torstai 23. helmikuuta 2017

Yhdestoista hetki: Sosiaalisen puolustuspuhe!

Tarja Kauppila:


Sosiaaliselle on kysyntää.  Eri yhteyksissä havahdutaan, että mukaan tarvittaisiin myös sosiaalipuoli, eli voit Sä olla? Pohtimatta sitä, että mikähän puoli meistä mahtaa olla tässä toivottu sosiaali, niin olemme menneet mukaan - ihan kokonaisina. Kaino toive on, että joskus opittaisiin käyttämään vaikka termejä ´sosiaalialan asiantuntija´ tai ´sosiaalityön asiantuntija´.
Asiantuntemusta tämäkin ala vaatii. Nykyisin esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden kohdalla Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto myöntää hakemuksesta oikeuden harjoittaa sosiaalityöntekijän ammattia laillistettuna ammattihenkilönä. Oikeuden saaminen edellyttää, että hakija suorittanut Suomessa ylemmän korkeakoulututkinnon, johon sisältyy tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot sosiaalityössä.
Mitä sitten sosiaalinen on? Yksi paperinippu on kulkenut mukana pitkään: tammikuun 11. päivänä vuonna 1988 päivätyt muistiinpanot sosiaalipolitiikan teoriasta. Mieleen palaa elävästi professori Pauli Niemelän selkeä ja vakuuttava esitys lähes kolmenkymmenen vuoden takaa.
Käsitteen taustalla ovat sanat ´societas´, seura/yhdyskunta ja ´socius´, toveri.  Laajimmillaan kyse on kaikesta, mitä yhteiskunnassa tehdään. Toisaalta kyse on yhteisen hyvän etsimisestä, solidaarisuudesta ja yhteisvastuusta, yhteiskuntapolitiikasta. Kolmanneksi kyse on avun tarpeessa olevien tukemisesta ja huolenpidosta, esimerkiksi sosiaalityöstä auttamisen ja ihmisystävällisen palvelun instituutiona. ´Sosiaali´ liittyy myös yhteiskunnassa organisoituun toimintaan sosiaalihallintona. Sosiaalipolitiikka on käytäntötiedettä, jossa tavoitteena on etiikka: hyvä ja arvokas, tavoiteltavan arvoinen elämä.
Kehittämistoiminnassa olennaista on kirkas päämäärä. Hallinto on vain yksi näkökulma ja tukitoimi. Sote-uudistuksessa tärkeintä pitäisi olla ihminen – asukas ja asiakas − ja hänen arvokas elämänsä. Riski on hukkua hallintomallien ja virkailijamuutosten viidakkoon. Ja ihmiset uudistustyön tekevät, kuinka on laita heidän arvokkaan työelämänsä?
Mitä tiedämme nykyihmisten tarpeista, toiveista ja tulevaisuuden suunnitelmista? Miten tieto ohjaa sosiaalialan työn kehittämistä? Saammeko helposti ajantasaista tietoa työn kohdentamisen, työmenetelmien parastamisen ja systemaattisen osaamisen kehittämisen tueksi?  Miten toimii tietojohtaminen sosiaalihuollossa ja -palveluissa?
Sote-uudistus on näyttänyt, että terveydenhuollosta yleensä löytyy tietoa, mutta sosiaalihuollosta ei.  Enää ei riitä se, että asiasta vain keskustellaan. Tälle asialle pitää tehdä jotakin! Nyt on yhdestoista hetki toimia, kun sote-uudistuksen keskeiset lait ovat vielä viimeistä sinettiä vaille.
Yksi konkreettinen teko olisi kirjoittaa lakiin yhteistyöalueiden laajuinen sosiaali- ja terveydenhuollon osaamiskeskus, vaikka sitten viiden maakunnan järjestämisvastuulle. Ja budjetoida keskusten toimintaan kohtuulliset varat valtiolta.

Joku päivä ihme olisi tapahtunut: sosiaalisesta jo tiedetään ja sillä asiantuntemuksella ihmisiä vaikuttavasti palvellaan. Onnea matkaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti