Syvällisten oppimiskokemusten arvo

“Kuulen ja unohdan. Näen ja muistan. Teen ja ymmärrän.”

- kiinalainen sananlasku

Sananlasku tiivistää hyvin oppimisen keskeiset pedagogiset periaatteet: Muistia ja oppimista tukee, jos opetuksessa käytetään esimerkiksi selittämisen rinnalla tukena myös visuaalista esitystä. Oppiminen edellyttää tiedon aktiivista käsittelyä ja prosessointia. Oppimista tapahtuu lisäksi sosiaalisissa suhteissa ja konkreettisesti tekemällä.

Oppimiseen vaikuttavat yksilön motivaatio ja käytössä olevat voimavarat. Ihmisen muisti ei siis toimi kuin tietokoneen kovalevy. Kerran sanottu ja kuultu ei välttämättä ole vielä opittu ja siirry käytännön tekemiseksi. Tällaista virtaviivaista oppimista meiltä kuitenkin usein epärealistisesti odotetaan.

Kun aloitin uudessa työssäni ISOssa kesällä 2023, käynnistyi melko pian Rakenteellinen sosiaalityö käytäntöön
-valmennuksen suunnittelu sekä työn ohessa suoritettavat ammatillisen opettajan opintoni. Koin nämä laajat kokonaisuudet haastavina, mutta ne myös motivoivat oppimaan uusia taitoja ja kehittymään.

Tätä kirjoittaessa puolen vuoden mittaista Rakenteellisen sosiaalityön valmennusta on jäljellä enää alle kaksi kuukautta. Tulossa ovat vielä mediavaikuttamiseen ja julkiseen keskusteluun osallistumiseen keskittyvä teemawebinaari toukokuussa sekä valmennuksen päätöstilaisuus kesäkuussa.

Jo tässä vaiheessa voin todeta, että käsissäni on ollut täyttä kultaa – niin valmennettavien, toteutukseen osallistuneiden kollegoiden kuin oman oppimisprosessin näkökulmasta. Valmennettavat ovat vaativan ja kiireisen työnsä ohessa jaksaneet syventyä rakenteellisen sosiaalityön teemoihin keskustellen, käytäntöön soveltavia oppimistehtäviä tehden ja osaamistaan yhteisesti jakaen.

Jos jotakin näille upeille ammattilaisille toivoisin lisää, niin se olisi aikaa. Aikaa pysähtymiseen, pohtimiseen ja uuden oppimiseen. Aikaa keskittyä siihen, mikä kulloinkin on tärkeää ja omien arvojen mukaista, niin töissä kuin elämässä yleensä.

Rakenteellista sosiaalityötä voi tehdä pieni pala kerrallaan. Mikään ei koskaan muutu, jos kukaan ei kyseenalaista vallitsevaa asiaintilaa ja toimi toisin.

Jatketaan uurastusta valmennuksen parissa vielä hetki. Ylitetään sitten maaliviiva yhdessä. Viikko siitä ja vietetäänkin jo keskikesän juhlaa.

Kirjoittanut: Kirsi Kaartinen

Puuttuva palanen?

Tähän kevääseen päättyi yksi luku sosiaalialan osaamiskeskusten kehittämishistoriassa: systemaattinen sosiaalihuollon kirjaamisasiantuntijavalmennus koko maassa on ohi. Mistä on kysymys?

Osaamiskeskukset ovat vieneet sosiaalialan tiedonhallinnan ja kirjaamisosaamisen vahvistamista sitoutuneesti eteenpäin jo vuodesta 2015. Tuolloin kentälle tarvittiin nopeasti apua uuden sosiaalihuollon asiakasasiakirjalain toimeenpanon tueksi. Sosiaalialan osaamiskeskukset tunnistettiin kansallisella tasolla ainoaksi toimijaksi, jolla on osaamista ja toimintakykyä tähän tehtävään. Näin käynnistyi ensimmäinen Kansa-koulu-hanke.

Rakensimme kattavan valmennuskokonaisuuden, jossa yhdistyvät niin rakenteinen kirjaaminen ja Kanta-palvelut kuin esimerkiksi etiikan, osallisuuden, kielen sekä monialaisen kirjaamisen näkökulmat käytännönläheisine esimerkkeineen. Ajantasainen ja korkealaatuinen materiaali on ollut hyödynnettävissä julkisen materiaalipankin kautta kaikille kiinnostuneille.

Kehittämistoiminta on jatkunut kaikkien sosiaalialan osaamiskeskusten yhteistyönä järjestysnumeroltaan jo viidenteen hankkeeseen – aina maaliskuun loppuun 2024 asti. Matkalla on valmennettu tuhansia sosiaalihuollossa työskenteleviä ammattilaisia kirjaamisasiantuntijoiksi – muutosagenteiksi, jotka toimivat omissa organisaatioissaan toimintakäytäntöjen kehittämisen tukena ja moottoreina.

Alussa kirjaamisen kehittämisrakenteita ei juuri ollut, ja uudet asiat aiheuttivat varmasti monissa ahdistusta ja ihottumaa. Itsekin ajattelin, ettei tämä minua koske, kun en enää asiakastyössä toimi. Toisin kävi: hyppäsin aluekoordinaattoriksi Kansa-koulu II -hankkeeseen ja kuin varkain rakastuin teemaan. Oivalsin, että kyse ei ole ”vain” kirjaamisesta – koko sosiaalihuollon toiminta, asiakkaiden kanssa tehtävä muutostyö ja sen vaikuttavuus tulevat näkyväksi tai jäävät näkymättömäksi kirjaamiseen liittyvän kokonaisuuden kautta.

Vuosien kehittämisyhteistyö näkyy nyt hyvinvointialueilla. Toimintaa ja prosesseja on saatu yhdenmukaistettua ja yhtenäisiä asiakasasiakirjarakenteita otettua käyttöön. Henkilöstön osaamistarpeita tunnistetaan ja niihin vastataan koulutuksilla sekä muilla arkityön tukirakenteilla. Kehittämiseen on saatu myös EU-rahoitusta, jonka turvin hyvinvointialueet ovat voineet palkata kirjaamiskoordinaattoreita asiaa edistämään. Kyseinen hankerahoitus päättyy vuoden 2025 lopussa.

Voimmeko luottaa siihen, että kehittämisresurssit löytyvät myös jatkossa? Rohkenen vahvasti epäillä. Alueiden konkreettinen tukeminen on ollut yksi keskeisin tehtävämme: ensin olimme suoraan kirjaamisasiantuntijoiden tukena ja myöhemmin kirjaamiskoordinaattoreiden sekä muiden kehittämisvastuuta kantavien ammattilaisten rinnalla. Valmennusten ohessa on aina kuljetettu verkostotyön, vertaistuen ja vertaisoppimisen näkökulmia.

Osaamiskeskukset ovat olleet välittäjinä ja promoottoreina paikallisen ja kansallisen kehittämistyön risteyskohdissa, tarjonneet valmennusta sekä osaavien ammattilaisten kohtaamisen mahdollisuuksia. Olemme saaneet palautetta siitä, että yhteistyö on koettu todella tärkeäksi. Tätä ei jatkossa ole tarjolla, sillä Kansa-koulun aluetoiminta on päättynyt.

Hankevaroihin nojautuva kehittäminen on riskipeliä. Osaamiskeskuksissa on ollut rautainen osaajajoukko varmistamassa sosiaalihuollon tiedonhallinnan ja kirjaamisen kehittämistä ja kehittymistä. On surullista, ettei työn merkittävyyttä tunnisteta tai tunnusteta riittävästi. Osaamiskeskusten jo entisestään niukkeneva perusrahoitus ei nyt mahdollista osaajista kiinni pitämistä.

Näinpä tästä kehittämistyön palapelistä tulee jatkossa puuttumaan yksi keskeinen palanen – ellei sitten sosiaali- ja terveysministeriö pian vahvista osaamiskeskusten perusrahoitusta tärkeän kehittämisteeman turvaamiseksi. Laadukkaan asiakastyön dokumentoinnin varmistaminen on avain asiakkaan oikeuksien toteutumiseen ja ainoa perusta luotettavalle sote-tietojohtamiselle.

Kirjoittanut: Päivi Malinen

Kun sydän särkyy

Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla pienen ihmisen menehtymisestä väkivallan seurauksena. Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla nuoren menehtyneen tai vakavasti loukkaantuneen ikätovereidensa käsittelyssä. Ei ole sanoja sille, miltä tuntuu kuulla lapsen tai nuoren itsemurhasta.

Kun sydän särkyy, meidän aikuisten on otettava järki käteen ja toimittava. Mitä me voimme tehdä toisin?

Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja (HS 13.3.2024) pohtii lastensuojelun kokonaiskuvaa ja vaikuttavaa kehittämistä koko maassa. Hän peräänkuuluttaa alueille mahdollisimman korkeatasoista asiantuntemusta niin, että se on tosiasialliset olosuhteet tuntevaa ja lähellä käytännön työtä: Jo vuosikymmenet sitten on todettu yliopistosairaaloita vastaavan "yliopistollisen sosiaalikeskuksen" tarve.

Jatkuvaa osaamisen kehittämistä sosiaalityössä ja lastensuojelussakin varmasti tarvitaan, samoin tutkittua tietoa käytännön työhön mahdollisimman vaikuttavien menetelmien käyttöönottamiseksi. Sote-uudistuksessa järjestämislain mukainen viiden yhteistyöalueen laajuus riittäisi väestömäärässä jo tutkimusnäkökulmastakin. Miten siis voisimme toimia tässä?

Toivottavasti saamme esimerkiksi koko maassa jo toimiville lakisääteisille sosiaalialan osaamiskeskuksille jatkossa vahvaa YTA-toimintamandaattia ja asianmukaisia resursseja tukea sote-uudistusta konkreettisesti - lastensuojelussakin. Tälle vuodelle saimme yllättäen yli miljoonan euron valtionavustusvähennyksen, jo valmiiksi koko maassa alan kehittämistarpeisiin ja tavoitteisiin nähden kovin vaatimattomasta, keskimäärin kolmen miljoonan euron valtionavustuksesta. Ei hyvä säästökohde ja tuskin pelastaa hyvinvointialueiden alijäämiä.

Mutta ei se sydän "ehjäydy" eikä "yhteiskunta hyvin pyöri" vain sosiaalityöllä ja lastensuojelulla. Vastuu on kyllä meillä kaikilla: pitää silmämme ja korvamme auki ja puuttua ikäviin tilanteisiin. Puuttuminen voi pelastaa ihmishenkiä.

Kirjoittanut: Tarja Kauppila