Runsaat 888 sivua sosiaalioikeutta ja 1 107 sivua lastensuojelulain soveltamista

Yhteiskuntatieteiden maisterin tutkintoon kuuluvista sosiaalityön pääaineopinnoistani muistan muutamia keskeisiä teoksia, joihin käytännön sosiaalityössä toistuvasti palasin. Yksi niistä oli Kaarlo Tuorin Sosiaalioikeus, joka käsittelee sosiaalioikeuden säännöksiä ja niiden taustalla vaikuttavia oikeudenalan yleisiä oppeja. Teoksesta on ilmestynyt nyt jo kuudes, 888-sivuinen painos (Kaarlo Tuori & Toomas Kotkas, 2023), joka ottaa huomioon muun muassa vuoden 2023 alusta voimaan tulleen sote-uudistuksen aiheuttamat muutokset.

Sosiaalityön opinnoista jäi erityisesti mieleen nykyisin Itä-Suomen hallinto-oikeuden ylituomarina toimivan Veijo Tarukanteleen luento, jolla hän kertoi, mitä tarkoittaa, kun sosiaalityöntekijä tekee työtään henkilökohtaisella virkavastuulla. Kyse on tavallista laajemmasta ja ankarammasta oikeudellisesta vastuusta ja seurausten kantamisesta sosiaalityössä.

Sosiaalityöntekijä vastaa viranhaltijana toimiessaan päätöksistään yksin. Sosiaalityöntekijän vastuuta eivät hänen kanssaan jaa esimerkiksi viranhaltijan esimies, hänen edustamansa organisaatio tai sen johto. Vastuu on yksin viranhaltijalla myös niissä tilanteissa, joissa hän on saanut tai noudattanut organisaation tai esimiehensä vääriä tai lainvastaisia ohjeita.

Viranhaltija on lisäksi rikosoikeudellisesti vastuussa työssään tekemästä virheestä tai laiminlyönnistä sekä henkilökohtaisesti korvausvelvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Viranhaltija vastaa tekemisistään tai tekemättä jättämisistään edelleen myös niissä tilanteissa, joissa työn olosuhteet ovat olleet epäinhimilliset, mitä ne valitettavan usein sosiaalialalla käytännön työssä ovat.

Eduskunta hyväksyi 20.11.2024 hallituksen esityksen, minkä myötä tilapäisenä sosiaalityöntekijänä toimivien osaamisvaatimuksia heikennetään. Tämä päätös heikentää asiakasturvallisuutta ja lisää laillistettujen sosiaalityöntekijöiden kuormitusta entisestään. Heidän tulisi oman työn ohessa pystyä ohjaamaan ja valvomaan jatkossa myös puutteellisella koulutustaustalla tilapäisesti sosiaalityöntekijänä toimivien tekemää työtä. Lain noudattaminen on vain yksi osa äärimmäisen vaativaa viranhaltijan työtä sosiaalialalla. Se on kuitenkin kaikkien oikeusturvan sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta keskeistä.

Lastensuojelu on maailman tärkeimpiä työtehtäviä. Lastensuojelun sosiaalityön pitkällä työkokemuksella voin todeta, että harvat jaksavat tai kykenevät lasten suojeluun, jos työskentelyolosuhteet eivät ole kunnossa. Joka vuosi uutisoitu – ja jo kymmeniä vuosia kestänyt – lastensuojelun kriisi ei ratkea pätevyysvaatimuksia alentamalla. Toivottavasti kaikki lastensuojelutyöhön suuntaavat henkilöt osaavat (Tapio Räty, 2023) Lastensuojelulaki – Käytäntö ja soveltaminen -teoksen 1 107:n sivun opit hyvin. Ei eduskunnassa nyt alalla uudelleen arvioitujen osaamisvaatimusten kannalta, vaan ihan asiakkaiden parhaan ja oman oikeusturvansa vuoksi.

Lue lisää:

Tuori, K. & Kotkas, T. 2023. Sosiaalioikeus. Alma Talent. Helsinki.

Räty, T. 2023. Lastensuojelulaki - Käytäntö ja soveltaminen. Edilex Lakitieto. Helsinki.

Kirjoittanut: Kirsi Kaartinen

Toinen joulukirje SOTE-pukille

Kirjoitan Sinulle toistamiseen, kun on mielessä muutamia toteutumattomia toiveita kytkeytyen soten tutkimukseen, koulutukseen, kehittämiseen ja innovaatioihin:

Joulun alla vuonna 2022 aloitin kirjeeni sillä, että olisi voitu käyttää ’yliopistollisten hyvinvointialueiden’ käsitettä asetuksessa, joka käsitteli yhteistyöalueilla (YTA) laadittavia yhteistyösopimuksia. Yliopistollisilla hyvinvointialueilla sijaitsisi paitsi yliopistollinen sairaala, myös sellainen ’sote-yliopisto’, joka tuottaa merkittävässä määrin yliopistollisia tutkintoja lääketieteessä, hoitotieteessä, farmasiassa ja sosiaalityössä sekä muissa ’soten lähitieteissä’ - sekä tietysti tieteellistä soten huippututkimusta. Olisi tuo edelleen tervetullut termimuutos historiaan jääneistä erityisvastuualueista ja vahvistaisi sote-toimialojen yhteisvastuuta. Yliopistollisilta hyvinvointialueilta toivoisinkin esimerkillistä yhteisvastuun näyttämistä.

Sosiaalihuoltoon kannattaisi luoda se keskittämisasetus, joka selkeyttäisi sosiaalihuollon vaativia erityispalveluja sekä alan tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoimintaa.  Asetus kokoasi ja tukisi alueellisten sosiaalialan osaamiskeskusten vaativaa kehittämistoimintaa nykyistä vahvemmalla mandaatilla sekä linkittäisi sitä systemaattisesti sosiaalityöntekijöitä kouluttavien yliopistojemme toimintaan. Alan oman keskittämisasetuksen myötä kenties vahvistettaisiin sosiaalihuollon/sosiaalityön tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämiseen varattuja määrärahoja SO- ja TE-tasapainoisemmiksi. Siinä on koko maassa vielä paljon edistettävää.

Harmittaa, kun sosiaalialan YTA-osaamiskeskukset ovat tarttumassa toimiinsa 1.7.2025 lukien aivan minimaalisella valtionavustuksella: vain 1,25 miljoonaa euroa koko maahan vuositasolla kuuden keskuksen kesken jaettuna. Pari asiantuntijaa sillä perusrahalla kullekin keskukselle voinee vain palkata. Tuonkaltainen resursointi ei kuulosta sosiaalihuoltoon yhdenvertaiselta kehittämisrakenteelta verrattuna yliopistollisiin sairaaloihin, kuten Suomen eduskunta aikanaan toiveikkaana sote-järjestämislakia hyväksyessään linjasi tulevaa kehitystä sosiaalihuollon TKKI:lle. Yliopistollisten hyvinvointialueiden rooliin sosiaalihuollon TKKI-toiminnan tukemisessa koko maassamme jäänee vielä toivomisen varaa.

Viimeksi huomautin siitä, että asetusmuutosten esittelymuistioissa lukee usein lause ’asetusehdotuksella ei sinänsä katsota olevan merkittäviä itsenäisiä taloudellisia vaikutuksia’. Kyllä kustannusvaikuttavilla asetuksilla sellaisia on aina, kuten kuuluu. Ilman asianmukaisia, kohtuullisia panostuksia ei tule toivottuja tuloksia. Toivon hartaasti, että joskus, tulevien sukupolvien aikana, olisi Suomessa myös se sosiaalialan tutkimuksellisen, systemaattisen osaamisen kehittämisen reilu sote-investointivuoro. Kunpa!

ISO kiitos, jos jaksoit lukea. Mikään toive ei lie mahdoton, ei edes kustannuksilta kovin kallis – ja kaikissa olen mielessä pitänyt kestävän kustannusvaikuttavuuden. Hyvää joulua Sinulle Itä-Suomesta ja kaikille koko Suomeen!

Kirjoittanut: Tarja Kauppila

Työllisyyden edistämisen yhdyspintojen palvelujärjestelmät murroksessa

Työllisyyden edistämisen ekosysteemeissä on meneillään murrosvaihe. Hyvinvointialueiden rakentuminen on yhä käynnissä ja TE24-uudistuksessa julkisten työvoimapalveluiden järjestämisvastuu on siirtymässä kunnille. Pohjois-Savoon muodostuu kolme työllisyysaluetta. 1.1.2025 voimaan astuu laki työllistymisen monialaisesta edistämisestä (381/2023), joka korvaa aiemman TYP-lain. Merkittävin muutos on työttömyyden keston poistuminen työvoimaviranomaisen, hyvinvointialueen sekä Kelan välisen monialaisen palvelun määrittelystä.

Lakimuutos mahdollistaa varhaisemman monialaisen tuen asiakasprosesseissa. Toisaalta laajentuva asiakasryhmä voi tuoda priorisointitarvetta henkilöstö- ja taloushaasteiden kanssa pinnisteleville kunnille ja hyvinvointialueille. Kunnille suunnatun, työllistymistä kannustavan rahoitusmallin pelätään uhkaavan vaikeasti työllistyvien henkilöiden tarvitsemien työvoimapalveluiden saatavuutta. Lisäksi hyvinvointialueilla ei nähdä olevan riittäviä kannustimia kohderyhmän työkyvyn tuen palveluiden järjestämiseen.

Pitkäaikaistyöttömyyden ja työkyvyttömyyden esiintyvyydet ovat maakunnassa korkeita. Monialaisen yhteistyön toteutuminen olisi tärkeää näiden henkilöiden työkyvyn tuen palveluissa. Uudistusten on pelätty pirstaloivan entisestään hajanaista palvelujärjestelmää ja eriarvoistavan palveluita.

”Välillä ite niinku miettii sitä, että onko se aina helppo sanoa, että ei ole resursseja? Versus, että ihan oikeasti mietittäisiin, että miten voidaan ihan uudella tavalla tehdä jotain. Toisiko se jotakin lisäarvoa sitten jotenkin siihenkin?”

Näin mainitaan YAMK-opinnäytetyöni haastatteluotteessa. Opinnäytetyössäni tutkin työllisyyden edistämisen yhdyspintatyön tilannekuvaa Kuopion alueen pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakyvyn tuen monialaisissa palveluissa. Laadullisen tutkimuksen teoreettinen tietoperusta muodostui TE24-uudistuksen toimeenpanon tueksi laadittujen yhdyspintojen rakentamisen suositusten pohjalta. Keräsin aineiston kesäkuussa 2024 Kuopion työllisyyspalvelun johdolle ja välijohdolle toteutetuilla teemahaastatteluilla.

Tuloksissa heijastui yhdyspintatyön rakenteista ja malleista sopimisen keskeneräisyys, mihin vaikutti osaltaan aineistonkeruuajankohta. Yhdyspintojen välisen vuoropuhelun koettiin olevan pääosin hyvää, mutta resurssit nähtiin yhteistyötä hankaloittavaksi tekijäksi. Yhdyspintatoimijoiden henkilöstö- ja talousresurssihaasteiden ei uskota kohentuvan lähiaikoina. Muutoksessa olisikin tärkeää sopia paikallisesti ketteriä monialaisen yhteistyön malleja ja tunnistaa monialaisesta palvelusta eniten hyötyvät asiakkaat. Näin voitaisiin sujuvoittaa pitkäaikaistyöttömien työkyvyn tuen asiakasprosesseja sekä ennaltaehkäistä pitkäaikaistyöttömyyttä.

Oliko kiinnostavia havaintoja? Opinnäytetyöni julkaistaan vuoden loppuun mennessä Theseus-tietokannassa nimellä ”Onko se aina helppo sanoa, että ei ole resursseja?”: Kuopion alueen yhdyspintatyön tilannekuva pitkäaikaistyöttömien työ- ja toimintakyvyn tuen monialaisissa palveluissa.

Blogiin liittyvät linkit (avautuvat uuteen ikkunaan):

• https://tyomarkkinatori.fi/uutiset/kansalliset-suositukset-yhdyspintojen-rakentamiseen-alueelle
• https://www.theseus.fi/ (valmiin opinnäytetyön julkaisualusta)

Kirjoittanut: Kalle Onnela