Kohti rakenteellisen sosiaalityön työkulttuuria

Rakenteellinen sosiaalityö on monitoimijaista ja tehtäväalueiltaan monitahoista. Työntekijälle se antaa mahdollisuuden toimia epäkohtien esiintuojana, mutta toisaalta haastaa ja jopa velvoittaa ottamaan yhteiskunnallisen, kriittisen roolin asiakaskuntansa asioiden edistämisessä.

Kainuussa v. 2018–2022 tehdyn rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen ansioita ja haasteita selvitettiin Diakonia-ammattikorkeakoululle tehdyssä YAMK-opinnäytetyössä. Tulosten mukaan rakenteellisen sosiaalityön käsitteestä oli jonkin verran epäselvyyttä henkilöstön sisällä: onko se jälleen uusi asia tehtävälistalle vai työote, joka läpäisee koko sosiaalityön? Vahvasti asiakaslähtöinen työote näyttäytyi kainuulaisen sosiaalityön voimavarana ja avaimena rakenteellisen sosiaalityön työotteen omaksumiselle.

Rakenteellisen sosiaalityön kehittämisen kokemuksia

Kehittämisen myötä sosiaalityön ammattilaiset olivat tuottaneet tietoa epäkohdista ja hyödyntäneet sitä vaikuttavasti. Rakenteellisen sosiaalityön osaaminen oli lisääntynyt ja uusia työvälineitä, kuten sosiaalinen raportointi, otettu käyttöön. Rakenteellisen sosiaalityön työryhmä ja esihenkilöt olivat työskennelleet epäkohtien parantamiseksi. Haasteina olivat erityisesti kuormittava perustyö, tietotekniset vaikeudet ja toimintaympäristön jatkuvat muutokset. Kainuun soten koettiin olevan kehittämismyönteinen organisaatio, jossa epäkohtien esiintuomiseen kannustettiin. Tuotetulla tiedolla nähtiin olevan tärkeä merkitys päätöksenteossa.

Rakenteellinen sosiaalityö muuttaa sosiaalityön rooleja. Asiakasta kutsutaan vahvemmin mukaan ja työntekijältä sekä yhteistyöverkostolta odotetaan totutun asiakastyön lisäksi yhteiskunnallisempaa työotetta ja kriittisyyttä. Haastatteluista ilmeni, että kaikilta asiakkailta ei löydy voimavaroja tai halukkuutta tähän, ei myöskään kaikilta työntekijöiltä. Meneillään onkin suurempi työkulttuurin muutos, joka vaatii kehittymishalukkuutta, -mahdollisuuksia sekä aikaa.

Ajatuksia tulevaan kehittämiseen

Työarjen rajalliset aika- ja voimavararesurssit rajoittavat työntekijän mahdollisuuksia ja valmiutta tuottaa, analysoida tai hyödyntää rakenteellisen sosiaalityön tietoa. Uudenlaisen työ- ja toimintakulttuurin omaksumiseen tarvitaan yhteistä muutosprosessia. Asiakkaissa ja kuntalaisissa on vielä hyödyntämätöntä asiantuntijuutta.

Sote-organisaation tärkeänä tehtävänä on tarjota toimivat edellytykset ja riittävät resurssit vaikuttavalle rakenteelliselle sosiaalityölle. Rakenteellista sosiaalityötä on kehitetty tähän saakka aikuissosiaalipalveluissa. Hyvinvointialueelle siirryttäessä onkin tärkeää pohtia, miten sitä laajennetaan koko hyvinvointialueen sosiaalityötä kattavaksi.

Opinnäytetyön työelämäkumppaneina olivat Kainuun sote ja SOSRAKE-osaamisverkosto-hanke. Arviointitutkimuksen aineistona olivat Kainuun soten aikuissosiaalityön esihenkilöille ja työntekijöille keväällä v. 2022 toteutetut fokusryhmähaastattelut. Opinnäytetyö julkaistaan Theseus-järjestelmässä joulukuussa 2022.

Niikkonen Sanna, Rakenteellisen sosiaalityön ansiot ja haasteet. Arviointitutkimus Kainuusta. Opinnäytetyö 2022 (avautuu uuteen ikkunaan)

Kirjoittanut: Sanna Niikkonen, Anne Tuikka ja Päivi Ahola-Anttonen

Kilpailua vai yhteistyötä

Itä- ja Keski-Suomen aluetta leimaa huono-osaisuus, jonka aiheuttamiin haasteisiin hyvinvointialueet pyrkivät vastaamaan. Alueella on lähdetty hakemaan ratkaisuja ja tunnistettu mahdollisuuksia viedä asioita eteenpäin yhdistämällä voimavaroja. Tärkeä on ollut ymmärtää, ettei hyvinvointi ole pelkästään kehon hyvinvointia eikä ihmisiä aina voi auttaa vain yhden ammattilaisen voimin. 

Lasten, nuorten ja perheiden osaamis- ja tukikeskus (OT) -toiminnan vahvuutena on monialaisuus. Tärkeimpänä johtoajatuksena on sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ja organisaatioiden yhteistoiminnan tukeminen. Yhteistoiminnan onnistuminen vaatii monialaisuutta tukevat rakenteet ja jaetun asiantuntijuuden lapsen ja hänen perheensä parhaaksi. Tarvitaan yhteensovittavaa johtamista, tutkimusta ja koulutusta sekä yhdessä sovittuja käytäntöjä lapsen ja perheen tarvitseman vaativan erityispalvelun tuottamiseksi silloin, kun perus- ja erityistason palvelut ja voimat eivät riitä.  

Toimivalla yhteistyöllä yli ammatillisten ja organisatoristen rajojen on positiivisia vaikutuksia niin asiakkaille kuin työntekijöille. Se lisää lasten ja perheiden kokemusta kohdatuksi sekä autetuksi tulemisesta ja tukee työntekijöiden työssä jaksamista. Yhdessä tekeminen ja toistemme auttaminen lisää voimavaroja ja vähentää kuormittumista.  

Kohtaamiselle ja yhteistyölle on myös esteitä. Tällä hetkellä yhteistoimintaa jarruttavat kiire ja työpaineet. Työyhteisö saattaa suojautua paineelta vähentämällä kehittämistä ja yhteistyötä. Kuormitusta lisää, jos vaativat asiakastilanteet joudutaan hoitamaan liian yksin. Voi olla, että aikaa avun ja tuen mahdollisuuksien selvittelyyn ei ole, työntekijä ei halua kuormittaa työtoveria ja tiimiä tai sovittuja käytäntöjä ei ole. Pitkäaikaisessa kuormituksessa työntekijä tai tiimi saattaa hoitaa asiakkaita rutiininomaisesti ja sulkea omat tunteet pois. Työntekijän mielessä voi alkaa pyöriä ajatus: ”Kunhan vain selviytyisin tästä työpäivästä.”

Vaativissa ja kompleksisissa asiakastilanteissa tarvitaan usein tiimin tai ulkopuolisen tahon apua ja osaamista. Esihenkilöllä on tärkeä rooli mahdollistaa avun saamista ja pyytämistä sekä kannustaa laajempaan yhteistyöhön tarvittaessa oman yksikön ulkopuolelle. Yksiköiden sisäinen tai välinen kilpailu voi estää yhteistoimintaa. Yhteistyökumppaneita ja heidän työtään on tärkeä oppia tuntemaan, sillä realistinen ja avoin tiedonvaihtaminen tukee yhteistyötä. Johtamisella on iso merkitys sille, onko organisaatio ja työyksikkö avoin vai sulkeutunut. 

Yksikköjen, ammattien ja alojen yhteistoiminnan kehittämisessä kohtaamiset ja yhteinen keskustelu ovat osoittautuneet tärkeäksi eteenpäin vieväksi voimaksi. Yhteistoimintaa on edistänyt riittävä konkreettisuus suunnitelmissa ja tekemisessä. Yhteiset onnistumiset esimerkiksi vaativassa asiakastilanteessa tuovat uskoa ja toivoa. Onnistumisista pitäisi puhua enemmän ja oppia niistä. 

Kirjoittanut: Tarja Saharinen, Timo Hankosalo, Marjut Heiskanen, Jaana Heikkinen ja Johanna Liukkonen