keskiviikko 25. toukokuuta 2022

Mihin ainakin voimme luottaa?

ISOssa arvostamme asiantuntijaverkostoja.  Kumppaniemme kalenterit pursuavat työtä ja toimintaa, eikä yhteisen ajan löytäminen käy helposti. Etenkin sote-uudistuksen valmisteluihin olemme suhtautuneet vuosikaudet ymmärryksellä, jättäneet perustyössään kamppaileville tilaa myös niille. Eli hieman harvakseltaan ISO-verkostotapaamisia juuri nyt, kun se tai tämä soten päivämäärä on pitänyt tai pitää asiantuntijoiden nyrkit savessa lähes vuorokaudet ympäri.  

Kun ISO-kohtaamiselle on aika löydetty, se on käytetty mahdollisimman viisaasti yhteiseksi hyväksi. Nyt tarjoamme kaikille asiantuntijaverkostoillemme yhteisen napakan osaamisen kehittämisen iltapäivän 1.6. Ajankohtaisia teemoja siinä ovat uudet sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiorakenteet (TKKI), ylipäätään luottamuksen rakentamisen stepit ja tärpit monimuotoisissa yhteistyökuvioissa sekä vielä työssä jaksamisen avainasiat. Tiivis ja toivottavasti monelle antoisa rupeama!

Sote-järjestämisvastuun hallinnollinen uudistaminen on jäänyt pitkään haaveeksi, mutta nyt siihen oltaisiin saamassa konkreettinen etenemisaskel. Ensi vuoden alussa toimintansa aloittavat hyvinvointialueet ovat tietysti kovan ’happotestin’ edessä: saadaanko palvelut toimimaan suuremmitta sähläyksittä. Tähän taustalle tarjoamamme luottamuskysymysten pohdinta on yhtenä näkökulmana varmasti paikallaan. Mitä meillä olisi ilman luottamusta?

Järjestämisvastuun siirtoon keskittyessä esimerkiksi TKKI-kysymysten pohdinta on siirtynyt aina vain ’hieman tuonnemmaksi’. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä (NHG) on tehty viime kuukausien aikana esimerkiksi yliopistollisten sairaaloiden ja sosiaalialan osaamiskeskusten tilanteesta. Valtakunnallisia linjauksia ja eduskunnan edellyttämiä TKKI-säädöksiä kuitenkin odotetaan vielä.

On hyvä hetki kuulla, mitä toiveita sosiaalityön emeritaprofessori Anneli Pohjolalla olisi soten TKKI-kuviointeihin. Miltä Annelin toiveet kuulostavat tuoreen hyvinvointialueen aluevaltuuston puheenjohtajan ja kokeneen kansanedustajan kannalta, sekin webinaarissamme selviää. Ja mitä mieltä Sinä itse olet: luotatko, että alan veto- ja pitovoiman rinnalle saadaan jatkossa riittävästi uudistusvoimaa?

Alan ammattilaiset ovat olleet viime vuodet lujilla. Koronakriisi on vaikuttanut kaikkien työhön. Ukrainan sota tuo avuntarvitsijoita Suomeenkin. Työmarkkinatilanteessa on omat mutkansa matkassa. Ja siihen vielä tulevat sote-kuviot – miten ihmeessä tämä kaikki kunnialla hoidetaan?

Siihen voi luottaa, että työtä ja tekemistä on edessä paljon. Ja että eteen tulee sellaisiakin kysymyksiä, joita ei ole osattu ennakoida. Yksin meistä kukaan ei näitä yhtälöitä ratkaise. Sosiaalialan – jos jonkun – luulisi osaavan suurissakin yhteiskunnallisissa muutoksissa hyödyntää osallisuutta, kumppanuutta, yhteisiä kohtaamisia, monipuolisia verkostoja ja yhteisvastuuta. Tule mukaan osallistumaan!

Kirjoittanut: Tarja Kauppila

maanantai 9. toukokuuta 2022

Jos vähemmän olisikin enemmän

Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä. Vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla enintään 35 lasta asiakkaanaan 31.12.2023 saakka ja asiakaslasten enimmäismäärä laskee 30 lapseen 1.1.2024 alkaen. Lastensuojelun laatusuosituksen mukaan määrän tulisi olla tätäkin pienempi.

Rajaamalla asiakasmääriä pyritään laadukkaaseen lastensuojeluun. Sosiaalityöntekijän on valvottava lapsen edun ja oikeuksien toteutumista lastensuojeluprosessissa. Tämä vaatii aikaa henkilöstöresurssien ja hyvän johtamisen ohella. Ehdottoman tärkeää on, että työntekijän on tosiasiallisesti mahdollista tavata lasta ja tämän perhettä sekä tehdä monialaista yhteistyötä. Työtehtävät on mahdollista hoitaa, kun asiakasmäärät pysyvät kohtuullisena. Työnantajan velvollisuus on puolestaan huolehtia, että lainmukaiset asiakasmäärät toteutuvat ja että asiakasmääriä ei ylitetä.

Säännös lastensuojelun vastaavan sosiaalityöntekijän asiakasmäärästä astui voimaan 1.1.2022. Olemme eläneet mitoitusta nyt kohta puoli vuotta. Aiemmin asiakasmäärissä ei ollut minkäänlaista mitoitusta. Lakiesitys asiakasmääristä oli lausunnoilla toukokuussa 2021 ja eduskunta päätti mitoituksesta lokakuussa 2021.

Miten sitten kunnat ovat pärjänneet mitoituksen kanssa? Oulun kaupungin hyvinvointipalvelut sai Aluehallintovirastolta huomautuksen sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain vastaisesta toiminnasta. Kaupunkia patistetaan välittömästi toimenpiteisiin, joilla sosiaalityöntekijöitä saadaan rekrytoitua riittävästi ja lastensuojelu toteutumaan lain edellyttämällä tavalla. Kaavin kunta puolestaan sai Aluehallintoviranomaiselta uhkasakolla tehostetun määräyksen noudattaa lakia.

Liian suuret asiakasmäärät aiheuttavat muun muassa sitä, että työntekijöillä on vaikeuksia ratkaista lastensuojeluilmoituksia ja laatia palvelutarpeen arviointeja määräajoissa. Hankaluuksia on ollut myös asiakassuunnitelmien laadinnassa. Tiedetäänpä kohtuuttomien työkuormien vaikuttaneen myös työpaikoista irtisanoutumisiin ja avoimiin virkoihin hakematta jättämisiin.

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia on kiinnittänyt huomiota siihen, että kunnat eivät ole tehneet aktiivisia toimia noudattaakseen lastensuojelun asiakasmääriä. Virkoja on kunnissa avattu, mutta todelliset toimet virkojen täyttämiseksi puuttuvat. Palkkauksen lisäksi työoloissa nähdään parannettavaa. Sosiaalihuoltolain mukaisessa perhesosiaalityössä on ilmaistu huolta, että aiempaa harvempi lapsi pääsee lastensuojelun asiakkaaksi. Perhesosiaalityön asiakkuuksiin ei ole määritelty asiakasmääriä ja yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla satakin lasta vastuullaan. Huolena on, että jatkossa perhesosiaalityön ja lastensuojelun välillä käydään vääntöä “kenelle asiakas kuuluu”. Tällainen vääntö ei ole lapsen edun mukaista.

Lähteet

Kirjoittanut: Riitta-Liisa Kumpulehto

perjantai 6. toukokuuta 2022

Terveisiä perheestä

Lastensuojelun perhehoito on ollut kymmenisen vuotta ensisijainen sijaishuollon järjestämisen muoto silloin, jos se on lapsen edun mukaista. Lastensuojelulain 50 §:n mukaan laitoshoitoa järjestetään, jos lapsen sijaishuoltoa ei voida toteuttaa riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa. Tämän lisäksi laki ohjaa kiinnittämään erityistä huomiota esimerkiksi lapsen hoidon jatkuvuuteen sijaishuoltopaikan valinnassa.

Perhehoidolla tarkoitetaan lapsen hoidon, kasvatuksen ja huolenpidon kokonaisuutta kyseiseen tehtävään hyväksytyssä perheessä. Hyväksytyt perheet ovat tavallisia perheitä ja heitä yhdistää halu auttaa lasta. Tavoitteena on antaa lapselle kodinomaista hoitoa, läheisiä ja pysyviä ihmissuhteita samalla edistäen hänen perusturvallisuuttaan ja osallisuuttaan. Lasta voi tukea myös yksin asuva henkilö.

Lastensuojelun perhehoito on parhaimmillaan lämpöä, inhimillisyyttä ja vakautta. Kevyempää tukea on myös perheissä annettava tukiperhetoiminta. Lapsi käy tuolloin tukiperheessä esimerkiksi viikonloppuisin tai koulujen lomien aikana. Laadukkaalla tukiperhetoiminnalla voidaan tukea perheitä monin tavoin. Myönteiset kokemukset tukiperheenä toimimisesta voivat kannustaa perhettä jatkamaan saman lapsen kanssa vuosia tai tarjoamaan lapselle pidempiaikaisen kodin.

Yksi perhehoidon haaste on perheiden rekrytointi. Monella perheellä voisi olla halua ja mahdollisuuksia tukea lasta joko pitkä- tai lyhytaikaisesti, mutta huoli yksin jäämisestä lapsen haasteiden edessä on aiheellinen. Eräs tukiperhetoiminnasta kiinnostunut henkilö on kertonut, että hän otti kuntaan kirjallisesti yhteyttä ja ilmaisi halunsa auttaa. Viranomaiselta meni puolitoista vuotta ensimmäiseen yhteydenottoon, jolloin kysyjän elämäntilanne oli jo muuttunut eikä tukiperheenä toimiminen ollut enää mahdollista. Yhteiskunnallamme ei ole varaa sulkea ulos yhtäkään perhettä, joka aukaisee kotinsa ovet vieraalle lapselle.

Lastensuojelulaissa puhutaan riittävistä tukitoimista. Myös perhehoitoa tarjoavat perheet tarvitsevat tukitoimia kasvatustehtävänsä tueksi, varsinkin kun sijoitettujen lasten tilanteiden tiedetään monimutkaistuvan yhä edelleen. Perheitä on syytä tukea tärkeässä kasvatustehtävässään, sillä näin voidaan estää lapsen sijaishuoltopaikan muutoksia. Ne ovat kovia paikkoja lapsille, jotka ovat joutuneet kokemaan hylkäämisiä aiemmin. Tarvittava tuki on muuta kuin kerran vuodessa päivitettävä asiakassuunnitelma.

Valtion koulukoteihin sijoitetusta lapsista suurin osa tulee muista laitoksista. Näille lapsille on kertynyt ikäviä kokemuksia erilaisista sijaishuollon järjestämisen tavoista ja siitä, että palvelujärjestelmän mukaan he ovat liian vaikeita auttaa. Lapselle toivoisi aivan muunlaisia kokemuksia elämän eväiksi. Poislähettämisen kulttuurista on aika päästä irti ja lapsen ja perhehoidon tukitoimien tulisi elää lapsen tilanteiden mukaisesti. Hyvä perhehoito ei synny tyhjästä. On tärkeää muistaa, että perhehoito on edullisempaa kuin laitoshoito.

Kirjoittanut: Riitta-Liisa Kumpulehto