.

”Kirjoittaminen on minulle helpompi tapa tuoda ajatuksiani esille, kuin puhuminen”. Näin lausui sosiaalityössä asioiva asiakas keskustellessamme hänen elämälleen merkittävistä asioista. Niinpä päätimme yhdessä pohtia kirjoittamisen ulottuvuuksia. Asiakasnäkökulma liittyy kirjoittamisen ja some-maailman merkityksiin asiakkaan omassa elämässä. Sosiaaliohjaaja Päivi lähestyy kirjoittamista itseilmaisun ja osallisuuden mahdollistajan näkökulmasta. Anne pohtii lopuksi sosiaalityön kehittämisen näkökulmasta kirjoittamista vaikuttamisen mahdollisuutena sosiaalityössä.  

Se, etten ole koko ajan äänessä, ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi mielipiteitä tai etten haluaisi tuoda niitä esiin ja vaikuttaa asioihin. Minulle on helpompaa tuoda mielipiteitäni esiin kirjoittamalla kuin puhumalla. Olen koulutukseltani media-assistentti – ehkäpä sekin kertoo halustani kirjoittaa. Pidän yllä myös omaa blogia, joka on minulle yksi keino ilmaista itseäni, kertoo asiakas. 

Haluan nostaa esille, että kirjoittaminen on yksi mahdollisuus ilmaista itseään. Kirjoittamisen äärelle pääsemiseksi voisimme perustaa kirjoittajapiirejä ja näin mahdollistaa myös hiljaisen tiedon esiin nostamisen, havainnollistaa sosiaaliohjaajana työskentelevä Päivi. Tämän päivän digitaaliset palvelut mahdollistavat ja myös edellyttävät kirjoittamista. Tällöin on huomioitava erityisesti tietoturva-asiat. Tästä syystä Kainuun sotessa suositellaan Omasote-palvelua henkilökohtaisten asioiden tiedonvälityskanavana.   

Hanketyöntekijänä ja kehittäjänä olen huomannut, että kirjoittamisessa on omat haasteensa: se opetteluttaa, siihen ei ryhdytä tai siihen ei ole aikaa. Kulttuurissamme vallitseva itsensä vähättely, aliarviointi tai rohkeuden puute ovat myös osasyitä sille, ettei omasta työstä tai siihen liittyvistä ilmiöistä kirjoiteta. ISOn järjestämässä rakenteellisen sosiaalityön seminaarissa 8.11.2018 viestinnän asiantuntija Laura Tiitinen rohkaisi vaikuttamaan. Tiitinen korosti, että meidän tulisi luoda turvallinen keskustelukulttuuri, jossa uskaltaisimme pohtia ääneen sitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sosiaalityössä olemme aitiopaikalla näkemässä yhteiskunnallisten rakenteiden ja palveluiden heikkouksia, jotka hankaloittavat hyvinvointia. Niitä asioita voimme kirjoittamalla nostaa esiin, tehdä toimenpide-ehdotuksia ja näin saada muutosta aikaan.  

Uutena viestintäkanavana olemme perustaneet Kainuun aikuissosiaalityölle omat facebook-sivut. Sitä kautta toimii myös somesossu-chat, josta voi saada palveluohjausta ja neuvontaa. Yhdessä kirjoittamisesta opimme, että kirjoittamisella on monia ulottuvuuksia sosiaalityölle ja se on yksi vaikuttamisen mahdollistaja.

perjantai 8. marraskuuta 2019

Aikuissosiaalityö näkyväksi – mediakierros Etelä-Savossa

Oske-ankka matkalla mediakierrokselle

Jutta Koskinen, asiantuntijatyön assistentti
Salla Airaksinen, suunnittelija
Anni Vänttinen, asiantuntijatyön harjoittelija

Syyskuussa kävimme ISOn mediakierroksen merkeissä vierailulla Essotessa, Pieksämäellä ja Sosterissa. Kyseessä ei ollut pelkkä Etelä-Savon maakuntamatka, vaan yhdessä aikuissosiaalityön työntekijöiden kanssa tarkastelimme Jutta Koskisen juuri julkaistua Tilastojen kertomaa työikäisten hyvinvoinnista -raporttia pohtien tilastojen ja todellisuuden yhteyttä. Kierroksella halusimme myös lisätä aikuissosiaalityön näkyvyyttä – reissuterveisiä voitkin käydä kurkkaamassa ISOnFacebook-sivuilta!

Etelä-Savo kantaa Suomen vanhimman väestön titteliä, sillä noin 30 prosenttia maakunnan väestöstä on yli 65-vuotiaita. Asukasluku on vähentynyt yli 12 000:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana ja maakunnan väestö on koko maan toiseksi pienituloisinta. Aikuisväestön psyykkinen kuormittuneisuus, heikko työkyky sekä päihteiden käyttö ovat myös isoja haasteita alueella.

Aikuissosiaalityössä ilmiöiden vaikutus tunnistettiin. Väestörakenteen muutokset ovat johtaneet palvelujen karsimiseen ja keskittämiseen, mikä vaikeuttaa erityisesti pienituloisten syrjemmässä asuvien pääsyä palvelujen piiriin. Asiakkaiden elämäntilanteet ovat monien haasteiden värittämiä ja yhteydenotto aikuissosiaalityöntekijään tulee usein vasta, kun asiat ovat solmun sijaan umpisolmussa. Asiakas on saattanut kiertää useamman organisaation eteisaulassa saamatta tarvitsemaansa apua asiakkuuksia rajaavien kriteerien vuoksi. Ylisukupolvisuus tunnistettiin myös aikuissosiaalityön keskeisenä haasteena, minkä nähtiin kertovan puutteista varhaisessa tuessa. 

Isojen alueellisten haasteiden vastapainoksi Etelä-Savossa on paljon hedelmällistä maaperää yhteisen tahtotilan ja ratkaisujen löytämiseksi. Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään työskentelyyn ja moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen nähtiin tärkeimpinä tulevaisuuden kehittämiskohteina. Näin voitaisiin karsia päällekkäistä työtä, sujuvoittaa tiedonkulkua ja kehittää palvelutarjontaa asiakaslähtöisemmäksi. Pienten paikkakuntien etuna on työntekijöiden tuttuus, mikä helpottaa toimivien yhteistyömallien kehittämistä. Alueellisten kumppanuuksien rakentaminen onkin kaikissa vierailukohteissa vahvistunut aikuissosiaalityön jalkautumisen myötä. Lisäksi työntekijät ovat saaneet jalkautumisestaan paljon positiivista palautetta asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta.

Jalkautumisten myötä aikuissosiaalityö on tullut näkyvämmäksi yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden lisäksi laajemmin myös kuntalaisille, mikä parhaimmillaan madaltaa apua tarvitsevan kynnystä yhteydenotolle. Työntekijät näkivät, että aito kohtaaminen ja asiakkaan kuuleminen ovat avaintekijöitä luottamuksellisen kumppanuussuhteen rakentamisessa. Positiiviset muutokset asiakkaiden elämäntilanteissa nähtiin kantavana voimana työssä. Esimerkiksi nuoren aikuisen palaaminen takaisin opiskelujen pariin kuntouttavan työskentelyn päätteeksi tai yhteisöllisyyttä kaipaavien yhdistäessä voimansa toiminnan järjestämiseksi ovat tärkeitä hetkiä myös ammattilaisille. Tämä muistuttaakin meitä siitä, että isoihin haasteisiin tartuttaessa on välillä hyvä myös pysähtyä matkan varrella yhdessä saavutettujen onnistumisten äärelle!

tiistai 29. lokakuuta 2019

Mistä apua yksinäisyyteen? - kaikuja aikuissosiaalityön kentältä

kuvituskuva: pixabay

Jutta Koskinen, asiantuntijatyön assistentti
Salla Airaksinen, suunnittelija
Anni Vänttinen, asiantuntijatyön harjoittelija

Aikuisena ystävien hankkiminen voi olla haastavaa. Toisin kuin lapsena, aikuisiällä ei ole tavanomaista koputtaa naapurin oveen ja ehdottaa ystävyyttä, sillä olemmehan saman ikäisiä. Monet ystävyyssuhteet usein saavatkin alkunsa työympäristössä, koulussa tai harrastusten parissa. Enenevissä määrin kohtaamiset tapahtuvat myös digitaalisten kanavien välityksellä. Mutta mistä ystäviä löytyy, kun elämä on johdattanut näiden ympäristöjen ulkopuolelle?

Yksinäisyys ei ole sama asia kuin yksinolo. Yksinäisyys tarkoittaa sosiaalista eristäytymistä ja sosiaalisten suhteiden puuttumista, mikä on monelle pysyvämpi tila. Sosiaalinen eristäytyneisyys lisää syrjäytymisen riskiä merkittävästi ja altistaa erilaisille mielen- sekä kehon sairauksille (Karvonen, Kestilä ja Mukkila 2018, 98). Noin joka yhdestoista 20–64 -vuotiaista tunteekin itsensä yksinäiseksi melko usein tai jatkuvasti (Sotkanet). 

Yksinäisyys ja sosiaalinen eristäytyneisyys koskettaa monia aikuissosiaalityön asiakkaita, mikä nousi esiin kun Jutta, Salla ja Anni ISOsta vierailivat syyskuussa Etelä-Savoon aikuissosiaalityön ammattilaisten luona. Tukiverkosto puuttuu, sosiaaliset tilanteet pelottavat ja tuottavat ahdistusta, omien asioiden itsenäinen hoitaminen on hankalaa ja kokemus huonommuudesta voi olla voimakas. Miten kaikista haavoittuvimmassa asemassa olevien aikuisten sosiaalista osallisuutta sitten voitaisiin edistää? 

Aikuissosiaalityön työntekijät toivat esiin asiakkaiden tarpeen kaverille, joka tukisi arjessa ja lähtisi mukaan uusiin tilanteisiin. Vapaaehtoisia aikuisten kaveritoimintaan on kuitenkin heikosti tarjolla ja toimintaan osallistuvat eivät välttämättä kykene sitoutumaan riittävän pitkäjänteisesti toimintaan, mikä voi estää luottamuksellisten sosiaalisten suhteiden kehittymisen. Aikuissosiaalityön asiakkailla on usein monenlaisia haasteita, minkä vuoksi tukihenkilönä tai kaverina toiminen voi toisinaan edellyttää erityistä osaamistarvetta. Lisäksi erästä työntekijää lainaten ”kaikki eivät halua maksettua kaveria”.

Aikuissosiaalityössä on huomattu tarve avoimille kohtaamispaikolle, joissa aikuissosiaalityön asiakkaat voisivat tavata ”diagnoosivapaassa” ympäristössä. Usein tiettyjen sosiaalisten ongelmien ympärille rakentuvien vertaistukiryhmien rinnalle kaivattaisiinkin enemmän kohtaamispaikkoja, jotka tavoittaisivat monenlaisissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä ja voisivat sekä laajentaa että monipuolistaa ulkopuolisuutta kokevien sosiaalisia verkostoja. Asukastuvat ovat esimerkki tällaisista ympäristöistä, minne tullaan ihmisenä ja kuntalaisena eikä esimerkiksi päihde- tai mielenterveyskuntoutujana. Kolmas sektori matalan kynnyksen kohtaamispaikkoineen ja toimintoineen on tärkeä aikuisten yhteisöllisyyden ja osallisuuden edistäjä.

Toisinaan matalakin kynnys saattaa kuitenkin olla ulkopuolisuutta kokevalle liian korkea ylittää. Kysymys kuuluukin, kuinka yksilökeskeisyyden kasvaessa kykenemme luomaan areenoja erilaisten ihmisten kohtaamisille ja millä keinoilla saisimme kynnystä entistä matalammaksi, jotta kaikkien olisi se helppo ylittää?

torstai 24. lokakuuta 2019

Menetelmillä on väliä tavoitteellisessa työskentelyssä – kokemuksia Kykyviisarista


Anne Surakka (vas.), erityisasiantuntija, tiedolla johtaminen
Seija Okulov, projektitutkija, ISO SOS -hanke

Miten tyytyväinen asiakkaasi on elämäänsä? Miten helppo hänen on tutustua uusiin ihmisiin tai onko hänellä jokin oppimisen, keskittymisen tai hahmottamisen vaikeus? Toivoisiko hän muutosta ennemmin mielen hyvinvointiin vai työtilanteeseensa ja onko hän tuntenut itsensä hyödylliseksi? Miten hän on kokenut sosiaalisen kuntoutuksen palvelut ja, mitä vaikutuksia niillä on ollut hänen toimintakykyynsä? Sosiaalityössä saamme perinteisesti tietoa asiakkaiden elämästä ja tarpeista suoraan heiltä itseltään, mutta osaamme myös yhdistää taitavasti erilaista informaatiota useista lähteistä asiakasymmärryksen lisäämiseksi. 

Yksilöohjauksessa ja moniammatillisessa työskentelyssä luodaan luottamussuhdetta ja kuullaan asiakkaan näkemyksiä. Kuitenkin usein vastaamme tulee tapauksia, joissa asiakkaan tilanteessa ei tapahdu tavoiteltua edistymistä tai suunniteltuja siirtymiä muiden palveluiden piiriin; työntekijälle voi tulla tunne, ettei hänellä tai asiakkaan kanssa työskentelevällä verkostolla ole sittenkään tiedossa kaikkia tilanteeseen vaikuttavia seikkoja.

Sosiaalityössä pyrkimyksenä on asiakasta itseään hyödyttävä yhteistyö ja erilaiset toimenpiteet hänen tavoittelemansa muutoksen tukemiseksi. Samalla meidän työntekijöiden tulisi pystyä osoittamaan, millaisia tuloksia työllämme on saatu aikaiseksi ja erityisesti se, miten asiakas kokee tilanteensa muuttuneen. Sosiaalityössä toimintaa pitää pystyä arvioimaan päivittäin ja toiminnan tueksi tarvitsemme tietoa, jota meidän tulee kerätä esimerkiksi mittaamalla. 

ISO SOS -hankkeessa sosiaalityössä on tehty erilaisia mittarikokeiluja, joista Kykyviisarin osalta on vastikään julkaistu alustavia tuloksia. Mittarikokeilusta voi tehdä vain suuntaa-antavia johtopäätöksiä, mutta näyttää kuitenkin siltä, että mittarilla on merkitystä asiakastyöskentelyssä ja kokemukset sen käytöstä ovat rohkaisevia. Kykyviisarin käyttö on parantanut asiakkaan ja työntekijän välistä yhteistoimintaa asiakastyössä ja auttanut asiakasta tuomaan omia näkemyksiään esille. Mittari toimii työskentelyssä kanavana, jonka kautta saatava tieto on neutraalia eikä henkilöidy työntekijään. Mittarin avulla asiakkaan tilanteesta on noussut esiin myös sellaisia asioita, jotka olisivat muuten saattaneet jäädä pimentoon. 

Mittareiden käyttö koetaan toisinaan työlääksi, eikä yhtä mittaria voi soveltaa kaikkiin tapauksiin. Palveluiden asiakaslähtöisyyden edistämiseksi ja työn vaikutusten osoittamiseksi tarvitsemmekin osaamisen vahvistamista ja erilaisten menetelmien hallintaa. Näitä tavoitteita kohti pyritään myös sosiaalihuollon palveluiden kehittämistä raamittavassa Tulevaisuudensote-keskus -ohjelmassa.  Jos koet, että sinulla tai organisaatiossasi on laajemmin tarvetta asiakastyön vaikuttavuuden arviointia helpottaville työkaluille, suosittelemme tutustumaan esimerkiksi Kykyviisariin.

torstai 10. lokakuuta 2019

Otetaan Kantaa: arkistopalvelut sosiaalihuoltoon vaiheessa


Tarja Kauppila:

”On vuosi 2025. Sosiaalityöntekijä avaa asiakkaan asiakirjat sosiaalihuollon Kanta-arkistosta.” Näin kutkuttavasti alkaa Sirpa Kuusisto-Niemen visioteksti ISOn Sosiaalityön vuoro -teoksessa. Artikkeli käsittelee valoisasti tiedonhallintaa tietointensiivisessä sosiaalityössä. Pari vuotta sitten tuntui, että aikaa tulevaisuusvuoteen on paljon. Nyt tuntuu, että ei ole. Missä menemme koko maan osalta? 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan sosiaalihuollon asiakastiedon arkiston on ottanut käyttöön ja käyttöönottoihin on ilmoittautunut 69 julkista organisaatiota. Nämä organisaatiot edustavat sataa kuntaa. Kaikkiaan 311 kunnasta yli kaksi kolmasosaa (211) on vielä käyttöönottojen ulkopuolella. Yksityisistä sosiaalipalveluorganisaatioista pääosa on käyttöönottojen ulkopuolella. Tosin vahvaa ’järjestäjävelvoitetta’ sosiaalihuollon asiakastiedon Kanta-arkiston käyttöönottamiseksi ei vielä ole. 

Sosiaalialan osaamiskeskusten Kansa-koulu -hankkeilla on tähän mennessä saatu valmennettua yhtenäistä kirjaamisosaamista koko maahan runsaalle neljäsosalle sosiaalipalvelujen julkisten ja yksityisten organisaatioiden henkilöstöstä. Noin kolme neljäsosaa henkilöstöstä on vielä kirjaamisvalmennusta vailla.  

ISOn toiminta-alueella on muutamia kuntia, jotka eivät ole sosiaalihuollossa aloittaneet valmistautumista Kanta-palveluihin. Sosiaalihuollon palvelutehtäväluokitus on otettava käyttöön vuoteen 2021 mennessä ja asiakastietojen käyttöoikeudet määriteltävä THL:n määräyksen mukaisesti. Jokaisen palvelunjärjestäjän on yhdistettävä lukuisat sosiaalihuollon asiakasrekisterit yhdeksi asiakasrekisteriksi sekä ilmoitusrekisterit yhdeksi ilmoitusrekisteriksi. 

Monenlaista tehtävää on, vaikka kunta ei vielä ottaisi käyttöön itse arkistoa. Jo ensi vuonna tulee muuten toimintaan arkiston rekisterinkäyttöoikeuskin: julkisen sosiaalihuollon palvelunjärjestäjän lukuun toimiva yksityinen sosiaalihuollon palveluntuottaja voi tallentaa asiakkaan sosiaalipalvelujen asiakastiedot suoraan arkistoon, ja näin tiedot olisivat sujuvasti sosiaalityöntekijänkin käytettävissä.

Työ Kanta-palveluiden käyttöönottamiseksi ja kirjaamisen yhtenäistämiseksi on sosiaalihuollossa vasta alussa. Nyt ei ole tiedossa valtion hankeavustuksia sosiaalihuollon Kanta-arkistosiirtymiin eikä kirjaamisvalmennuksen jatkamiseen. Olemme ISOsta kysyneet Itä- ja Keski-Suomen kunnilta rahoitusta edes yhdelle yhteiselle sosiaalihuollon Kanta-koordinaattorille lähivuosiksi. Toki tiedämme alueen kuntatalouden kireyden. 

Terveydenhuollossa ollaan pitemmällä: päästiin arkistoasioissa liikkeelle ensin ja on valtiolta monenlaista tukea saatu koko maassa pitkään. Putouksen sketsihahmo Ymmi Hinaajaa mukaellen: ”Ei se yhteiskunta kuitenkaan pyöri hyvin vain sillä tavalla, että sosiaalihuolto tulkoon tässä jälkijunassa ja mieluiten alun tuuppauksen jälkeen loppumatkan pääasiassa kuntien omin voimin!”

Arkisto tai kirjaamisosaaminen ovat harvoin niin mediaseksikkäitä aiheita, että suuret joukot osoittaisivat näyttävästi mieltään niiden kehittämiseksi. Sosiaalihuollossa ne ovat kuitenkin vaikuttavia avaimia tietoon ja sujuvaan asiakastyöhön. Arjessa ei ole aikaa hukattavaksi, eikä näköpiirissä ole pilvin pimein päteviä työntekijöitä papereita kaivelemaan – ainakaan Itä-Suomessa.

perjantai 4. lokakuuta 2019

Oodi hyvinvointitarjottimelle


Hanna Tervo työskentelee projektityöntekijänä Pohjois-Savon VeKe-hankkeessa.

Yksi luukku, kolme klikkausta. Hyvinvointitarjotin on yksinkertainen työväline, jolla asiakas saadaan ohjattua sote-järjestöjen toiminnan, vertaistoiminnan, vapaaehtoistoiminta, ohjauksen ja neuvonnan piiriin riippumatta asuinkunnastaan.

“Idea erinomainen.”
“Ohjelma helppokäyttöinen.”
“Tarjotin todella hyödyllinen.”
“Selkeä, ei liikaa tietoa.”

Näin kiittävin sanoin palvelua käyttäneet työntekijät kuvaavat hyvinvointitarjotinta. Ennen sopivan toiminnan (esimerkiksi avoimen kohtaamispaikan, vertaistukiryhmän, diagnoosia koskevan asiakkaan näkökulmasta kootun lisätiedon) etsiminen on tehty googlen kautta, mutta nyt hyvinvointitarjottimelta löytyy sosiaali- ja terveysjärjestöt, joilla on aito halu ja valmiudet kohdata ihmiset. Lisäksi hyvinvointitarjottimen tiedot ovat ajantasaiset eikä tietoa etsiviä ohjata toimimattomien linkkien kautta. Hyvinvointitarjotin korvaa googlen ja tarjoaa ammattilaiselle mahdollisuuden tehokkaaseen ohjaukseen.

Hyvinvointitarjotinta käytetään linkin kautta, jonka saa suoraan sähköpostiin. Linkin voi tallentaa työpöydälle kuvakkeeksi tai tallentaa nettiselaimen sivusuosikiksi. Sopivan hakutuloksen löydyttyä hyvinvointitarjottimelta voi lähettää sote-järjestön tiedot asiakkaalle sähköpostiin, tekstiviestillä, tulostaa mukaan tai asiakkaan luvalla lähettää asiakkaan tiedot suoraan järjestölle, josta otetaan yhteyttä asiakkaaseen.

Käyttäjät kertovat: “Etsin asiakkaalle tietoa omaishoitajien mahdollisista vertaistukiryhmistä ja ohjasin asiakkaan tarjottimen ehdottomaan paikkaan. Ohjasin myös yksinäisen työkyvyttömyyseläkkeellä olevan miehen kohtaamispaikkaan.”
“Pystyin antamaan muistisairaan omaiselle tiedon järjestöstä.”
“Olen lähettänyt myöhemmin (sote-järjestön) tiedot asiakkaalle tekstiviestillä.”

Hyvinvointitarjottimen käyttöönotosta on nyt vuosi. Käyttäjätestauksella alkanut käyttöönotto päättyi vuoden 2018 lopussa. Käyttäjätestauksesta on siirrytty laajentamaan käyttöönottoa muun muassa Pyörön terveysasemalle ja Terve Kuopio -kioskille. Syksyllä mukaan liittyvät muun muassa Ylä-Savon sote ja Tuusniemen terveyskeskus, kun he ottavat hyvinvointitarjottimen käyttöön. Onko sinun organisaatiosi seuraava?

Hyvinvointitarjotin on syntynyt vahvan yhteiskehittämisen tuloksena ja kehittämistä jatketaan edelleen. Seuraava askel käyttöönoton laajentamisen rinnalla on arkkitehtuurikuvauksen muokkaaminen helposti viestittäväksi kokonaisuudeksi. Hyvinvointitarjottimen mahdollistamien hyötyjen esiintuominen eri näkökulmista on ensisijaisen tärkeää tässä vaiheessa hyvinvointitarjottimen kehityskaarta.

Haluatko kuulla hyvinvointitarjottimen kehityskaaresta ja käytöstä lisää? Täällä ollaan valmiina kohtaamaan ja antamaan lisätietoja justiinsa sinulle, sote-ammattilainen:

maanantai 26. elokuuta 2019

LAPE-akatemia suuntaa kohti uutta johtajuutta


Minna Rytkönen työskentelee LAPE-muutosagenttina Pohjois-Savon liitossa.

Miksi johtajuus tarvitsee uutta suuntaa? Siksi, että asiat, ongelmat ja ilmiöt, joiden ratkaisemiseen johtamista tarvitaan, ovat muuttuneet moniulotteisimmiksi.

Moniulotteisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaiseminen vaatii erilaisia työkaluja ja monenlaista osaamista. Vasarasta ei ole paljon apua, jos naulat puuttuvat. Usein asioiden hoitaminen vaatii useamman osaajan yhteisen työpanoksen, johon myös asiakas tuo oman asiantuntemuksensa. Toimiakseen, tätä kaikkea on osattava johtaa.

Johtamisen uusi suunta kohdentuu toiminnallisten kokonaisuuksien, verkostomaisten toimintatapojen, vaikuttavien työkalujen, henkilöstön osaamisen ja asiakkaan osallisuuden varmistamiseen. Kun toimintaympäristö on kompleksinen, hierarkkiset johtamisen välineet eivät enää toimi.

Mikä sitten toimii? Verkostossa kukaan ei johda yksin. Tarvitaan monialaista johtajuutta ja yhteensovittavaa johtamista. Tämä mahdollistaa aiempaa vaikuttavamman ja kustannustehokkaamman toiminnan lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin vastaamiseksi kotona, koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Avaimina yhteensovittavaan johtamiseen ovat toimiva dialogi, yhteinen tieto ja suunta sekä niitä tukevat mittarit ja budjetointi. Näihin teemoihin keskitytään LAPE-akatemiavalmennusprosessissa.

LAPE-akatemia käynnistettiin tämän vuoden keväällä eri hallinnonalat ylittävän johtamisen tueksi. Valmennuksen sisältö on rakennettu alueellisten tarpeiden pohjalta, mutta sen päälinjat on kansallisesti määritelty. Johtamista tarkastellaan muuttuneen toimintaympäristön, konkreettisten työkalujen ja vaikuttavuuden näkökulmista. Käytännön järjestelyistä vastaavat alueen LAPE-muutosagentti ja kunta-agentti. Taustavoimina ovat sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö Opetushallituksen tuella.

Pohjois-Savon ensimmäisessä LAPE akatemiatilaisuudessa muodostettiin eri hallinto- ja kuntarajat ylittävä yhteinen tilannekuva maakunnan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja palvelujen tilasta sekä suunnattiin yhteisiin tavoitteisiin. Toisessa, syyskuun tilaisuudessa keskitytään konkreettisiin työkaluihin yhteensovittavan johtamisen, lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi. Viimeinen tilaisuus marraskuussa on Itä- ja Keski-Suomen maakuntien yhteinen. Siinä pureudutaan tiedolla johtamiseen ja johtamisen vaikuttavuuteen neljän maakunnan alueella.

Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen sekä järjestöjen ja seurakuntien johdolle ja kuntapäättäjille tarkoitettu LAPE-akatemia kokoaa maakunnan alueen vastuuhenkilöt yhteen.  LAPE-akatemialla halutaan varmistaa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamistyön jatkuvuus ja sitä tukevien toimintamallinen juurtuminen maakunnissa. 

Olethan sinäkin #tulevaisuudentahdissa!

Maakunnan tilaisuudet päivämäärineen löydät stm.fi -verkkosivustolta