Rakkautta lastensuojelussa

Perjantaina 21.2.2025 oli sijaishuollon juhlapäivä, Care Day. Sen tarkoitus on juhlistaa lastensuojelun sijaishuollossa asuvia tai aiemmin asuneita lapsia ja nuoria sekä heistä välittäviä ihmisiä. Juhlapäivää vietetään eri puolilla maailmaa monin tavoin – kakkukahvit sijaishuoltopaikassa, juhla nuorille jäähallilla, yhdessä tekemistä, some-kampanja hyvistä hetkistä – mielikuvitus on rajana.

Suomessa juhlapäivän teemaksi oli valittu Rakkaus lastensuojelussa. SOILA-hanke järjesti tilaisuuden, jossa kuultiin lasten ja nuorten ajatuksia rakkaudesta lastensuojelussa sekä keskusteltiin siitä, miten rakkaus lastensuojelussa näkyy ja miten sitä voisi vahvistaa. Mukana oli nuoria, jotka ovat olleet jossain vaiheessa elämäänsä sijoitettuina, sekä kokemustaustaisia ammattilaisia ja Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -hankkeiden työntekijöitä. Miten koskettavia kokemuksia ja ajatuksia ihmiset jakoivatkaan – ilmapiiri oli kunnioittava ja luottamusta rakentava.

Keskusteluissa nousi esiin monta näkökulmaa rakkaudesta. Rakkaus on turvallisen kasvun ja kehityksen maaperä, jota jokainen lapsi ja nuori tarvitsee. Kun päädytään lastensuojelun sijaishuoltoon, tähän maaperään on usein tullut routavaurioita. Lapsi on voinut joutua kokemaan monenlaista kaltoinkohtelua ja näkemään päihdekäyttöä tai väkivaltaa. Hän on saattanut vahingoittaa itseään, käyttää itse päihteitä tai hän on voinut tehdä rikoksia. Nuori saattaa kokea, ettei hän ole rakastamisen arvoinen.

Mitä voimme lastensuojelussa tehdä, jotta routakuopilla oleva maa lähtisi sulamaan ja korjautumaan? Täytyykö viranomaisroolissa pysyä etäisenä? Vai saako viranomaistoiminnassa puhua rakkaudesta? Mitä se tarkoittaa osana ammatillista työskentelyä?

Rakkaus on voimakas sana, jota ei ole totuttu kuulemaan lastensuojelun yhteydessä käytävässä julkisessa keskustelussa. Valitettavasti julkisuuspuhe keskittyy lastensuojelun huoliin, ongelmiin ja kuormitukseen sekä äärimmäisiin esimerkkeihin lastensuojelun ja palvelujärjestelmän epäonnistumisista. Kuitenkin uskon, että lastensuojelussa tapahtuu joka päivä enemmän hyviä kuin huonoja asioita.

Omasta lastensuojelun kenttätyöstäni on lähes kymmenen vuotta aikaa. Silti muistan kohtaamiset, joissa nuoren ja lastenkodin omaohjaajan vuorovaikutuksesta paistoi lämpö ja välittäminen. Nuorella saattoi olla vaikeaa, ja hänen toimintaansa voitiin joutua puuttumaan topakastikin, mutta rakkaudellinen suhtautuminen auttoi nuorta hyväksymään rajoitukset. Tunteikkaita olivat myös tilanteet, kun vanhempi tunnisti, etteivät omat keinot enää riitä, vaan tarvittiin vahvaa lastensuojelun tukea eli sijoitus syntymäkodin ulkopuolelle. Rakkautta oli avun pyytäminen ja vastaanottaminen.

Usein lastensuojelu astuu kuvaan, kun perheen tilanne on syystä tai toisesta hyvin vaikea. Olisiko rakkaus avain lukkoihin ja portti poluille, joiden kautta päästään askel kerrallaan parempaan suuntaan? Rakkautta tarvitaan eniten juuri silloin, kun tuntuu, että elämässä on kaikkein vaikeinta.

Kirjoittanut: Päivi Malinen

PALVA-hanke sosiaalityön vaikuttavuuden jäljillä

Sosiaali- ja terveysministeriön myöntämän, EU:n kertaluontoisesta elpymisvälineestä (Next Generation EU) rahoitetun Paljon palveluja käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus -tutkimushankkeen (PALVA, 2024–2025) osatutkimus 4:ssä toteutetaan Itä-Suomessa neljä tutkimustyöpajaa, yksi kullakin hyvinvointialueella. Työpajoissa arvioidaan digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön ja kootaan kokemuksia vaikuttavuusmittareiden käytöstä.

Mikkelin työpajassa (23.1.2025) oli ensimmäinen inspiroiva kohtaaminen mainioiden asiakastyötä tekevien sosiaalityötekijöiden, heidän esihenkilöidensä sekä tiedonhallinnan asiantuntijoiden kanssa (n=10). Tutkimuksellisessa kehittämistyössä, kuten Mikkelin työpajassakin, törmää usein kysymyksiin, joihin voi koettaa vastata blogilla kerralla suuremmalle joukolle.

Ensinnäkin onko sosiaalityön asiakastyössä riittävästi aikaa kehittämismuutoksille? Ei aikaa yleensä ole, ellei sitä rohkeasti ota. Asiakastyö voi ruuhkautua – joskin sosiaalityö on yleensä varsin ruuhkaista, osallistuipa kehittämiseen tai ei. Kehittämällä osaaminen ja työ kuitenkin vähitellen uudistuvat, ja jatkossa voi tehdä asiakastyötään kenties vähemmän ruuhkaisesti. Työpajassa pohdin kiirettä: jos kenelläkään ei olisi ollut aikaa kehittää astianpesukonetta, niin kenties tiskaisimme vieläkin kaikkialla käsin.

Voiko asioihin vaikuttaa? Kummoisesti ei yleensä voi sosiaalipalveluihin vaikuttaa, ellei ole esittää mitään tutkimustietoa siitä, millaisia pulmia työssä kohdataan, millaisia ratkaisuja on jo yritetty ja mitä kehitettävää olisi.  Sanat eivät välttämättä riitä kertomaan, rinnalle tarvitaan numeroita: kuinka yleistä tämä vaikeus on, miten usein menee arjessa noin, mitä tämä kaikki tulee maksamaan nyt, entä myöhemmin?

Auttavatko tutkimukset? Tuskin, jos niihin ei riittävästi osallistuta. Moni tutkija ja kehittäjä tuskailee, miten saataisiin sosiaalialan työstä riittävästi osallistujia hankeponnistuksiin. Ilman perustyön osallistumista eivät tutkimukset etene, eikä alan työtä voi vaikuttavasti kehittää ilman käytännön työntekijöitä.

Mikä mittari kannattaisi valita vaikuttavuusmittariksi? Jokin sellainen, jota Sinä ja työyhteisösi varmasti systemaattisesti käyttäisitte. Asiakastyössä mittari ei voi olla kovin monimutkainen tai aikaa vievä. Mittarin kannattaisi herätellä asiakasta kiinnostumaan elämänsä asioista, aktivoida selviytymään. Mittarin soisi tuovan lisävalaisua ja ennakointia: millaisia pulmia esiintyy, millaisia ratkaisuja tavoitellaan ja miten siinä onnistutaan?

Mitä haasteita mittari voi tuoda? Vaikka mitä. Miten asiakas suhtautuu, entä osaanko vastata aseistariisuvasti, jos vaaditaan perusteluja. Aina voi tulla monenlaista palautetta, mutta ilman palautetta kehitys ei etene. Työpajassa pohdin, että pitää pehvan merivettä kestääkin, jos aikoo jotakin vaikuttavasti uudistaa.

Entä saadaanko asiakastietojärjestelmät palvelemaan vaikuttavuuden arviointia? Voidaan saada, mutta siihen tarvitaan monialaista yhteistyötä. Kiitos, kun osallistut!

Kirjoittanut: Tarja Kauppila

Pysähdytään aidosti asiakaskokemuksen äärelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisen avulla pyrimme löytämään keinoja, jotka helpottavat työntekijöiden arkea. Saatamme helposti unohtaa sen kaikista tärkeimmän eli asiakkaan kokemuksen siitä, vastaako palvelu aidosti hänen tarpeisiinsa. EU-rahoitteisessa Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa kehitämme uudenlaista moniammatillista vanhemmuuden tuen toimintamallia vahvasti asiakasosallisuus huomioiden.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Pohjois-Savossa olemme moniammatillisen tiimimme kesken hyödyntäneet kokemusosaajien näkökulmia heti kehittämistyön alkumetreiltä lähtien. Järjestimme kokemusosaajille myös Pulinapajan, jossa pysähdyimme tarkastelemaan sitä, millaista vanhemmuuden tukea tarvitaan ja miten vanhemmuuden tukemisessa voitaisiin hyödyntää kokemusosaamista. Kun asiakkaat tai asiakkuudessa joskus olleet saavat osallistua palvelujen ja toimintamallien suunnitteluun ja kehittämiseen, heidän tarpeensa ja toiveensa tulevat paremmin huomioiduiksi.

Tiimimme tavoitteena on vahvistaa palautetietoista työotetta Pohjois-Savon hyvinvointialueen lastensuojelun palveluissa. Palautetietoinen työote on yksi keskeinen tapa huomioida asiakkaan kokemuksia sekä arvioida asiakkaille tarjottavien palvelujen laatua ja vaikutuksia jatkuvasti saadun palautteen perusteella. Palautetietoisuus on kuitenkin jotakin syvempää kuin pelkästään asiakaspalautteen keruu. Sen tulisi olla keskeinen osa päivittäistä työskentelyä ja palautteen aktiivista hyödyntämistä palvelujen parantamiseksi. Työntekijän ja asiakkaan välinen luottamuksellinen suhde ja vuorovaikutus vahvistuvat, kun asiakas huomaa, että hänen kokemuksistaan ollaan aidosti kiinnostuneita.

Aito kokeilukulttuuri on oikeastaan ainoa tapa löytää parhaita innovaatioita. Jos emme lähde avoimin mielin kokeilemaan, emme myöskään tiedä, mitkä uudet tavat toimivat parhaiten. Ajoittain kokeiluja tehdään myös erehdysten kautta, ja tämä vaatii armollisuutta itseään ja muita kohtaan. Toivon, että olisimme jatkossa avoimempia epäonnistumisille ja oppisimme näkemään ne mahdollisuuksina uudenlaiselle ajattelulle ja toiminnalle. Reflektoimalla kokemuksia tiimien, kokemusosaajien sekä asiakkaiden kanssa, voimme löytää ratkaisuja asioihin, jotka eivät välttämättä olisi tulleet esiin, jos emme olisi uskaltaneet kokeilla.

Minulla on vahva usko siihen, että asiakkaiden kokemuksia aidosti kuulemalla ja avoimella kokeilujen kulttuurilla voimme saada kehitettyä aidosti vaikuttavia sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaavia palveluja. Näin osallisuusviikon kunniaksi haastankin kaikkia pohtimaan, miten asiakkaiden osallisuus toteutuu tällä hetkellä omassa työssä ja miten sitä voisi omalla toiminnalla vahvistaa.

Kirjoittanut: Sanna Tchaplinski

Tulevaisuutta rakentava sosiaalihuollon osaamisalue: kirjaaminen

Viime vuoden lopussa päättyneen, sosiaalialan osaamiskeskusten yhteisen Kansa-koulu 6 -kehittämishankkeen toteuttivat käytännössä osaamiskeskukset ISO, Pikassos, Socca ja Vasso (hankehallinnoija). Sosiaali- ja terveysministeriö myönsi hankkeelle avustusta osana Suomen Kestävän kasvun ohjelmaa, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (NextGenerationEU).

Sosiaalihuollon kirjaamisen peruskurssin pilotointi Kansa-koulu-hanketyönä oli selkeä menestystarina. Se oli samalla komea päätös sosiaalialan osaamiskeskusten pitkäjänteiselle, valtakunnalliselle yhteistyölle kirjaamisosaamisen ja kehittämisen vahvistamiseksi. Vuoden lopussa kurssin suorittaneita oli jo yhteensä 19 654 henkilöä. Ilolla on pantu merkille, että THL otti ennalta suunnitellusti heti vuoden alussa kopin kirjaamiskurssin jatkosta. Näin kurssi voi – maksuttomana ja tietoverkossa vapaasti saatavilla olevana – tavoittaa helposti ja laajasti sosiaalialalla toimivia ammattilaisia sekä alalle suuntaavia opiskelijoita.

Muuttuvassa yhteiskunnassa tiedolla johtamiseen on välttämätöntä panostaa yhä enemmän. Sosiaalihuollon kirjaamisen yhtenäinen, systemaattinen kehittäminen koko maassa turvaa osaltaan laadukasta asiakastiedon dokumentointia. Laadukas dokumentointi ja sen myötä tilastointi luovat tiedonhallinnalle, työn johtamiselle ja jatkuvalle kehittämiselle hyvän, kestävän perustan.

Valtakunnassa siis kaikki hyvin, vai olisiko meillä vielä jotakin kehittämisen näkökulmasta huomioon otettavaa?

Hyvinvointialueille palkattiin kirjaamiskoordinaattoreita Kestävän kehityksen ohjelman RRP-rahoituksella, joka päättyy kuluvan vuoden lopussa. Lähes kaikilla hyvinvointialueilla on tiettävästi valtavat talouden sopeuttamispaineet vuoden 2026 loppuun mennessä. Samaan aikaan sote-ammattilaisista on pulaa ja monia organisaatioita vaivaa turhan vilkas työntekijävaihtuvuus. Miten hyvin voidaan lähivuosina turvata sosiaalihuollon kirjaamisasiantuntemuksen jatkuvuus ja sen edelleen kehittäminen?

Sosiaalihuollon kirjaamisen kehittämisessä on otettava huomioon kirjaamistakin määrittävä ja alati muuttuva lainsäädäntö. Tietojärjestelmien käytettävyys, turvallisuus ja toimivuus ovat tärkeitä: kirjaamisen tulee olla riittävän nopeaa ja mahdollisimman vaivatonta. Sosiaalialan ammattilaiset ja asiantuntijat tietävät, mitä tietojärjestelmiltä sosiaalihuollon asiakastyössä vaaditaan. Tietojärjestelmätoimittajat tietävät, mikä on teknisesti mahdollista toteuttaa, ja miten jatkuvasti kehittyvää tekoälyä voidaan tukiälynä asiallisesti hyödyntää kirjaamistyössä.

Kirjaaminen on aina yhteydessä esimerkiksi asiakas- ja potilasturvallisuuteen, asiakkaiden ja työntekijöiden oikeusturvaan sekä tiedon monenlaiseen jatkohyödyntämiseen ja toisiokäyttöön. Kirjaamisen kehittäminen vaatii tulevaisuudessa yhä enemmän monialaista yhteiskehittämistä. Jatkossakin organisaatioihin tarvitaan kirjaamisen avainhenkilöitä sekä systemaattista osaamisen kehittämistä: resursseja ja ratkaisuja.

Kirjoittanut: Kirsi Kaartinen ja Tarja Kauppila