torstai 26. syyskuuta 2024

Onnea on yksikin turvallinen aikuinen

Kesäisin mummolan piha oli täynnä elämää – mehiläiset surisivat juhannusruusujen ympärillä, ja nurmikko tuntui aina viileältä paljaiden jalkojen alla. Mummon kädet olivat aina työn touhussa – ne virkkasivat päiväpeittoa tai putsasivat kanttarelleja, käänsivät kukkapenkkejä keväällä ja paistoivat lettuja syksyn viileinä iltapäivinä. Mummolassa elämä oli huoletonta ja rauhallista.

Aina syksyn tullessa palasin suureen kaupunkiin ja turvallisuuden tunne mureni pikkuhiljaa. Pienenä pelkäsin usein, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Muistan pimeän huoneeni ja oven raosta näkyvän eteisen valon ja varjot, riitelyn äänet kaikuivat usein huoneistossa. Jännitys kehossani oli jatkuva. Nuo pelon hetket, jolloin en tiennyt oliko turvaa lainkaan, jättivät jälkensä. Jäljet kantautuivat pitkälle aikuisuuteen.

Lopulta äitini joutui tekemään vaikean päätöksen, jonka seurauksia olemme molemmat kantaneet mukanamme koko elämäni ajan. Hän "luopui" minusta. Ei siksi, ettei hän olisi rakastanut, vaan koska hän halusi antaa minulle paremman mahdollisuuden elämässä. Vaikka en lapsena sitä ymmärtänyt, se oli päätös, josta olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Mummolaan pysyvästi muuttaminen antoi minulle jotain arvokasta – uskon siihen, että voin selviytyä.  

Kun ajattelen omaa lapsuuttani, ymmärrän entistä paremmin, kuinka suuri vaikutus yhdelläkin turvallisella aikuisella on lapsen elämään. Olisin toivonut, että oma vanhempani olisi saanut enemmän tukea ja ohjausta vanhemmuuteen, erityisesti vaikeina aikoina. On tärkeää, että vanhemmat eivät jää yksin, vaan saavat konkreettista apua ja ohjausta niin arjen haasteisiin kuin lapsesta huolehtimiseen.

Olen kiitollinen ja innostunut päästessäni mukaan Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hankkeeseen, jossa yhdessä rakennamme vahvempia turvaverkkoja nuorten tulevaisuutta varten.

Kirjoittanut: Jaana Rantalainen

perjantai 20. syyskuuta 2024

Matkalla kohti lastensuojelun vaikuttavaa kehittämistä

Kehittämistyö on usein melkoista palapeliä: Jossain on tunnistettu asia, jota pitäisi päästä kehittämään paremmaksi. Useimmiten ongelman kanssa ei olla yksin, vaan kysymystä pähkäillään muuallakin. Vaikka sosiaalipalveluissa työskennellään yksittäisten ihmisten, heidän perheidensä ja verkostojensa kanssa, niin ilmiöissä ja kohtaloissa voi olla yhteneväisyyksiä – riippumatta siitä, missä päin Suomea asiakastyötä tehdään.

Vaikuttavinta kehittämistyö on silloin, kun sen avulla vastataan aidosti ja oikeasti asiakastyöstä nouseviin tarpeisiin. Kun pystytään kuvaamaan, miten kehittämistyö hyödyttää käytännön työtä, on mahdollista saada motivoitua mukaan niin johtoporras, työntekijät kuin asiakkaatkin.

ISOn sekä Etelä-Savon, Kainuun ja Pohjois-Savon hyvinvointialueiden yhteinen Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke on juuri käynnistynyt. Taustalla on lukemattomia tunteja aivotyötä, suunnittelua, taustamateriaaleihin syventymistä, kehittämiskohteiden ja käytännön toimenpiteiden täsmentämistä sekä kirjoittamista. Eri vaiheissa mukana on ollut lastensuojelun johtoa ja esihenkilöitä, kehittämistyön rautaisia ammattilaisia sekä kokemusasiantuntijoita. Ideoita on palloteltu ja suunnitelmia keskustelutettu hyvinvointialueilla myös lastensuojelun työntekijöiden kanssa.

Taustalla on paljon myös sellaista, jota on vaikea nähdä, mutta tärkeää sanoittaa – useiden vuosien kokemus eri teemojen kehittämisyhteistyöstä sosiaalialalla, luottamus kumppaneiden asiantuntemukseen ja osaamiseen, ymmärrys maakunta- ja aluerajat ylittävän yhteistyön hyödyistä, tahto sitoutua yhteisten tavoitteiden mukaiseen yhteiskehittämiseen. Tämä kaikki on rakentunut pitkän ajan saatossa niin osaamiskeskuksen perustoiminnassa kuin erilaisissa kehittämishankkeissa tehdyn yhteistyön kautta.

Maakuntarajat ylittävä lastensuojelun kehittämisyhteistyö aloitettiin LUMO-hankkeessa. OT-hankkeessa koottiin monipuolisesti tietoa lastensuojelun tilastoista, ja keväällä 2023 julkaistiin ISOn raportti lastensuojelun sijoitusten riskitekijöistä. Matkalla riittävään vanhemmuuteen -hanke on luonnollista jatkumoa kaikelle tehdylle työlle.

Kokemusasiantuntijuuden sekä systeemisen ja moniammatillisen työskentelyn teemoja saatiin LUMOssa lupaavaan alkuun. Selvitysten ja muun hankevalmistelun pohjalta jatkokehittämisen painopisteeksi hahmottui moniammatillinen vanhemmuuden tuki ja siihen liittyvä osaaminen lastensuojelussa. Näiden teemojen kehittämiseen panostetaan nyt kansallisesti, kun Suomessa on ensimmäistä kertaa päätetty kohdentaa EU-ohjelmakauden rahoitusta juuri lastensuojeluun. Tämän ansiosta mekin olemme saaneet hyvinvointialueille asiallisesti resursoidut moniammatilliset hanketiimit. Kehittämistyömme on osa Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -kokonaisuutta, jonka kautta pääsemme verkostoitumaan lastensuojelun kehittäjien kanssa myös valtakunnallisesti.

Yhteisen, laajan ryhmähankkeen käynnistyminen edellyttää syventymistä ja tutustumista niin ihmisiin kuin yhteisiin suunnitelmiin. Tässä on päästy liikkeelle jo Pohjois-Savon hanketiimin kanssa.En malta odottaa sitä hetkeä, kun myös Eloisan ja Kainuun tiimit ovat koossa, ja yhteinen matkamme pääsee todelliseen vauhtiin!

Linkit (avautuvat uusiin ikkunoihin):

Kirjoittanut: Päivi Malinen

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Näkemys varhaisen tuen sisällöstä laajentuu yhdessä

Varhaisen tuen asiantuntija -koulutukseen (sosionomi YAMK) tulevilla ammattilaisilla on takanaan useamman vuoden kokemus sosiaalialan työelämästä. Koulutukseen hakeutuneiden opiskelijoiden taustat ovat moninaiset. Heillä on kokemusta mm. varhaiskasvatuksen, opiskelijahuollon, perhetyön, lastensuojelun ja järjestötyön kentiltä. Rikas ja monipuolinen työelämätausta on mahdollistanut ammatillisesti antoisan vuoropuhelun varhaisen työn sisällöstä.

Olemme pohtineet yhdessä opiskelijoiden kanssa, mikä on varhaisen tuen työtä ja miten tunnistaa varhaisen tuen tarpeet. Millaisia rakenteita työ tarvitsee? Miten työtä kehitetään? Yhdessä opiskellen ja työskennellen on kirkastunut syvempi näkemys varhaisen tuen työn sisällöstä ja teoreettisista lähtökohdista tänä päivänä. Mitä pidemmälle yhteiset pohdinnat ovat edenneet, sitä vahvemmaksi on tullut käsitys varhaisen tuen työn tärkeydestä palveluihin pääsemisen ja sosiaalialan asiakasprosessien kannalta.

Yksi oivallus on, että varhaisen tuen tarpeiden havaitseminen edellyttää säännöllisyyttä, arviointia ja avoimuutta mahdollisten ongelmien havaitsemisessa. Työn tulisi painottua ennaltaehkäisyyn ja voimaannuttamiseen. Lasten, nuorten ja perheiden vahvuuksien ja voimavarojen tunnistaminen, tukeminen sekä ongelmien ehkäiseminen ennen niiden syntymistä on varhaisen tuen työn ydintä.

Opintojen aikana laajennetaan varhaisen tuen näkymää alan sisäisen keskustelun lisäksi monialaisuuteen. Monialaisen työskentelyn merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun puhutaan lasten, nuorten ja perheiden varhaisesta tuesta tänä päivänä. Yhteinen pohdinta ja keskustelu vahvistaa ymmärrystä eri toimialojen käytännöistä ja tavoista toimia. Yhteistyö helpottuu. Lapset, nuoret ja perheet hyötyvät monialaisuudesta ja asioiden monipuolisesta tarkastelusta.

Opinnot ovat työelämälähtöisiä. Opintojen aikana tehdään laaja-alaisia, työyhteisöjen tarpeisiin kytkeytyviä oppimistehtäviä sekä tarkastellaan meneillään olevaa ja ajankohtaista työn kehittämistä esimerkiksi perhekeskuksiin liittyen. Kehittämistyön näkökulmia on avattu asiantuntijajulkaisussa Puheenvuoroja varhaisen tuen kehittämisestä. Julkaisu on kirjoitettu osana varhaisen tuen opintoja.

Linkit (avautuvat uuteen ikkunaan):

Varhaisen tuen asiantuntija-tutkinto: https://www.savonia.fi/opiskele-tutkinto/tutkinnot-ja-hakeminen/amk-ja-yamk-tutkinnot-tarjonta/sosionomi-ylempi-amk-varhaisen-tuen-asiantuntija/ viitattu 29.8.2024

Puheenvuoroja varhaisen tuen kehittämisestä: https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061452554. Viitattu 29.8.2024

Blogi on julkaistu aiemmin Savonia-ammattikorkeakoulun sivuilla.

Kirjoittanut: Pirjo Pehkonen ja Pirjo Turunen