PALVA-hanke vaikuttavuusmittaamisen onnistumisen jäljillä Joensuussa

Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU) rahoitetun Paljon palveluja käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus -tutkimushankkeen (PALVA, 2024–2025) osatutkimus 4:ssä toteutettiin Itä-Suomen yhteistyöalueella neljä tutkimustyöpajaa, yksi kullakin hyvinvointialueella. Työpajoissa arvioitiin digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön ja koottiin kokemuksia laajemminkin vaikuttavuusmittareiden käytöstä sosiaalialan työssä.

Joensuussa pidetty Siun soten tutkimustyöpaja (26.2.2025) oli järjestyksessään neljäs mielenkiintoinen kohtaaminen asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden, heidän esihenkilöidensä sekä tiedonhallinnan asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä, kuten Joensuun työpajassakin, löytyy kiinnostavia kysymyksiä, joita mielellään nostaa laajempiin jatkokeskusteluihin blogilla.

Nuorten mielenterveyden pulmista on puhuttu viime vuosina julkisuudessa paljon. Sosiaalityöntekijöiltä kuulee usein sosiaalityön ruuhkautumisesta mielenterveyspalvelujen puutteiden vuoksi – milloin kyse on esimerkiksi erityisen vaativasta lastensuojelusta ja milloin vaikkapa koulukuraattoreiden oppilaitoskuulumisista. Huolta kuulee siitä, hukkuuko sosiaalityön osaaminen, sisältö ja työaika ennen muuta terveydenhuollon tehtävien paikkaamiseen.

Terveydenhuollon potilastyölle esimerkiksi diagnoosia selvittävien mittareiden käyttö on yleensä ottaen tutumpaa kuin mitä oman alansa mittarit ovat sosiaalityölle. Toki sosiaalityössä voidaan tarvittaessa hyödyntää terveydenhuollon mittareitakin, mutta eikö olisi mitä kiinnostavinta tietää, mitä sosiaalityön mittarit kertoisivat niistä asiakastilanteista, joiden taustan saattaisimme ensi alkuun mieltää pääasiassa mielenterveyden vaikeuksiksi ja terveydenhuollon ruuhkautumiseksi?

Mitä lisävalaisua, inspiraatiota ja ratkaisuja esimerkiksi oppilaitoksessa toisi se, jos kuraattorilla olisi kerrottavanaan laajempaakin mittaritietoa sosiaalityöstä, ja tieto yhdistyisi dialogien kautta siihen, mitä terveydenhoitajalla olisi kerrottavanaan potilastyöstä? Paljastuisiko arvokkaita johtolanganpäitä myös ongelmien ehkäisemiseen? Niin että onko se tämä meidän ’Kiva koulu’ miten kiva tätä nykyä kuinka monelle? Entä voitaisiinko vaikuttavuutta yhteiselle ‘kouluturvallisuustyölle’ hakea miten monialaisesti, muidenkin ammattiryhmien osaamisella, kuten vaikka poliisin pitämillä ajankohtaisluennoilla?

Vastaavatkohan lapset ja nuoret näihin mittareihin? Aina on varmaan osa heitä, joille vastaaminen voi olla eri syistä vaikeaa, jopa vastenmielistä. Mittareita ja kohtaamisia voidaan kuitenkin kehittää niin, että yhä useammat kykenevät vaikkapa kuva-avusteisesti kantansa ilmaisemaan. Luottamus on luotava kohtaamisissa yhdessä. Siihenkin neutraali, selkeä ja kaikille asiakkaille yhteinen mittari voi motivoida – niin asiakasta kuin työntekijää.

Kirjoittanut: Tarja Kauppila

Ajattelemisen taitoa yksin ja yhdessä

Aloitin Matkalla riittävään vanhemmuuteen (MRV) -hankkeessa etätöiden merkeissä marraskuussa 2024. Tänään huomaan, että ennen minulle niin helposta asiasta on tullut varsin vaikeaa, nimittäin ajattelusta. Huomaan, että tarvitsen toisia ihmisiä ajatteluni tueksi peilaamaan ääneen ihmettelyäni tai tyhmiltä tuntuvia ideoitani. Usein kaipaan myös konkreettisia vastauksia sen hetkisiin kysymyksiini. Tarvitsen ihmisten reaktioita, eläviä sanoja ja “puhuvia päitä”. Näkökulmia. Pahinta olisi jäädä yksin vailla vastausta.

Lastensuojelun piiriin ajautuu palvelujärjestelmän ja terveyspalvelujen puutteen vuoksi usein lapsia, jotka eivät sinne kuuluisi. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun perhe kokee tarjotut palvelut riittämättöminä tai tarpeenmukaisia ja oikein ajoitettuja palveluita ei yksinkertaisesti ole saatavilla. Usein perhe on myös yhtäaikaisesti asiakkaana monissa palveluissa. Palvelut voivat olla päällekkäisiä tai tieto ei kulje auttavien ihmisten välillä. Vanhemmuus ja sen tukeminen vaikuttaa olevan monessa palvelussa unohdettu asia tai sen huomioimista pompotellaan toimijalta toiselle. Vanhemmuuden huomioimisen riittämättömyys on noussut esille lähes jokaisessa Kainuun MRV-osahankkeen yhteistyöverkoston tapaamisessa. Kuka tukee palvelujen aallokossa vanhempaa ja vanhemmuutta?

Nykypäivänä lastensuojelu on asiantuntijuuden ja säästämisen paineiden alla työskentelevä moniottelija, jolta vaaditaan raskaan sarjan suoritusten lisäksi jatkuvaa kehittymistä ja jatkuvan oman oppimisen ja sen kehittymisen äärellä olemista. Perheiden haasteet ovat monipuolistuneet ja ongelmat pitkittyneet, minkä kanssa lastensuojelu tekee parhaansa, ja enemmänkin.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat ja asiakastyön tavoitteet ovat yhteisiä. Voisiko tässä tilanteessa ratkaisu löytyä yhdessä ajattelemisen taidosta? Voisiko voimien yhdistämisestä, moniäänisyyden lisäämisestä ja palvelujen yhteensovittamisesta olla lastensuojelulle apua ja tukea? Muutokselle on selkeä tarve ja tilaus. Muutos on aina prosessi, joka haastaa, sillä asiat eivät tapahdu hetkessä.

Kainuun MRV-osahankkeen yhteiskehittämistilaisuuksissa ja muissa toimijatapaamisissa olemme havainneet, ettei lastensuojelu ei selviä yksin. Kokemustamme täydentävät valtakunnalliset tutkimukset ja suositukset. Minunkaan ei tarvitse pärjätä yksin. Tässä tilanteessa tarvitsen pysähtymistä, rakenteiden uudelleen miettimistä, suunnittelua ja työtapojen monipuolistamista. Muutos vaatii myös omaa osallistumista, toisen kuulemista, oman ajattelun läpinäkyvyyttä – ääneen puhumista olettamusten sijaan sekä valmiiden ratkaisujen hylkäämistä. Inspiraatiota ja innostusta. Eteenpäin pääseminen vaatii uusia rutiineja.

Kirjoittanut: Jaana Haataja

PALVA-hanke vaikuttavuusmittaamisen mielekkyyden jäljillä Kuopiossa

Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU) rahoitetun Paljon palveluja käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus -tutkimushankkeen (PALVA, 2024–2025) osatutkimus 4:ssä toteutettiin Itä-Suomen yhteistyöalueella neljä tutkimustyöpajaa, yksi kullakin hyvinvointialueella. Työpajoissa arvioitiin digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön ja koottiin kokemuksia laajemminkin vaikuttavuusmittareiden käytöstä sosiaalialan työssä.

Kuopiossa pidetty Pohjois-Savon hyvinvointialueen tutkimustyöpaja (25.2.2025) oli järjestyksessään jo kolmas mielenkiintoinen kohtaaminen asiakastyötä tekevien sosiaalityöntekijöiden, heidän esihenkilöidensä sekä tiedonhallinnan asiantuntijoiden kanssa. Tutkimuksellisessa kehittämistyössä löytyy kiinnostavia kysymyksiä, joita voi nostaa laajempiin jatkokeskusteluihin blogilla.

Kenelle vaikuttavuusmittareiden avulla kerätään tietoa? Samaa hieman kriittisen kuuloista ´miksi tätä tietoa oikeastaan edes kerätään´ -kysymystä lähentelee myönteisesti eteenpäin katsovampi pohdinta, keitä kaikkia mittaritieto voisikaan motivoida ja mihin. Ensinnäkin asiakkaalle pitää pystyä kertomaan ymmärrettävästi, miksi mittaria käytetään, miksi näitä asioita kysytään ja mihin saatua tietoa käytetään. Mittarikysymykset voivat herättää asiakkaan – ja miksei myös hänen läheistensä – ajatuksia sekä konkreettista kiinnostusta elämänsä systemaattiseen arviointiin.

Mittari voi selkeyttää ja jäsentää asiakkaan elämäntilannetta: osoittaa kannustavasti kunnossa olevia elämänalueita, helpottaa konkreettisten muutostavoitteiden asettamista niihin asioihin, mihin muutosta kaivataan, sekä motivoimaan askeliin kohti toisenlaista arkea. Asiakkaan aktivointi on todella tärkeää: kyse on asiakkaan, yksilön, pariskunnan tai vaikkapa koko perheen ainutkertaisesta elämästä. Monesti olen pohtinut, tullaanko asiakastyössä miten herkästi ja kenties tahtomattaankin aktivoineeksi ennemmin meitä asiantuntijoita, kun asiakkaita.

Työntekijälle mittari voi dialogin kautta avata uusia näkökulmia: tämäkö onkin nyt tämän asiakkaan mielestä keskeisin muutosta kaipaava asia, näinkö hän itse arvottaisi askeleitaan ja kokisi etenevänsä.  Monesti olen pohtinut, katsotaanko asiakastyössä miten herkästi kovin kauas, kurkotetaanko miten herkästi kerralla liian korkealle. Asiakas voisi tyytyä pieneen muutoksen lähiaskeleeseen, joka toisi konkreettisia toimia ja vahvistaisi hallinnan tunnetta. Toki esimerkiksi lapsia suojeltaessa on tavoitteita, joista ei vain voida tinkiä, ja aikatauluja, joihin on osuttava.

Luotettavan mittaritiedon koostaminen puolestaan kiinnostaa paitsi asiakastyötä tekeviä alan työntekijöitä ja työyhteisöjä, niin myös vastuullisia esihenkilöitä, johtajia, päättäjiä, kouluttajia, kehittäjiä ja tutkijoita – ja miksei yleistajuistettuna suurta yleisöäkin. Numeroille on tarvetta, vai?

Kirjoittanut: Tarja Kauppila