Havaintoja rikoksilla oireilevien lasten ja nuorten tilanteista

Sosiaalityön kautta kertyy tietoa, jota on vietävä hyödynnettäväksi palvelujen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Tämä ei ole vapaaehtoista, vaan sosiaalihuoltolaki velvoittaa sosiaalityön ammattilaisia toteuttamaan rakenteellista sosiaalityötä (1301/2014, 7§).

Sosiaalityössä tehdyistä havainnoista muodostuu tilannekuvaa. Samalla voi muodostua viitteitä tulevaisuuden näkymistä, riippuen siitä, päästäänkö tiettyihin kehityskulkuihin vaikuttamaan vai ei. Jos minulla olisi aikanaan ollut käytössäni sosiaalisen raportoinnin työkalu sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksen toimintaympäristössä toimiessani, ilmiöhavaintoni olisivat olleet viime vuosilta alaikäisten kanssa tehdyn työn osalta seuraavia:

• Yhteiskunnan säännöistä piittaamattoman ja rikollisen elämäntyylin ihailua sekä orastavaa jengiytymistä
• Toisen vahingoittamiseen soveltuvien esineiden hallussapidon ja myös niiden käytön yleistymistä
• Väkivallan raaistumista
• Toista nöyryyttäviä tai alistavia piirteitä osassa rikosnimikkeistä
• Lisääntynyttä altistumista somessa seksuaaliselle houkuttelulle ja väkivaltamateriaalille aikuisten taholta
• Väkivalta- ja lapsen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan materiaalin hallussapitoa ja levittämistä alaikäisten kesken
• Järjestetyt tappelut ja niiden kuvaaminen/jakaminen sosiaaliseen mediaan
• Koulupoissaoloja, oppimisen ja käyttäytymisen haasteita
• Neuropsykiatrisia haasteita
• Ongelmia liiallisen pelaamisen ja/tai puhelimenkäytön sekä vuorokausirytmin ylläpidossa
• Mielialaongelmia
• Asenteiden lientymistä huumausaineiden kokeilua kohtaan sekä huumausaineiden käytön, välittämisen ja huumeisiin liittyvän oheisrikollisuuden lisääntymistä
• Turvattomia kodin olosuhteita ja erilaisia vanhemmuuden haasteita
• Asiakkailla vaikeuksia päästä tarvitsemansa avun piiriin
• Henkilöstön suuri vaihtuvuus niin sosiaali- kuin terveyspalveluissa
• Kokemusta katkonaisista ja lyhytjänteisistä palveluista

Miten vaikuttavimmin vastaisimme näihin tilanteisiin? Sosiaalityön emeritaprofessori Anneli Pohjola on luokitellut rakenteellisen sosiaalityön osa-alueiksi tietotyön, strategisen työn, inkluusiotyön ja oikeudenmukaisuustyön. Tietotyötä voidaan nähdä olevan epäkohtien paikantaminen, tiedon tuottaminen ja välittäminen. Strategista työtä puolestaan ovat sosiaaliset vaikutukset huomioivien ratkaisuvaihtoehtojen hakeminen, yhteiskuntapolitiikka ja pitkäaikainen vaikuttaminen lainsäädäntöön. Inkluusiotyöhön sisältyvät kansalaisten osallistaminen ja vaikutusmahdollisuuksien luominen, kun taas oikeudenmukaisuustyöllä edistetään kansalaisten oikeuksia ja eri väestöryhmien tasa-arvoa. (Pohjola 2011, 215–220.)

Yhteiseen työhön tarvitaan kaikkia sosiaalialan ammattilaisia sekä laajaa ja monialaista yhteistyötä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, sosiaalialan osaamiskeskuksissa ja hyvinvointialueilla tehdään parhaillaan yhteistä kehittämistyötä sen eteen, että tulevaisuudessa rakenteellisen sosiaalityön tekemisen puitteet olisivat sosiaalialan ammattilaisille kunnossa. Rakenteellisen sosiaalityön aika on nyt, tule mukaan!

Lue lisää (kaikki linkit avautuvat uuteen ikkunaan):

• Rakenteellisen sosiaalityön ideakirja
• Osaamisella kohti hyvinvointia - Rakenteellisen sosiaalityön opas
• Rakenteellisen sosiaalityön katsaus
• Vaikuttava rakenteellinen sosiaalityö

Lähteet:

• Pohjola, Anneli (2011) Rakenteellisen sosiaalityön aika. Teoksessa Anneli Pohjola & Riitta Särkelä (toim.) Sosiaalisesti kestävä kehitys. Helsinki: Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, 207–224.
• Sosiaalihuoltolaki  (linkki avautuu uuteen ikkunaan)

Kirjoittanut: Kirsi Kaartinen

Erikoissosiaalityöntekijä kehittäjänä

Olen aloittanut Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa elokuun alussa sosiaalityön erityisasiantuntijan tehtävässä. Työni painottuu suurelta osin OT-hankkeen koordinaattorin tehtäviin, mutta pienissä määrin osallistun myös muuhun ISO-työhön. Vaikka piipahdan täällä vain muutaman kuukauden työsuhteessa, olen erittäin onnellinen mahdollisuudesta päästä kurkistamaan tutkimuksellisen kehittämistyön maailmaan.

Olen työskennellyt ennen sosiaalityöntekijän uraani varhaiskasvatuksessa sekä jonkin verran myös ikäihmisten parissa erilaisissa asumispalveluyksiköissä ja terveyskeskuksissa. Pisimpään, eli noin 14 vuoden ajan, olen työskennellyt sosiaalityöntekijänä perhesosiaalityössä sekä lastensuojelun avohuollon ja sijaishuollon tehtävissä.

Kuten ehkä työkokemuksestani voi rivien välistä lukea, mielenkiintoni on kohdentunut koko aikuisiän ajan uuden oppimiseen ja itseni kehittämiseen. Nuorena tyttösenä suorittamani lähihoitajaopinnot antoivat minulle suunnan siitä, että sosiaalialan tehtävät ovat minulle niitä oikeita. Tämän jälkeen olenkin jatkanut opiskelemista. Viimeisimmäksi olen suorittanut erikoissosiaalityöntekijän koulutuskokonaisuuden.

Erikoissosiaalityöntekijän koulutus on sosiaalityöntekijöille suunnattua korkeakoulutasoista ammatillista täydennyskoulutusta. Koulutuksen suunnittelussa on otettu huomioon se, että se vastaisi mahdollisimman hyvin työelämän osaamistarpeisiin. Koulutus syventää jo sosiaalityön opintojen aikana saatuja tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Koulutuksen suorittaneet voivat työllistyä erilaisiin oman erikoistumisalansa asiantuntija- tai kehittämistehtäviin.

Erikoistumisopintoja on tarjottu jo usean vuoden ajan ja näin on vastattu sosiaalityöntekijöiden toiveisiin jatkokoulutuksen kohdentamisesta vastaamaan työn osaamistarpeita. Valitettavasti erikoissosiaalityöntekijöiden osaamista hyödynnetään kuitenkin sosiaalityön organisaatioissa vielä heikosti: erikoistumisopintojen jälkeen monet jatkavat samoissa työtehtävissä kuin ennen opintoja.

Mielestäni tärkeää olisikin tarkastella sosiaalityön rakenteita niin valtakunnallisesti kuin paikallisesti ja pohtia sitä, millaisissa tehtävissä erikoissosiaalityöntekijän tietotaitoa pystyttäisiin parhaiten hyödyntämään. Aina kyseessä ei tarvitsisi olla kokoaikainen työ, vaan myös määräaikaiset erilaiset asiantuntija- ja kehittämistehtävät antaisivat työntekijöille mahdollisuuden näyttää ja käyttää osaamistaan.

Itselleni tämä mahdollisuus avautui, kun ISOsta soitettiin ja tarjottiin määräaikaista tehtävää. Toki olin itse aikaisemmin hakenut ISOlle töihin ja he tiesivät kiinnostuksestani. Olen todella kiitollinen työnantajalleni siitä, että minulle myönnettiin virkavapaata, joka varmisti sen, että pystyin ottamaan vastaan tämän työtehtävän. Tietysti olen kiitollinen myös ISOn henkilöstölle siitä, että minut toivotettiin tervetulleeksi mukaan työyhteisöön, jossa katsellaan asioita kehittämisen ja tutkimuksen silmälasein.

Kirjoittanut: Tiina Kettunen

Sosiaalityön tilannekuva: Näkymättömästä Ninnistä näkyväksi

Aloitin ISOlla kesäkuussa kehittäjäkoordinaattorin tehtävissä. Työni painopistealueita ovat rakenteellisen sosiaalityön osaamisen kehittäminen, verkostotyö ja monikanavainen viestintä. Taustaltani löytyy kaikkiaan neljäntoista vuoden työkokemus sosiaalityön kentältä: viimeisimmät kymmenen vuotta toimin sosiaalityöntekijänä poliisilaitoksen monialaisessa toimintaympäristössä ja sitä ennen useita vuosia sosiaalityön ja lastensuojelun työtehtävissä.

Arvostan tietoa, tutkimusta ja työn kehittämistä muuttuvissa olosuhteissa. Monialainen yhteistyö ja verkostoituminen ovat tärkeitä. Nyt rakenteellisen sosiaalityön äärellä huomaan pohtivani, että niin sosiaalialan ammattilaisten työstä kuin sosiaalityön asiakkaiden tilanteista ja olosuhteista näkyy ulkopuolelle aina vain jokin rajallinen osa tai näkökulma. Kokonaiskuva jää suuremmalle yleisölle usein hahmottumatta ja niin kutsutuksi sosiaalialan hiljaiseksi tiedoksi. Miksi näin?

Sosiaalityössä ollaan kuitenkin yhteiskunnallisesti merkittävillä näköalapaikoilla, mikä mahdollistaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen – jos vain vaikuttamiselle annetaan aikaa ja luodaan sen mahdollistavat rakenteet. Sosiaalityön tiedon tuotannon tarvetta alan kehittämiseen liittyen ei voi vähätellä. Sosiaalityöllä ei ole ollut samoja edellytyksiä ja rakenteita tutkimuksen, kehittämisen, kouluttamisen ja innovaatioiden luomisen osalta kuin esimerkiksi terveydenhuollossa on jo vuosikymmeniä ollut. SOTEa toteutettaessa onkin tärkeää edistää näiden rakenteiden luomista ja vahvistamista erityisesti sosiaalialalla, ja sosiaalialan näkökulmasta.

Ilman mikroskooppia emme havaitsisi asioita, mihin ihmissilmien tarkkuus ei riitä. Jos emme kerää sosiaalityön arjessa systemaattisesti tietoa sosiaalisista ongelmista, ilmiöistä, menetelmistä, vaikuttavuudesta, rakenteellisista ongelmista ja kehittämisideoista, niin asiat harvoin muuttuvat parempaan suuntaan itsestään. Niin kuin Muumilaakson tarinoiden näkymätön lapsi Ninni tarvitsi huomiota ja Myyn kehotuksesta myös pientä suuttumusta tullakseen kokonaiseksi ja näkyväksi muille, tarvitsevat myös sosiaalityö ja sen asiakaskunta rakenteellista sosiaalityötä ja sosiaalista raportointia vastaavaan tarkoitukseen.

Poliisiorganisaatiosta arvokkaana oppina minuun jäi elämään termi ’tilannekuva’. Tilannekuva tarvitaan, jotta osataan valita mahdollisimman vaikuttavat tavat toimia haastavassa tilanteessa. Tilannekuva on kuin kartta, jonka avulla löytää perille. Tilannekuvaa on ylläpidettävä ja täydennettävä, jolloin se parhaimmillaan voi antaa ”hiljaisia signaaleja” myös jostain vasta tulossa olevasta. Tämä mahdollistaa ennakointia ja ennalta ehkäisyä, mikä on aina korjaavaa työtä vaivattomampaa ja tehokkaampaa.

Sosiaalityön ammattilaisilla ja asiakkailla on valtavasti tietoa, mitä voidaan rakenteellisen sosiaalityön keinoin ottaa käyttöön ja hyödyntää muun muassa tutkimuksessa, palvelujen kehittämisessä ja päätöksenteossa. Tervetuloa mukaan yhteiseen työhön: tehdään sosiaalityötä näkyväksi!

Kirjoittanut: Kirsi Kaartinen