Tutkitaan yhdessä: päätöksenteko ja lapsikohtainen valvonta lastensuojelun avohuollossa

Turun, Itä-Suomen ja Helsingin yliopistojen VALITSIJA-tutkimushankkeessa tutkitaan sosiaalityöntekijöiden palveluvalintoja, päätöksentekoa ja lapsikohtaista valvontaa lastensuojelun avohuollossa. Tutkimus on saanut valtionrahoituksen sosiaali- ja terveysministeriöltä vuosille 2023–2025 ja siinä on mukana hyvinvointialueita eri puolilta Suomea.

Kutsumme hyvinvointialueella työskenteleviä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä osallistumaan tutkimushaastatteluihin ja sähköiseen kyselyyn keväällä 2024. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista, mutta se ehdottomasti kannattaa. Haluamme kuulla, mitä hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöillä on kerrottavaan roolistaan päätöksentekijöinä ja valvojina lastensuojelun avohuollossa. Kun siis seuraavan kerran törmäät tutkimuskutsuun sähköpostissasi tai joku pyytää sinua mukaan tutkimukseen, tartu ihmeessä kutsuun.  

Avohuollolla on tärkeä osa lastensuojelun palveluissa, mutta tutkittua tietoa lastensuojelun avohuollosta on vain vähän. Lastensuojelun toimintaympäristön muutokset, kuten hyvinvointialueuudistus, säästötoimet ja markkinoistuminen, haastavat avohuollon työn tekemistä. Mikä on avohuollon sosiaalityöntekijöiden rooli tämän kaiken keskellä? Entä millaista on sosiaalityöntekijöiden päätöksenteko, harkintavalta ja lapsikohtainen valvonta hyvinvointialueilla? Ja mikä on sosiaalityöntekijöiden kokemus palveluiden vaikutuksista ja lapsikohtaisesta valvonnasta? VALITSIJA- hanke tutkii näitä kysymyksiä. 

Tutkimustuloksemme eivät jää sosiaalityön käytännöstä irrallisiksi, vaan ne palvelevat käytännön sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä. Tuotamme tieteellisten julkaisujen lisäksi podcasteja ja tutkimusperustaisia mallinnuksia avohuollon päätöksenteon ja lapsikohtaisen valvonnan tueksi.

Rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta tutkimuksemme on tärkeä, koska lisäämme sen avulla tietoa niukasti tutkitusta aiheesta, kehitämme tutkimusperustaisia käytäntöjä ja paikannamme kehitettäviä asioita. Tätä kautta sosiaalityön tietoperustaisuus, asiantuntijuus ja vaikuttavuus vahvistuvat. Tarvitsemme kaikkia sosiaalityöntekijöitä niin kentällä, tutkimuksessa kuin siinä välimaastossakin näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Hankkeessa on parhaillaan käynnissä ryhmähaastattelujen toteuttaminen ja piakkoin lähestymme hyvinvointialueiden sosiaalityöntekijöitä nettikyselyllä. Lisätietoja tutkimushankkeesta ja sen etenemisestä saat esimerkiksi nettisivuiltamme osoitteesta https://sites.utu.fi/valitsija/ tai ottamalla yhteyttä hankkeen tutkijoihin.

VALITSIJA-tutkimushankkeen työryhmän jäseniä (vasemmalta lukien) Johanna Kallio, Anne-Mari Jaakola, Johanna Holappa, Teija Karttunen, Tuuli Kotisaari ja Timo Toikko. Kuvasta puuttuu yksi blogitekstin kirjoittajista eli Piia Seppälä.

Kirjoittanut: Valitsija-tutkimushankkeen jäsenet

Vanhemmuustaidot ”syrjäkyliemme” syleilyssä

Elämme vuotta 2030, ja on jo aikaa siitä, kun ISO verrytteli joukkojaan toteuttamaan lastensuojelussa olevien nuorten avo- ja sijaishuoltoon sisältöjä ja rakenteita yhteisellä Varikko-hankkeella. Tavoitteena oli luotsata näkyä ja pysyvyyttä riittävään vanhemmuuteen sekä ennaltaehkäistä näin monelta osin kuormittavimpia ja viimesijaisia lastensuojelun toimia.

Varikko-hankkeen toiminta kohdistui ESR+ -ohjelman strategisiin tavoitteisiin ja erityistavoitteiden indikaattoreihin. Näistä tavoitteista ottivat kopin Etelä-Savon, Kainuun ja Pohjois-Savon hyvinvointialueet kera ISOn, joka päätoteuttajana toimi hankkeen promoottorina. Hanke toteutettiin moniammatillisesti, ja siinä toteutuivat yhteinen kehittäminen ja vertaisoppimisen periaatteet.

Ehkä moni ei enää muista, mutta näin siinä sitten kävi

Alueilla työstettiin systemaattisia käytäntöjä ja toimintamalleja intensiiviseen vanhemmuustyöskentelyyn lastensuojelussa. Työntekijöiden osaamisen taso sekä käytettävissä olevat keinot kun tuntuivat vaihtelevan maakunnissa olevien resurssien mukaan.

Hankkeen aikana perustettu Varikkotiimi juurtuikin pysyvästi hankealueilla lastensuojelun toimintamalliksi. Tiimissä vanhemmuutta tuettiin moniammatillisessa työryhmässä kuulemalla vanhempien toiveita ja kokemuksia sekä organisoimalla monenlaista verkostoa perheen tueksi. Kainuussa erään nuoren äiti totesikin huojentuneena, että ”tämä vanhemmuustuki on sitä parasta arjen tukea meidän perheelle sitten viime vuosien”. Erityisesti tämä toteamus sai kyyneleen vierähtämään hanketyöntekijän punaisille poskille, kun hän asetti potkurinsa parkkiin Hyrynsalmen kunnantalolle, jossa lyötiin sinetti toiminnan pysyvyydestä. 

Palataanpa alkuun

Niin kuin monissa hankkeissa, sai tämäkin hanke valtavan medianäkyvyyden heti hankekauden alussa. Hankkeen toiminnasta uutisoitiin laajasti valtakunnan mediassa mutta myös Länsi-Savon, Koti-Kajaanin ja Sisä-Savon paikallislehdissä, mikä sai aikaan valtavan kateuden siivittämänä benscmarkkauksen muista maakunnista. Erityisesti kiinnostusta herätti se, kuinka hyvinvointialueiden palvelulupaukset vastaisivat vanhempien ja erityisesti syrjäkylillä elävien perheiden tarpeita.

Mutta hyvinhän siinä kävi. Työntekijöiden mielentaidot lisääntyivät terapeuttisen osaamisen, vanhemmuustaitojen, resilienssin ja mentalisaatiotaitojen vahvistuessa. Perhesysteemissä olevat piilevät voimavarat havaittiin ja asiakasarvon merkitys tunnistettiin lastensuojelussa. Yhtä lailla palvelujen vaikuttavuus lisääntyi mittaripilotointien avulla.

Hankkeen aikana tapahtui siis se, mitä odotettiin. Näissä maakunnissa ja niiden kylillä saatiin aikaiseksi toiminnallisia muutoksia vanhemmuustaidoissa lasten ja perheiden hyväksi. Toki niitä oli luotsattu ponnekkaasti eri hallituskausien aikana myös eri foorumeissa ja seminaareissa, mutta ei koskaan näin mittavalla osaamisella. Mielen liikkuvuuden vahvistuessa ei enää kylien paikalliskuppilassa huomauteltu, että ”yleisempiä lähipalveluja ovat kirjastot, taksit ja alakoulu”.

Kirjoittanut: Anne Frimodig

Sosiaaliviranomainen varautumisen etulinjassa

Muistatko vielä raskaansarjan lumivuodenvaihteen viisi vuotta sitten? Tykkylumi kaatoi Kainuussa sähkölinjoja, tuhansilta kotitalouksilla katkesivat sähköt ja viranomaiset paahtoivat töitä kohotetulla valmiudella.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Kainuussa on nyt varauduttu normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin pelastuslaitoksen koordinoimalla evakuointisuunnittelulla. Suunnitelmassa sosiaaliviranomaisella on merkittävä rooli. Sosiaalihuoltolain 12 §:n mukaisesti sen on kyettävä majoittamaan ja muonittamaan väestö kaikissa olosuhteissa.

Evakuointikeskuksen perustaminen -ohjeen (Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2015:1) mukaisesti Kainuun jokaiseen kuntaan on suunniteltu kahdesta neljään evakuointikeskusta, tarkkoja toiminnallisia pohjapiirroksia ja toimintakortteja myöten. Evakuointikeskuksia voidaan joutua perustamaan esimerkiksi pitkäaikaisissa sähkön-, lämmön- tai vedenjakelun häiriöissä, laajamittaisissa tulipalotilanteissa, terrori-iskun jälkeen, aseellisen hyökkäyksen uhatessa tai väestöä vastaan otettaessa muualta Suomesta Kainuuseen.

Kainuun valmiusfoorumin päätöksen mukaan evakuointikeskustoimintamalli on nyt lanseerattu sosiaaliviranomaisen johdolla jokaisessa kahdeksassa kunnassa. Esittelytilaisuuksien ja toiminnallisten harjoitusten järjestelyihin 2022–2023 osallistui 495 henkilöä Kainuun hyvinvointialueelta, kunnista, SPR:stä, seurakunnista, pelastuslaitoksesta, poliisilaitoksesta ja rajavartiostosta. Kaikkiaan 1 527 kuntalaista kävi paikan päällä tutustumassa evakuointikeskukseen ja sai kotiin viemisiksi tuhdin paketin kotitalouksien 72 tunnin varautumisesta. Kuntalaiset antoivat myönteistä palautetta ja toivoivat jatkossakin vastaavia esittelyjä.

Järjestelyihin kului työtunteja reippaanlaisesti, mutta panostus kannatti. Saimme arvokasta käytännön kokemusta yhteistyöstä sekä eri toimijoiden tehtävistä ja vastuista. Tätä pääomaa hyödynnämme todellisen tilanteen tullessa. Sosiaalialan ammattilaiset perehdytettiin tehtäviinsä sekä teoriassa että käytännössä. Perehdytyksiä jatketaan vuosittain sisäisenä koulutuksena.

Kainuulaiset toimijat tuntevat esittelyjen ansiosta hyvin evakuointikeskustoimintamallin. Olemme testanneet ja kehittäneet sitä tilaisuuksissa saadun kokemuksen ja palautteiden perusteella. Jokaisessa aikuisten sosiaalityön toimipisteessä on valmiuslaatikko, joka sisältää kaikki tarvitsemamme materiaalit. Toimeksiannon tullessa olemme valmiita siirtymään evakuointikeskukseen vastaanottamaan evakuoituja 1–2 tunnin kuluessa hälytyksestä.

Kainuussa voimme nukkua yömme rauhassa. Olemme varautuneet hyvin erilaisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin.

Let it snow – Kainuu evakuoi!

Kirjoittanut: Päivi Ahola-Anttonen