Byrokratiatyöstä kohti asiakaslähtöisyyttä

Aloitin Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksessa kuluvan vuoden 2022 syyskuun alussa sosiaalityön erityisasiantuntijana. ISOssa on tapana, että uusi työntekijä kirjoittaa blogin ja tulee sen myötä vähän tutummaksi yhteistyökumppaneille. Tuumailin hetken mitä kirjoittaisin. Päätin kirjoittaa viime vuosien lastensuojelun työkokemuksestani ja pyrin tekemään myös käsitteellisiä jäsennyksiä. Kirjoitan siitä, miten sosiaalityön etiikasta lähtevä sosiaalityö ja kunnan työtä ohjaava laki- ja byrokratialähtöinen sosiaalityö luovat jännitteisen kentän sosiaalityöntekijän professionaaliseen ammatin harjoittamiseen.

Kunnan lastensuojelutyötä ohjaavat vahvasti laki, talous ja byrokratia. Kaikki edellä mainitut ovat tärkeitä asioita, eikä niitä voi sivuuttaa. Ne eivät kuitenkaan ole sosiaalityön lähtökohtia eivätkä päämääriä. Ne ovat välineitä, työkaluja ja raameja, joiden puitteissa työtä tehdään. Ja sellaisena ne tuleekin hahmottaa. Talous esimerkiksi asettaa puitteet muun muassa palvelujen hinnalle, ei määrää niiden sisältöä eikä muotoa.

Lastensuojelulaki nimeää suoraan lastensuojelun minimivaatimuksen palvelut, muttei sekään määrää suoraan palvelujen sisältöä, vaikka muotoja, kuten tehostettua perhetyötä, se ohjaakin. Sosiaalityössä on silti aina lain ja profession suomia mahdollisuuksia ylittää valmiit palvelujärjestelmän palvelut, jos ne eivät palvele lapsen tai perheen etua. Olennaista on se, ettei raha tai valmis palveluvalikko ratkaise asiakkaiden palveluja, vaan lapsen ja perheen etu. Sitä tarkoittaa asiakaslähtöisyys.

Sosiaalityön pitää lähteä aina asiakkaiden elämästä ja niissä esiintyvistä asioista, ei laista tai byrokratiasta käsin. Eikä kunnan lastensuojelu täysin byrokratiaan ole vaipunut: kolmen vuoden aikana sain tehdä yhteistyötä useiden eettisesti työhönsä sitoutuneiden sosiaalityöntekijöiden ja -ohjaajien kanssa. Systeeminen lastensuojelu edustaa professionaalista eettisesti virittynyttä sosiaalityötä. Olennaista siinä on ensinnäkin työntekijöiden kyky luoda ja ylläpitää luottamuksellista yhteistyösuhdetta asiakkaisiin. Toiseksi on keskeistä hahmottaa asiakkaiden elämäntilanteita erilaisten suhteiden kautta, jotka muodostavat systeemejä. Lasten ja perheiden kodin systeemit kietoutuvat osaksi laajempia systeemejä kuten sukuja ja niiden historiaa, kouluja, kaveripiirejä, palvelujärjestelmiä ja lopulta osaksi koko ekosysteemiä. Olennaista on tuntea millaisista suhteista asiakkaana olevan lapsen ja perheen elämäntilanne rakentuu.

Systeemiselle työotteelle esteenä on liiallinen byrokratia määräaikoineen, lukuisine päätöksineen, postituksineen jne. Näiden vähentämiseen täytyy panostaa, jotta pääsemme lähemmäs suhdeperustaista työtä. Vain asiakkaan elämäntilanteen ja hänen systeeminsä suhteiden hyvä tuntemus ja asiakassuhteen luottamuksellisuus antavat mahdollisuuden asiakkaiden auttamiseen tai asiakkaita hyödyttäviin muutoksiin. Uskon vahvasti, että byrokratiatyötä vähentämällä ja ihmissuhdetyötä lisäämällä sosiaalityön vaikuttavuus vahvistuu!

Kirjoittanut: Timo Hankosalo

Osaaminen vahvistuu, mutta tarpeita jää

SOSRAKE-hankkeessa vahvistetaan rakenteellisen sosiaalityön osaamista yhdessä kehittäen. ISOsta, Essotesta, Kainuun sotesta, XAMKista ja DIAKista muodostuneen hanketiimin lisäksi kehittämiseen on osallistunut eri ammattikorkeakoulujen ja sosiaalityön edustajia.

Rakenteellisen sosiaalityön osaamistarve on mittava hyvinvointialueiden, kuntien, palvelujen tuottajien ja muun tuen antajien yhteistyön käynnistyessä. Rakenteilla tarkoitetaan keskeisesti resursseja, normeja sekä toiminta- ja menettelykäytäntöjä. Rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä on huolehtia sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Tehtävään kuuluu varmistaa sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntäminen. Asiantuntemus tulee tuoda osaksi hyvinvointialueen ja kunnan muiden toimialojen suunnittelua.

Asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottaminen asiakkaiden tarpeista, tarpeisiin kohdennettavien tuen muotojen vaikutusten arviointi ja tavoitteellinen toiminta toimenpide-ehdotuksineen on velvoittavaa sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Toimintaympäristön kehittämisen keskeisenä elementtinä on yhteistyö yksityisten palveluntuottajien ja järjestöjen kanssa, jotta paikallinen sosiaalityö ja muut tuen muodot ovat tarkoituksenmukaisia, kohdentuvat oikein ja edistävät hyvinvointia.

Hankkeessa toteutetun opintojaksopilotin suoritti yli kolmekymmentä opiskelijaa. Pilotti rakentui lähipäiviin, ohjaus- ja keskustelupalavereihin sekä itsenäiseen työskentelyyn Howspace-alustalla. Opiskelijoille oli erityisen mielenkiintoista kuulla sosiaalineuvos Aulikki Kananojan ja köyhyystutkija Jouko Karjalaisen näkökulmia rakenteellisesta sosiaalityöstä.

Pilotin palautteen perusteella opintoihin motivoivat kiinnostus aiheeseen sekä esihenkilön tai kollegan kannustus. Opiskelijat ilmaisivat selvästi osaamisen vahvistamistarpeita, ja monet tekivät opintoihin liittyen tukitoimiin ja palveluihin liittyvää kehittämistä. Opiskelijat kertoivat opintojen vahvistaneen asiantuntemuksen tuomista suunnitteluun ja yhteistyöhön sekä asiakastyöhön perustuvan tiedon tuottamista ja hyvinvointitiedon hyödyntämistä.

Viiden opintopisteen rakenteellisen sosiaalityön perusteista ja lainsäädännön avulla teemoitetusta rakenteellisen sosiaalityön sisältöulottuvuuksista lähtevä kokonaisuus ei ole riittävä opintoihin kuuluneiden asioiden syvälliseen haltuunottoon. Osaamisen vahvistamistarvetta jäi sosiaalipalvelujen ja muun sosiaalihuollon vaikutusten arvioinnissa ja toimenpide-ehdotusten tekemisessä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseksi, korjaamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Pilotointi antoi eväitä kokonaisuuden kehittämiselle ja tuleville toteutuksille. Opinnot on viety DIAKin opetustarjontaan vapaasti valittavina opintoina kevätlukukaudelle 2023. Opinnot viedään myös avoimen ammattikorkeakoulun opetustarjontaan (CampusOnline).  

Kirjoittanut: Keijo Piirainen