LAPE-akatemia suuntaa kohti uutta johtajuutta

Minna Rytkönen työskentelee LAPE-muutosagenttina Pohjois-Savon liitossa.

Miksi johtajuus tarvitsee uutta suuntaa? Siksi, että asiat, ongelmat ja ilmiöt, joiden ratkaisemiseen johtamista tarvitaan, ovat muuttuneet moniulotteisimmiksi.

Moniulotteisten ilmiöiden ja ongelmien ratkaiseminen vaatii erilaisia työkaluja ja monenlaista osaamista. Vasarasta ei ole paljon apua, jos naulat puuttuvat. Usein asioiden hoitaminen vaatii useamman osaajan yhteisen työpanoksen, johon myös asiakas tuo oman asiantuntemuksensa. Toimiakseen, tätä kaikkea on osattava johtaa.

Johtamisen uusi suunta kohdentuu toiminnallisten kokonaisuuksien, verkostomaisten toimintatapojen, vaikuttavien työkalujen, henkilöstön osaamisen ja asiakkaan osallisuuden varmistamiseen. Kun toimintaympäristö on kompleksinen, hierarkkiset johtamisen välineet eivät enää toimi.

Mikä sitten toimii? Verkostossa kukaan ei johda yksin. Tarvitaan monialaista johtajuutta ja yhteensovittavaa johtamista. Tämä mahdollistaa aiempaa vaikuttavamman ja kustannustehokkaamman toiminnan lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin vastaamiseksi kotona, koulussa ja varhaiskasvatuksessa. Avaimina yhteensovittavaan johtamiseen ovat toimiva dialogi, yhteinen tieto ja suunta sekä niitä tukevat mittarit ja budjetointi. Näihin teemoihin keskitytään LAPE-akatemiavalmennusprosessissa.

LAPE-akatemia käynnistettiin tämän vuoden keväällä eri hallinnonalat ylittävän johtamisen tueksi. Valmennuksen sisältö on rakennettu alueellisten tarpeiden pohjalta, mutta sen päälinjat on kansallisesti määritelty. Johtamista tarkastellaan muuttuneen toimintaympäristön, konkreettisten työkalujen ja vaikuttavuuden näkökulmista. Käytännön järjestelyistä vastaavat alueen LAPE-muutosagentti ja kunta-agentti. Taustavoimina ovat sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetus- ja kulttuuriministeriö Opetushallituksen tuella.

Pohjois-Savon ensimmäisessä LAPE akatemiatilaisuudessa muodostettiin eri hallinto- ja kuntarajat ylittävä yhteinen tilannekuva maakunnan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja palvelujen tilasta sekä suunnattiin yhteisiin tavoitteisiin. Toisessa, syyskuun tilaisuudessa keskitytään konkreettisiin työkaluihin yhteensovittavan johtamisen, lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin toteuttamiseksi. Viimeinen tilaisuus marraskuussa on Itä- ja Keski-Suomen maakuntien yhteinen. Siinä pureudutaan tiedolla johtamiseen ja johtamisen vaikuttavuuteen neljän maakunnan alueella.

Kuntien ja kuntayhtymien sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen sekä järjestöjen ja seurakuntien johdolle ja kuntapäättäjille tarkoitettu LAPE-akatemia kokoaa maakunnan alueen vastuuhenkilöt yhteen.  LAPE-akatemialla halutaan varmistaa lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamistyön jatkuvuus ja sitä tukevien toimintamallinen juurtuminen maakunnissa. 

Olethan sinäkin #tulevaisuudentahdissa!

Maakunnan tilaisuudet päivämäärineen löydät stm.fi -verkkosivustolta

Valtakunnallisilla oskepäivillä mieleen tullutta

Tarja Kauppila:

Vuonna ysiviis opiskelin sosiaalialan opettajaksi kansainvälisessä koulutusohjelmassa. Johonkin opiskelutehtävään piti leikata lehdistä kuvia. Muistin, että leikkasin ja liimasin ainakin Elisabeth Rehnin. Julkisuuden kautta lienen arvioinut, että hänellä olisi näkemyksiä eväiksi sosiaalialan opettajalle.

Muistin toki senkin, että äänestin Rehniä presidentiksi. En ollut pitänyt kantaa mitenkään salassa työpaikalla, ja silloinen sosiaalityön esimies vankilassa koetti kyllä pilke silmäkulmassa hieman provosoida eteläsuomalaisen hienostorouvan viittauksella. Valintani oli kuitenkin järkkymätön: fiksua naista tarvitaan.

Tällä viikolla kuuntelin 84-vuotiasta ihmisoikeusvaikuttaja ja ministeri Rehniä Majvikissa sosiaalialan osaamiskeskuspäivillä. Ihmisarvot ja eettisyys muuttuvassa maailmassa -esitys kosketti: henkilökohtaisen työ- ja perhe-elämän viisautta nykyarkeen ja tulevaisuuteen. Kunpa ihmisen arvo olisi joka puolella sama. Ja kunpa käyttäisimme enemmän seniorien asiantuntemusta kehittämistyössä. - Kunpa muistaisimme!

Samassa tilaisuudessa teknologia-asiantuntija Teemu Arinan puheenvuoro vähän hämmensi. Onko vetovoimainen visio elämä, jossa uhrataan ´kaikki´ työn tuottavuudelle? Onko kiivaasti optimoidussa suoritustahdissa sijaa muulle kuin taloudelle ja nopeusihanteille? Formuloissa nopeus on tärkeää, mutta monessa muussa se ei niinkään ole. Kiitos, mutta sittenkin ei kiitos inhimillisen ihmisarvon ohi kiitävälle tulevaisuudelle.

Keksijä Perttu Pölönen palautti valot oskeväen katseisiin. Tavoiteltava osaaminen on monessa sitä inhimillistä, mihin vain ihminen parhaimmillaan pystyy. Tulevaisuudessa osaajien lukujärjestys sisältää muun muassa tarinankerrontaa ja kommunikaatiota, intohimoa ja luonnetta sekä uteliaisuutta ja kokeiluja. Lämmöllä tervehdin pitkäjänteisyyden ja kärsivällisyyden arvostamista. Hänen tulevaa kirjaansa odotan jo ilmestyväksi.

Sote-uudistuksesta on nykyisin seminaareissa jo kovin vaikea puhua ilman, että joku näkee tilanteen kohtuullisen vahvasti jotenkin toisin – itseni mukaan lukien. Näkökulmista ei ole suuremmin pulaa, vain niistä tolkullisista tuloksista. Sote-maailmasta ei mielellään puhuisi - maailma kun on onneksi paljon sotea isompi.

Ongelmanratkaisutaitoja tulevaisuuden sotessa varmasti tarvitaan, muistutti kuitenkin toimitusjohtaja Petri Virtanen Itlasta. Samalla hän kannusti kehittäjiä yhteistyöhön, ja etteivät ratkaistavat asiat välttämättä ole kompleksisia, vaan ´vain´ monimutkaisia. Paul Cilliersiä siteeraten kuulemma monimutkainenkin moottori on kyllä osiinsa purettavissa, ja osille jotakin on tehtävissä, mutta majoneesista ainesosien erottelu olisi jo eri juttu. 

Ajattelin siinä, että ehkäpä sote-moottorissa on ollut myös majoneesia: sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen on vuosien varrella ja vauhdissa sekoitettu sellaistakin, mikä kannattaisi näitä palveluja uudistettaessa pitää hieman loitompana. Onnea tuleviin sote-koitoksiin meille kaikille!