perjantai 16. lokakuuta 2020

Absolutistina yliopistossa: kannustaako juhlimiskulttuurimme juomaan?

Siiri Timonen
Kaikki yliopistossa opiskelleet varmasti muistavat oman fuksisyksynsä, juomalaulut, vappukarkelot ja yhteisöllisen kuppien nostelun aina milloin missäkin. Yliopistossa tehdään korkeakoulututkinnon lisäksi vähitellen kultautuvia muistoja ainejärjestöjen järjestämissä juhlissa, joissa myös luodaan tulevaisuuden kannalta aina niin tärkeitä kontakteja. 

Kuinka sitten onkaan heidän laitansa, jotka eivät käytä ollenkaan alkoholia? 

Opiskelen yliopistossa nyt viidettä vuottani, ja olen tällä hetkellä kirjoittamassa graduani otsikolla: Absolutistiopiskelijoiden kokemukset yliopiston juhlimiskulttuurissa. Haastatteluista paljastuu, kuinka ulossulkevaa alkoholimarinoitu juhlimiskulttuuri voi yliopistossa olla. 

Osa haastateltavista kertoi, kuinka juhlissa on yksinkertaisesti pakko käydä, jos tahtoo luoda sosiaalisia suhteita muihin opiskelijoihin. Opintojen alussa ensimmäisellä viikolla on lähes joka päivä tarjolla jonkinnäköiset kissanristiäiset, jonne saattoi mennä tutustumaan toisiin aloittaviin opiskelijoihin. Juhlissa alkoholi on usein keskeisenä osana tarjoilua, ohjelmanumeroita ja mahdollisia palkintoja tai rangaistuksia. Piknikillä puistossa tai urheilutapahtumassakin paikalle tuleva opiskelija saattaa yllättyä siitä, että useimmilla paikalla olijoilla on tölkit kädessä. 

Haastatteluaineistostani löytyy paljon tarinoita siitä, kuinka ainejärjestöjen juhlissa on hauskaa ohjelmaa ja baarissa tanssitaan kavereiden kanssa aamuun asti ilman tippaakaan alkoholia. Opiskelijatoverit hyväksyvät absolutistien valinnat ja he voivat olla täysin mukana kaikissa juhlissa, ja heille löytyy aina alkoholiton vaihtoehto. Kolikon toisella puolella on valitettavasti myös tarinoita heistä, jotka ovat joutuneet pakottamaan itsensä ahdistaviin tilanteisiin sosiaalisuuden vuoksi, jotta he eivät jäisi ulkopuolisiksi. Ympärillä olevat ihmiset aina nettideiteistä baarien työntekijöihin asti ihmettelevät, miksi et käytä alkoholia. On heitäkin, jotka eivät yksinkertaisesti osallistu ollenkaan yliopiston opiskelijajuhliin, ja näin jäävät kaveriporukoiden ulkopuolelle.

Johtui alkoholittomuus sitten terveysvalinnasta, huonoista alkoholinkulutuksen esimerkeistä, tai vaikka uskonnollisesta vakaumuksesta, arviolta kymmenen prosenttia yliopisto-opiskelijoista ei käytä alkoholia, ja tämä luku on kasvamaan päin. Monet haastateltavani puhuivat kulttuurin muutoksesta, ja siitä kuinka paljon hyväksyttävämpää on olla raitis nyt verrattuna vanhempien opiskelijoiden kertomuksiin. Koen tämän itse vain positiivisena kehityksenä, vaikka tutkimuksessani tulee esille monia jäänteitä kulttuurista, jossa alkoholin juominen oli ainoa hyväksytty juhlimisen olomuoto. 

Siiri Timonen on yhteiskuntapolitiikan maisteriopiskelija Itä-Suomen yliopistosta.

tiistai 29. syyskuuta 2020

Kohti selkeämpää sote-palveluvalikoimaa

Tarja Kauppila, ISOn johtaja

Keskustelua tarvitaan siitä, miten tulevaisuudessa kohdennettaisiin sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroja. Tarpeeseen vastaa osaltaan tuore julkaisu kansallisesta terveydenhuollon palveluvalikoimasta (STM). Selvityksen mukaan terveydenhuollon palveluvalikoiman määrittämistä tulee selkeyttää: mitkä arvot ovat palveluvalikoiman perusta, millaisia yleisiä periaatteita ja prosesseja valikoiman määrittämiseen liittyy sekä miten suositukset laaditaan ja mikä niiden painoarvo on.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudessa on saatu tottua siihen, että terveydenhuolto on monessa edelläkävijä suhteessa sosiaalihuoltoon. Terveydenhuollon palveluissa kuntien yhtymämuotoinen yhteistyö on kautta maan tuttua perusterveydenhuollossa jo 1970-luvulta ja erikoissairaanhoidossa 1990-luvulta. Sosiaalihuollon palveluissa puolestaan on näihin päiviin saakka ollut enimmäkseen yksittäisiä kuntia ja lähinnä vain muutamia kuntayhtymiä järjestämisvastuuta kantamassa. Suunnistamme kohti uutta sosiaali- ja terveyspalvelujen maakunnallista ’järjestämisarkea’. Entä sosiaalihuollon palveluvalikoima, sen määrittämisen periaatteet, rakenne ja kehittämismahdollisuudet? Ajankohtaisesti selvittämisen arvoinen kokonaisuus tämäkin.

Julkisten terveydenhuollon palveluiden tavoitteena on turvata kulloinkin käytettävissä olevilla resursseilla väestölle paras mahdollinen terveyshyöty. Terveydenhuollon palveluvalikoiman suosituksia antaa kuitenkin nykyisin moni taho, eivätkä suositusten perusteet ole yhteneväisiä. Millä edellytyksillä terveydenhuollon palveluvalikoima koostuisi jatkossa mahdollisimman kustannusvaikuttavista, turvallisista, yhdenvertaisesti koko väestön lääketieteellisesti perusteltuihin tarpeisiin vastaavista menetelmistä, joita olisi taloudelliset resurssit huomioon otettuna mahdollista väestölle tarjota?

Selvityksen mukaan palveluvalikoiman sisältöä voidaan ohjata säädöksillä, talousohjauksella sekä suosituksilla. Järjestelmän perusta-arvot tulisi määritellä kansallisesti, ja moraalista punnintaa edellyttäviin tilanteisiin tulisi olla kansalliset periaatteet, miten koko väestön ja yksilön paras arvotetaan. Lääketieteellisten periaatteiden ei katsota riittävän vaikeimmissa arvokysymyksissä, ja priorisoinnin periaatteista tulisi sopia kansallisesti, ei paikallisesti. Palveluvalikoimaneuvoston asemaa kansallisesti yhdenmukaisten periaatteiden määrittäjänä tulisi vahvistaa sekä selventää erilaisten suositusten merkitystä julkisesti rahoitetun palveluvalikoiman määrittämisessä.

Sosiaalihuoltolakia (2014) uudistettaessa tähdättiin vahvaan yleislakiin. Todettiin sosiaalihuollon tavoitteena olevan turvata jokaiselle mahdollisuus ihmisarvoiseen elämään sen kaikissa vaiheissa. Tässä tehtävässä ohjaavat yleiset periaatteet löytyvät lakia uudistaneen työryhmän väliraportista (2010). Suosittelen palautettavaksi mieleen selkeytettäessä sosiaalihuollon osuutta palveluvalikoimassa.


 

keskiviikko 9. syyskuuta 2020

Rakenteellisen sosiaalityön osaamista vahvistamassa

Keijo Piirainen, sosiaalityön asiantuntija


Yhteiskunnan rakenteelliset tekijät luovat puitteet ihmisten toiminnalle. Tällaisia tekijöitä ovat muun muassa organisatoriset resurssit ja menettelytavat. Esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa kysymys on siitä, millaisilla malleilla ja toimintakäytännöillä tuen tarpeessa oleville ihmisille voidaan tarjota mahdollisuuksia, tukea, hoivaa ja huolenpitoa. Rakenteellisissa tekijöissä on myös kysymys sellaisista seikoista kuin vaikkapa kaupunkien ja kaupunginosien viihtyisyydestä, turvallisuudesta ja vetovoimatekijöistä. Ihmisten hyvinvoinnin edistämiseen ja sosiaalisten ongelmien vähentämiseen tai poistamiseen tarvitaan tietoa: päätöksiä tulee voida tehdä rationaalisesti ja kehitystä suunnata tietoon perustuen.

Sosiaalihuoltolain (1301/2014, 7 §) mukaan rakenteellisen sosiaalityön keinoin huolehditaan sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Siihen sisältyvät sosiaalihuollon asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista sekä tarpeisiin vastaavien sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutuksista. Myös tarpeiden taustalla olevat mekanismit, eli tarpeiden yhteiskunnalliset yhteydet, tulisi ymmärtää.

Sosiaalityön alaan ja sisältöön kuuluvat myös tavoitteelliset toimet sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi, korjaamiseksi sekä kunnan asukkaiden asuin- ja toimintaympäristöjen kehittämiseksi. Karttuvan tiedon pohjalta voidaan esittää toimenpide-ehdotuksia ja parannuksia, jotka myös kuuluvat rakenteelliseen sosiaalityöhön.

Sosiaalityössä, sosiaalipalveluissa ja sosiaalihuollossa kertyneen informaation pohjalta rakentuu tietoa ja asiantuntemusta, jota tuodaan osaksi kunnan muiden toimialojen suunnittelua. Informaatio ei kuitenkaan läheskään aina jalostu tiedoksi yksin vaan se vaatii yhteistyötä.  Rakenteelliseen työhön kuuluu nykytilanteen parantamiseen ja kehittämiseen tähtäävä yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa. Siihen sisältyy myös ajatus keinovalikoiman parantamisesta, jotta paikallisesta sosiaalityöstä sekä palvelu- ja tukivalikoimasta saataisiin entistä ehompaa. 

SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeen puitteissa olemme osaltamme edistämässä rakenteellisen työn edellytyksiä ja osaamista. Tämä tekeminen on käynnistynyt hyvin. Rakenteellinen työ ei ole yksin riippuvaista osaamisesta – työssä tarvitaan myös resursseja, järkeviä toimia ja tarkoituksenmukaisia tuotoksia, jotta asiakasvaikutuksia syntyy.  Omalta osaltaan rakenteellisen työn ymmärryksen lisääminen voi olla tuomassa myös sosiaalityön käyttöteoriaa näkyväksi: sosiaalityössä työntekijöiden tulisi pystyä kuvaamaan ainakin lähtökohdissaan se, miten toimia, jotta jonkin tietyn asiakkaan tilanteessa saavutettaisiin haluttu tavoite. 

Ei ole yhtään hullumpaa olla mukana tässä asiantuntijajoukossa ja Diakonia-ammattikorkeakoulun puolesta kehittämässä asiaa, joka on merkityksellinen palveluintegraationkin näkökulmasta.

Keijo Piirainen (lehtori, YTT, dos.) toimii sosiaalityön asiantuntijana SOSRAKE-osaamisverkosto -hankkeessa.

maanantai 24. elokuuta 2020

Monialaista yhdessä oppimista

Taru Kekoni, yliopistonlehtori, UEF
SOKK-hankkeen tavoitteena on kehittää ammattien välistä käytännönopetusta ja vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista Pohjois-Savon alueella. Toimijoina hankkeessa ovat Itä-Suomen yliopisto ja Savonia AMK ja mukana on yhteensä seitsemän oppiainetta.

Hankkeemme slogan on: ”Opitaan yhdessä ammattilaisiksi”. Tähän mennessä kokemus käytäntöjen monialaisuudesta on opettanut, ettei sloganin mukainen tehtävä ole välttämättä aivan yksinkertainen. 

Aiemman tutkimuksen mukaan hyvin toimiva monialainen yhteistyö vaatii muun muassa toimijoiden vahvaa ammatillista osaamista ja ymmärrystä omasta ja toisten ammatillisesta roolista, riittäviä resursseja monialaiselle työskentelylle, luottamusta muita toimijoita kohtaan sekä yhteistyömyönteistä asennetta. Yhteistyö on paitsi toisten ammattilaisten asiantuntijuuden tunnistamista ja tunnustamista, myös työskentelyä yhteisellä asiantuntijuusalueella, jonka määrittely ei sekään välttämättä ole helppoa. Yhteistyö alkaa siitä, että selvennämme ensin itsellemme ja toisillemme, mistä ja millä käsitteillä puhumme, kun puhumme monialaisuudesta ja sen opettamisesta. Tämän syksyn aikana paneudumme muun muassa kysymykseen, miten monialaisuutta voidaan sosiaali- ja terveysalan käytännöissä opettaa. 

Monialaisella koulutuksella pystytään vaikuttamaan ainakin oman ja toisten toimijoiden roolin ymmärtämiseen, luottamuksen syntymiseen ja yhteistyömyönteisten asenteiden vahvistumiseen. Mielenkiintoisen teorian monialaisen oppimisen mutkikkuudesta ovat esittäneet liverpoolilaiset tutkijat Helen Cooper, Suzy Braye ja Robert Geyer (2004). He esittävät, että monialainen opetus ja oppiminen on niin vaikeasti hahmotettavaa ja sisältää niin monen tasoisia prosesseja, että sitä ei voi pelkistää yksisuuntaiseksi, lineaariseksi malliksi. Sen sijaan monialainen oppiminen on luonteeltaan kompleksista ja siinä työskennellään aina ”kaaoksen partaalla”. Tällä tutkijat viittaavat siihen, että täydellistä tasapainoa ei monialaisessa opetuksessa koskaan voida saavuttaa, vaan läsnä on aina muuttuvia tekijöitä. Opettajan on valmistauduttava siihen, että vaikutukset ja tulokset opetuksessa (tai sen tutkimuksessa) ovat aivan muuta kuin oli odotettu. Pienillä seikoilla voi olla kauaskantoiset seuraukset. 

Cooperin ja kumppaneiden näkemys monialaisesta oppimisesta on koulutuksen kehittäjän näkökulmasta varsin huojentava. Se vahvistaa jo tähän mennessä syntynyttä kokemustamme siitä, että yhteistyö on sekä haastavuutensa että tuloksiensa osalta aina enemmän kuin osiensa summa. Toimiva monialainen yhteistyö voi tulevina vuosina olla ratkaisu moniin sote-alalla todettuihin haasteisiin, kuten työn houkuttelevuuteen, kuormitukseen ja työssä jaksamiseen liittyviin ongelmiin. Monialaisen koulutuksen vahvistaminen lisää toivottavasti osaltaan myös sote-alojen koulutuksen ja työn houkuttelevuutta Pohjois-Savossa. Näitä askelmerkkejä seuraten – kuitenkin tiedostaen toimivamme kaiken aikaa kaaoksen partaalla – jatkamme innolla SOKK-hankkeen kehittämistyötä! 

Taru Kekoni työskentelee sosiaalityön yliopistonlehtorina SOKK-hankkeessa 

Lähteet:

Kaarina Mönkkönen, Taru Kekoni & Aini Pehkonen (2019): Monialainen yhteistyö. Vaikuttava vuorovakutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus  

Helen Cooper, Suzy Braye & Robert Geyer (2004): Complexity and interprofessional education. Learning in Health and Social Care 3 (4), 179–189.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2020

Sosiaalihuollon luokitukset asiakastietoja jäsentämässä


Päivi Malinen, ISOn sosiaalityön erityisasiantuntija
Teppo Taskinen, ISOn tiedonhallinnan erityisasiantuntija



Sosiaalihuollon asiakastietojen kirjaaminen uudistuu ja etenee kohti määmuotoista kirjaamista. Määrämuotoisuus toteutuu, kun asiakastietojen kirjaamisessa käytetään kansallisesti määriteltyjä luokituksia ja asiakasasiakirjoja.

Sosiaalipalvelujen luokitus -perheeseen kuuluu kolme kokonaisuutta: palvelutehtävät, sosiaalipalvelut ja palveluprosessit. Asian- ja asiakkuudenhallinta sekä asiakastietojen käyttöoikeuksien perusteet kuuluvat myös palvelutuotannon määrittelyihin. Asiakastietomäärittelyihin kuuluu mm. sosiaalihuollon asiakastietomalli. Siinä asiakastietojen sisällöt, rakenteet ja niiden keskinäiset suhteet esitetään yhtenäisellä tavalla. Asiakirjarakenteet ovat pohjia, joiden avulla kuvataan yksittäisiin asiakasasiakirjoihin kirjattavia tietoja. Luokitukset julkaistaan Kansallisessa koodistopalvelussa ja THL vastaa niiden ylläpidosta ja päivittämisestä. Kesäkuun alussa koodistopalvelimelle on julkaistu uusia sosiaalihuollon luokituksia ja päivitetty kahta luokitusta.

Yksi päivitetyistä luokituksista koskee sosiaalihuollon asian vireilletulon tapaa. Sosiaalihuollon asiakkaan asiahan voi tulla vireille hakemuksella, ilmoituksella, yhteydenotolla tai muulla tavalla. Sosiaalihuollon tietopohjan vahvistamiseksi tarvitaan määrämuotoista tietoa siitä, kuinka asia on tullut vireille. Vireilletulon tapaa kuvataan Sosiaalihuolto - Sosiaalihuollon asian vireilletulon tapa -luokituksella. Vireilletulojen tarkastelu antaa tärkeää tietoa siitä, mistä ja miten asiakkaat sosiaalihuoltoon ohjautuvat.

Sosiaalihuollossa tehdään tavoitteellista työtä. Asian vireilletulon jälkeen sosiaalihuollon tukea ja palveluja tarvitsevalle henkilölle avataan asiakkuus. Sosiaalihuollon asiakas ja sosiaalihuollon ammattihenkilö asettavat yhdessä työskentelylle tavoitteet. Näitä tavoitteita kuvataan uudella luokituksella Sosiaalihuolto - Asiakkuuden tavoitteet. Kun työskentelylle asetetaan selkeät tavoitteet, on niiden saavuttamista mahdollista myös arvioida, ja näin tarkastella yhteisen työskentelyn vaikutuksia ja vaikuttavuutta.

Sosiaalipalvelujen tarkoituksena on edistää asiakkaan sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyä sekä ehkäistä, vähentää ja poistaa sosiaalisia ongelmia. Asiakkaan elämäntilanteen kokonaisuus vaikuttaa vahvasti siihen, millaisia sosiaalipalveluja asiakkaalle annetaan. Uutta luokitusta Sosiaalihuolto - Asiakkaan elämään vaikuttavat tilannetekijät käytetään, kun asiakas ja ammattihenkilö arvioivat yhdessä, mitkä tekijät helpottavat asiakkaan elämäntilannetta ja auttavat häntä tavoitteiden saavuttamisessa tai vastaavasti vaikeuttavat niitä.

Sosiaalityössä käytetään useita menetelmiä asiakastyön tavoitteiden saavuttamiseksi. Sosiaalihuolto - Sosiaalihuollon ammattihenkilön menetelmät on uusi luokitus, jonka avulla kuvataan esimerkiksi selviytymistä ja voimavaroja vahvistavaa toimintaa kuten asiakkaan osallisuuden tukemista, tai koulutukseen ja työllisyyteen liittyvää toimintaa kuten monialaisen suunnitelman tekemistä asiakkaalle, työkyvyn selvitystä tai ryhmämuotoisen sosiaalityön toteuttamista.

Kun asiakastiedon kirjaamisessa käytetään yhdenmukaisia luokituksia ja asiakirjarakenteita, tarvittavat tiedot löytyvät nykyistä paremmin. Sosiaalihuollon asiakastiedon arkisto avaa sosiaalityön näkökulmasta arvokkaita mahdollisuuksia asiakastyössä syntyvän tiedon hyödyntämiseen niin yksilökohtaisessa asiakastyössä kuin laajemmin palvelujen vaikuttavuutta arvioitaessa.

Kirjoittajat työskentelevät ISOssa, Teppo Taskinen tiedonhallinnan erityisasiantuntijana ja Päivi Malinen sosiaalityön erityisasiantuntijana.


Kohti sosiaalihuollon digiloikkaa

Tarja Timonen, Siun soten O365 Pilvipalvelujen projektipäällikkö
Tuija Rautiainen, Siun soten digitaalisten palvelujen ICT-suunnittelija


Kirjaamisvalmennukset Siun soten organisaatiossa olivat valtava ponnistus uuden toimintamallin opettamiseen sekä kirjaamistaitojen lisäämiseen sosiaalihuollon henkilöstölle. Koko henkilöstö saatiin valmennettua maaliskuuhun 2019 mennessä.

Valmennusten yhteydessä alettiin pohtia, miten koko henkilöstön kirjaamistaitoja voitaisiin jatkossa ylläpitää eri yksiköissä. Esimerkiksi sosiaalihuollon asiakastietomallin jalkauttaminen toimintayksiköihin vaatisi edelleen kouluttamista. Samalla mietittiin, miten kirjaamisvalmentajien osaamista olisi mahdollista hyödyntää nykyistä enemmän – Siun sote on kuitenkin panostanut paljon kirjaamisvalmentajien valmentamiseen. Samaan aikaan Siun sotessa otettiin käyttöön yhä enemmän asiakkaille suunnattuja sähköisiä palveluja. Tämän rinnalle tarvittiin neuvontaa asiakkaille siitä, miten sähköisiä palveluja käytetään.

Alkoi vaikuttaa loogiselta, että näihin tarpeisiin vastattaisiin idealla ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”. Ratkaisumallina päätettiin kokeilla tukihenkilöitä, joilla olisi osaamista ja tietoa kirjaamisvalmennuksen lisäksi digitaalisista taidoista. Asiantuntijoista koottiin digimentoriverkosto, jonka tehtävänä on tukea niin asiakkaita kuin ammattilaisia sosiaalihuollon sähköisessä maailmassa.

Digimentoritoiminta käynnistettiin 2018–2019 kokeilumielessä osana Pohjois-Karjalan Digitukipilottia, jossa Siun sote oli mukana. Ajatus oli, että digimentorit veisivät työyksiköihinsä uusinta tietoa digikehittämisestä, innostaisivat kollegoita digiasioissa ja veisivät tietoa asiakkaille tarjolla olevista digivaihtoehdoista. Digimentori on ajan tasalla Siun soten digipalveluista, edelläkävijä ja etulinjan perehtyjä uusiin digipalveluihin, innostava tiedonvälittäjä eri kanavissa ja suunnannäyttäjä sekä muutosten eteenpäin viejä. Jatkossa digimentorin rooli on entistä enemmän osaamisen kehittämisen vahvistaja. Digimentoreita on tällä hetkellä organisaatiossa yhteensä noin 90, joista perhe- ja sosiaalipalvelujen alueella toimii 16.

Tällä hetkellä Siun sote on mukana Karelia-Ammattikorkeakoulun yhteishankkeessa, jonka yksi tehtävä on miettiä, mistä ja miten henkilöstö saisi tehokkaimman hyödyn itsensä kehittämiseen. Isossa organisaatiossa henkilöstön kouluttamisen haasteena on, että kaikkia ei saada koulutettua yhtä aikaa, samanarvoisesti, -aikaisesti tai -tasoisesti. Koska henkilöstöä on paljon ja koulutustaustat ja -tasot vaihtelevat, osaamisvajeiden tunnistaminen on haastavaa. On tärkeää tunnistaa myös minimivaatimus digitaalisille taidoille. Osaamisen kehittämisen yksikkö huolehtii organisaation koulutustarpeisiin vastaamisesta ja tämä yhteishanke on hyvä lisä täydentämään myös digimentoreiden osaamista. 

Sosiaalihuollon digiloikan pohjana on ammattilaisten osaamisen lisääminen. Sen myötä voimme tehdä digiloikan aina asiakastyön tasolle asti. Kirjaamisvalmennuksista saadut hyvät kokemukset inspiroivat kehittämään organisaation digitaitoja laajemminkin.

Kirjoittajat ovat Siun soten sosiaalihuollon tiedonhallinnan kehittäjiä: Tarja Timonen työskentelee O365 Pilvipalvelujen projektipäällikkönä ja Tuija Rautiainen digitaalisten palvelujen ICT-suunnittelijana.

perjantai 8. toukokuuta 2020

Kykyviisarin mahdollisuudet asiakastyössä

Tarja Hakkarainen

Tarja Hakkarainen on valmistunut sosiaalityöntekijäksi (YTM) Lapin yliopistosta. Hän on kirjoittanut blogitekstin pro gradu -tutkielmansa ” Kykyviisari, arviointimenetelmä monialaisessa palvelussa” pohjalta.        

Työ- ja toimintakyvyn arviointimenetelmä Kykyviisari on työväline asiakastyöhön. Työ- ja toimintakyvyn arviointia tarvitaan asiakkaiden ohjaamisessa sopiviin palveluihin. Työ- ja toimintakyvyn arviointi on välttämätöntä asiakkaan työllistymisen edistämiseen liittyvissä tilanteissa. Arviointia tarvitaan selvitettäessä asiakkaan koulutus-, kuntoutus- tai eläkemahdollisuuksia.

Kykyviisari on työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä, jonka avulla saadaan suuntaa antavaa tietoa asiakkaan työ- ja toimintakyvystä. Sen avulla voidaan selvittää asiakkaan vahvuuksia ja kehittämisen kohteita. Kykyviisari toimii ammattihenkilöille puheeksi ottamisen välineenä ja apuna asiakkaan tavoitteiden toteutumisen arvioinnissa. (Työterveyslaitos, Solmu -hanke 2019, 5.)

Kykyviisarikyselyssä asiakas itse arvioi omaa työ- ja toimintakykyään, jolloin hänen itsetuntemuksensa ja toimijuutensa vahvistuvat. Asiakas ja ammattihenkilö arvioivat yhdessä Kykyviisarikyselyn tulokset. Tuloksia on osattava tulkita oikein. Tulosten arviointi on asiakkaan kanssa kohtaamista ja hänen elämäänsä liittyvien asioiden tarkastelua. Aina on punnittava Kykyviisarin hyötyjä asiakkaalle. Asioiden esille ottaminen voi aiheuttaa asiakkaassa ahdistusta. Toisaalta se auttaa näkemään asioiden kehittymistä parempaan suuntaan. Myös eettisyyttä on tarkasteltava. Yksilöt kokevat eri tavoilla Kykyviisarikyselyn, sen kohdistuessa heidän yksityisyyteensä. Asiakkaalla on oikeus tuoda esille sitä tietoa mitä hän itse haluaa.

Asiakas arvioi omaa työ- ja toimintakykyään omasta tuntemuksestaan ja kokemuksestaan käsin. Työ- ja toimintakyky näyttäytyy eri tavoilla työympäristössä kuin kotiympäristössä. Kokemus hyvästä elämästä ei ole samanlainen kuin ammattihenkilöllä.

Mikään mittari ei tuo täydellisen luotettavaa tietoa. Asiakkaan kanssa keskustelu ja hänen asioihinsa perehtyminen antaa oleellisen tiedon ja ymmärryksen. Kykyviisarin avulla saatu tieto toimii parhaimmillaan asiakkaan tilanteen edistämisessä. Kokonaisvaltainen tieto auttaa tavoitteellisessa työskentelyssä.

Työ- ja toimintakyvyn arviointi asiakastyössä – tehdäänpä sitä arviointimittareilla tai ilman – on haastavaa.  Asiakastyössä vaaditaan pitkäkestoista ja kokonaisvaltaista asiakkaan arjessa elämistä. Emme saavuta, emmekä tarvitse kaikkea tietoa. Keskustelu arviointimenetelmistä ja niiden kehittämisestä on tärkeää. Tarvitsemme niitä asiakastyössä. Arviointimenetelmien käyttämisen tulee perustua yksilölliseen harkintaan ja tarkoituksenmukaisen menetelmän valintaan.

Lähde: Työterveyslaitos, Solmu -hanke 2019. Kykyviisari. Työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä. Käyttöopas. https://sivusto.kykyviisari.fi/wp-content/uploads/2019/10/Kykyviisari_kaytto_opas_paivitys_SF_171019_yleinen-.pdf