maanantai 28. elokuuta 2017

Osallisuus olohuoneessamme

Elina Pajula on Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen toiminnanjohtaja.


Osallisuus on mantra, jota toistetaan ja jonka kautta toivotaan ratkaisuja ihmisten elämän ja hyvinvoinnin parantamiseksi. Silloin tällöin kuulee kuitenkin epäilyä ihmisten tarpeesta ja halusta osallistua. Osallisuus voidaan myös valjastaa osaksi kontrollia, huono-osaisuutta kokevien ihmisten syyllistämisen loputtomaan ketjuun.

Pääministeri Lipponen toi osallisuuskäsitteen politiikan tason keskusteluihin 90-luvun EU-ympyröistä. Osallisuus nähtiin syrjäytymisen positiiviseksi vastakäsitteeksi. Osallisuutta edistämällä vahvistettaisiin ihmisten kokemusta johonkin kuulumisesta: mahdollisuus saada riittävää tietoa, vaikuttaa ja osallistua itseä koskevaan päätöksentekoon ja lähiyhteisön asioihin.

Tämän päivän osallisuuspuhe saa painoarvonsa uudesta lainsäädännöstä. Laeissa osallisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta osallistua: asukkaana, asiakkaana ja palvelujen käyttäjänä. Maakuntalaki listaa osallistumiskeinoiksi eri käyttäjäryhmien neuvostot, neuvottelukunnat ja raadit.

Kansalaisjärjestöjen toiminta mahdollistaa kohtaamista, vertaistukea ja ymmärrettävää asiantuntijatietoa ihmiskielellä. Järjestöjen tehtävä onkin kyetä antamaan ääni ja vaikutusmahdollisuus myös hiljaiselle ja väsyneelle. Matalan kynnyksen toiminta voi tarjota ensimmäisen askeleen kohti osallisuuden kokemusta: olen tärkeä, minusta ollaan kiinnostuneita, olen osa yhteisöä, voin vaikuttaa omassa arjessani - vaikka kuinka pienellä tavalla.

Osallisuuden teema on erityisen tärkeä niiden ihmisten kannalta, jotka ovat eri syistä ilman valintaansa ajautuneet yhteiskunnan marginaaliin pitkäaikaissairauksien, pitkittyneen työttömyyden, jatkuvan pienituloisuuden tai köyhyyden noidankehään. Tutkija Anna-Maria Isolan mukaan pahimmillaan köyhyys kapeuttaa elämän. Köyhä sinnittelee päivästä toiseen eikä pysty katsomaan pitkälle tulevaisuuteen.

Sosiaalipoliitikot ovat jo vuosia muistuttaneet, että jakaantuneessa Suomessa sosiaaliset etäisyydet ovat kasvaneet. Keskiluokan voi olla vaikea ymmärtää huono-osaisuutta, jos sitä ei tarvitse kohdata eikä sen syitä tunnistaa. Kunniallisten ja kunniattomien köyhien paluu näkyy keppi- ja kontrollitoimien kasvuna. Professori Juho Saari on kiteyttänyt, että ”työtön näyttää sitä laiskemmalta, mitä kauempaa häntä katsoo”.

Professori Aila-Leena Matthies varoittaa, että varsinkin heikompiosaisten asiakkaiden oikeus osallistumiseen on muuttunut velvollisuudeksi tai suoranaiseksi nälkäpakoksi. Jos et osoita aktiivisuutta ja osallistu toimenpiteisiin, menetät oikeutesi toimeentuloon. Osallistumispakotteet voivat tehdä asiakkaan elämästä entistä enemmän ulkoa ohjattua, jolloin oma elämänhallinta ja unelmat karsiutuvat pois.

Itä- ja Pohjois-Suomi on muun muassa Sokra-hankkeen selvityksissä todettu matalan osallisuuden alueeksi. Taustalta löytyvät huono-osaisuuden monet ulottuvuudet. Jos huono-osaisten osallisuutta halutaan parantaa, sosiaalinen on palautettava sote-uudistukseen.

Tämä on julkisen ja järjestösektorin yhteinen tehtävä, Suomi 100 -vuoden kunniatehtävä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti