Hot girls don´t gatekeep

TikTokissa on meneillään trendi tai haaste "Hot girls don't gatekeep", joka tarkoittaa, että TikTokin käyttäjät jakavat avoimesti vinkkejä, tuotteita ja resursseja, joita he käyttävät, sen sijaan että pitäisivät ne salassa. Tämän trendin tavoitteena on edistää yhteisöllisyyttä ja avoimuutta, ja se on vastareaktio "gatekeeping"-ilmiölle, jossa tietoa pidetään tarkoituksella piilossa muilta.

Etelä-Savon hyvinvointialue on liittynyt syksyn aikana Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen luotsaamaan Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on kehittää lastensuojelun avohuollon palveluita ja tukea vanhemmuutta muun muassa moniammatillisia työmenetelmiä kehittämällä ja kokemusasiantuntijuutta hyödyntämällä. Eloisan hanketiimiin kuuluvat kehittäjäsosionomi Pinja Kulomaa, kehittäjäperheterapeutti Sanna Poikonen ja kehittäjäsairaanhoitaja Janiika Pohjola.

Onnistuminen tässä vaativassa, mutta niin mielenkiintoisessa ja tärkeässä hankkeessa vaatii meiltä, niin hanketyöntekijöiltä kuin muilta ammattinsa puolesta kohderyhmän asiakkaita kohtaavilta ammattilaisilta, halua avoimuuteen ja yhteisöllisyyteen. Tarvitaan tahtoa vinkata ideoistaan ja työmenetelmistään yli oman työyhteisön rajojen. Vilpittömyyttä antaa osaamistaan ja resurssejaan myös muiden käyttöön. Viisautta jakaa hiljaista tietoaan muiden käyttöön. Hanketiiminä muodostamme hallintorajat ylittävän työryhmän, jossa osaamista tuodaan yhteiseen käyttöön niin sosiaali- kuin terveydenhuollosta.

Yhteistyön avulla me ammattilaiset yhdessä vanhempien kanssa voimme turvata sen, että mahdollisimman moni vanhempi voi onnistua omalla matkallaan riittävään vanhemmuuteen!

Kirjoittanut: Pinja Kulomaa, Janiika Pohjola ja Sanna Poikonen

Black Friday – ja eteenpäin elävän YTA-mieli

Torstaina 31.10.2024 julkistettiin sosiaalialan kehittämistä koskeva historiallinen asetusmuutos: ensi kesänä aloittaisivat toimintansa YTA-tasoiset (5) sosiaalialan osaamiskeskukset – miten hienoa! Intoa uudistuksesta tosin hillitsi se, että valtionavustusta Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen YTA-toimintaan olisi tämänhetkisen tiedon mukaan käytettävissä vain noin 191 500 euroa vuodessa. Summalla palkkaisi vain 2–3 osaamiskeskustyöntekijää, kun varoja tarvittaisiin lisäksi muuhunkin kuin henkilöstökuluihin. 

Kokoonnuimme 1.11.2024 hyvinvointialueiden sosiaalihuollon edustajien kanssa ISO-hallituksen kutsumaan, YTA-osaamiskeskusta koskevaan keskustelutilaisuuteen. Hetki ennen tilaisuutta saimme yllättäen tiedon Itä-Suomen YTA-johtoryhmän linjauksesta: YTA-osaamiskeskusta valmistellaan Keski-Suomen hyvinvointialueen koordinoimana. Tilaisuudessa kuulimme, että valmistelun lähtökohtana on Keski-Suomen hyvinvointialueen toimiminen keskuksen oikeushenkilönä. Tyrmistystä herätti se, ettei linjausta valmisteltaessa ollut tiedotettu tai osallistettu nykyisen Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen oikeushenkilönä toimivan ISO-yhdistyksen hallitusta.

Kyse on valmisteluvaiheesta, ja viralliset päätökset tehdään aikanaan joko aluehallituksessa tai -valtuustossa. Yleensä asioihin pitäisi voida vaikuttaa, kunnes viralliset päätökset on tehty ja ne ovat lainvoimaisia. Huolestuttaako jokin? Riskienhallinnan näkökulmasta kyllä.

Hyvinvointialueiden talous on vakavasti miinuksella. Keski-Suomikin on nyt hankalassa tilanteessa 125 miljoonan euron alijäämäennustella ja yt-menettelyt koettelevat. Hyvinvointialueiden yt-menettely koskee lähtökohtaisesti myös niiden hallinnoimaa sosiaalialan osaamiskeskusta silloin, jos työnantaja on sama. Miten tämä vaikuttaisi osaamiskeskustyön veto- ja pitovoimaan?

Maamme hallitus on leikannut sosiaalialan osaamiskeskusten valtionavustusta vuoden 2023 tasosta ennätysmäisesti 64 % (!) vuodelle 2025. Itä-Suomessa hyvinvointialueiden johtajat ovat linjanneet, ettei YTA-osaamiskeskustyöhön kohdennettaisi muita rahoituseriä kuin valtionavustus. Vain valtionavustukseen pidättäytyminen kaventaisi osaamiskeskuksen jatkokehitystä, kuten hanketyötä. Useimmiten kehittämishankkeisiinkin vaaditaan omarahoitusvaroja, minkä lisäksi voi syntyä työnantajalle välttämättömiä, mutta ei tukikelpoisia kustannuksia, joita hankeavustus ei kattaisi. Vaikuttaisiko linjaus myös keskuksen uudistusvoimaan?

ISO-talous on vielä tasapainossa: pienillä väestömäärän mukaisilla jäsenmaksuilla on hoidettu vastuullisesti yhteinen hallinto, hankkeiden omarahoitus sekä henkilöstön työhyvinvointituki. Ehkä ISOa voisi hyödyntää jatkossakin? Tuore osaamiskeskusten asetusmuutos ei nimittäin sitä lainkaan estä, vaan on joustavaksi laadittu. ISOlla on yli 23 vuotta sosiaalialan osaamisen kehittämiskokemusta neljän maakunnan, nykyisen hyvinvointialueen, yhteisestä ja osin valtakunnallisesta yhteistyöstä - vieläpä pienillä varoilla tuloksellisesti tuotettuna. Ei huono, vai?

Blogiin liittyvät linkit (avautuvat uuteen ikkunaan):

Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote (31.10.2024): Sosiaalialan osaamiskeskukset keskitetään viidelle yhteistoiminta-alueelle - Sosiaali- ja terveysministeriö

Pohjois-Savon yliopistollisen hyvinvointialueen tiedote (4.11.2024): Itä-Suomen yhteistyöalue laatii erikoissairaanhoidon työnjakoselvityksen - Pohjois-Savo

Yle (30.10.2024). Keski-Suomen hyvinvointialueen alijäämä on kasvanut kesän jälkeen – miinusta tulossa 125 miljoonaa euroa:  https://yle.fi/a/74-20121143

Keskisuomalainen (5.11.2024): Keski-Suomen hyvinvointialue aikoo lakkauttaa yli 300 tehtävää yt-neuvottelujen tuloksena | Keski-Suomi | Keskisuomalainen

Kirjoittanut: Tarja Kauppila

Sosiaalialan vaikuttavuusosaamista kehittämässä

”On epäeettistä tehdä sote-alan työtä, joka ei ole vaikuttavaa”. Näin vahvasti lausui professori Marja Vaarama Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden Vaikuttavuus-kurssilla kahdeksan vuotta sitten. Edelleen hän jatkoi: ”Usein sanotaan, että sosiaalialalla vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, mutta sen taakse ei pidä mennä, vaan silti vaikuttavuutta täytyy mitata”. Tuolloin sosiaalialan työntekijät puhuivat usein, että sosiaalialan työ on kohtaamista ‒ vaikuttavuus käsitteenä nähtiin usein vaikeana, eikä nähty yhteyttä sosiaalialan työn ja mittaamisen välillä.

Vaikuttavuudesta puhutaan Suomessa nykyisin yhä enemmän. Itä-Suomen yliopistossa on perustettu Vaikuttavuuden talo. Sosiaali- ja terveysalan vaikuttavuuskeskusta on edistetty hanketyönä Pirkanmaan hyvinvointialueen koordinoimana yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittama tutkimushanke Paljon palveluita käyttävien palveluketjun vaikuttavuus ja kustannusvaikuttavuus (PALVA, 2024–2025) on tuomassa kortensa kekoon vaikuttavuuden tutkimiseen. Osatutkimuksen 4 tarkoituksena on saada kokonaiskuvaa sosiaalihuollon alalla käytettävistä mittareista sekä sosiaalihuollon eri toimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä mittareiden käytöstä Itä-Suomen yhteistyöalueella (YTA). Tavoitteena on testata sekä kehittää vaikuttavuusmittareita asiakasryhmään kohdistettavien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden arvioimiseksi.

Laadullisessa tutkimusosiossa haastatellaan sosiaalihuollon henkilöstöä YTAn hyvinvointialueilta mittaamisesta ja mittareiden käyttöön liittyvistä asioista. Myös ICT-asiantuntijoita haastatellaan. Työpajoissa arvioidaan muun muassa digitaalisesti käytettävän 3X10D-elämäntilannemittarin sopivuutta sosiaalialan asiakastyöhön. Lisäksi samaa mittaria arvioidaan terveyssosiaalityön kontekstissa.

Vaikuttavan asiakastyön kehittämiseksi hyvinvointialueilla tarvitaan lisää tietoa siitä, miten mittareita hyödynnetään tällä hetkellä ja miten niitä voitaisiin hyödyntää aktiivisemmin tulevaisuudessa osana asiakastyötä. Tutkimusosiomme kohdentuu juuri tähän. Näin toiminta asiakastyössä ei ole vain ”mutu”-pohjaista.

Tässäkin asiassa ‒ kuten asioissa yleensäkin ‒ sosiaalialan toimintaympäristöissä voi lähteä pienesti liikkeelle, eikä koko maailmaa tarvitse syleillä kerralla. Tärkeää on ottaa vaikuttavuuden teema puheeksi, hankkia yhteistä ymmärrystä siitä, mitä vaikuttavuus kaiken kaikkiaan on, ja mitä vaikuttavuus kussakin työympäristössä omien asiakkaiden kohdalla voisi olla. Tähän tarvitaan usein koulutusta tai valmennusta, mutta erityisesti dialogista keskustelua ja reflektointia: yhteisen ymmärryksen luomista asioista ja toimintatavoista, yhteistä kehittämistä.

Otetaan vaikuttavuutta pala palalta haltuun – tule mukaan!

Kirjoittanut: Sointu Riekkinen-Tuovinen

Yhteistyön taika?

Olen työskennellyt elokuusta alkaen Pohjois-Savon tiimin perheterapeuttina Euroopan unionin osarahoittamassa Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeessa. Pyrkimyksemme on vahvistaa ja uudistaa vanhemmuuden tukea lastensuojelun asiakasperheille. Omina tavoitteinani on tuoda lastensuojelun kontekstissa tapahtuvaan vanhemmuuden tukemiseen perheterapeuttista näkökulmaa ja olla mukana vahvistamassa toimijoiden osaamista.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa tarvitaan yhteistyötä monilla eri tasoilla, sekä organisaatioiden välillä että sisäisesti, niin konkreettisessa toteuttamisessa kuin kehittämisessäkin. On ilahduttavaa huomata, että yhteistyön parantaminen nähdään yhä tärkeämpänä. Kutsuttiinpa sitä monialaisuudeksi, moniammatillisuudeksi tai monitoimijuudeksi, lopulta kyse on pyrkimyksestä saavuttaa yhteinen tavoite. Tärkeää on ottaa asiakas mukaan yhteistyöhön, eikä vain tekemisen kohteeksi.

Helppoa yhteistyö ei ole, eikä se synny itsekseen. Tarvitaan halua sekä tahtoa tehdä ja kehittää yhdessä, avointa mieltä, keskustelua sekä toisten, etenkin asiakkaan, kuuntelemisen taitoa. Sosiaali- ja terveydenhuollon käsitteet ja ilmaisut eroavat toisistaan, mikä tekee yhteisen kielen löytymisestä haastavaa. Kiire, resurssien niukkuus ja muut työelämän haasteet saavat meidät usein kaivautumaan poteroihimme, joista käsin pyrimme säilyttämään oman työn hallittavuuden.

Entäpä, jos työtä hahmottaisikin enemmän yhteisenä työnä? Voisiko se jopa lisätä hallinnan tunnetta ja vähentää kiirettä? Myös yhteistyöhön taitaa päteä ajatus siitä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hyvään työskentelyyn ja lopputulokseen pääsyn todennäköisyys lisääntyy silloin, kun on yhdessä sovittu yhteisen työn tavoite, tarkoitus ja työnjako. Yhteisen työn suunnittelussa on tärkeää kunnioittaa jokaisen toimintatilaa ja keskittyä siihen, mitä itse voi tuoda yhteiseen työhön.

Onnistunut yhteistyö on toisia kunnioittavaa, vastavuoroista ja joustavaa. Onnistuneessa yhteistyössä roolit ja vastuut ovat selkeät sekä yhteinen tavoite tiedossa. Missä sitten piilee yhteistyön taika? Yhteistyöllä voidaan löytää parempia ja tehokkaampia ratkaisuja sekä uusia innovaatioita, joita ei yksin toimiessa olisi ollut mahdollista löytää. Voimme oppia toisiltamme ja siten kehittyä. Lisäksi tieto siitä, että asioita ei tarvitse tehdä tai kantaa yksin, tuo turvaa ja parantaa motivaatiota. Näen tärkeänä sen, että kaiken kiireen, kriisien ja uhkakuvien keskellä voimaa haetaan toisista, yhteisöstä ja yhteistyöstä.

Kirjoittanut: Päivi Rasinmäki