Osaamista ja intoa rakenteelliseen työhön

Olen Paula Leppänen ja työskentelen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK) tutkimus- ja kehityshankkeiden parissa. Aloitin huhtikuun alussa SOSRAKE-hankkeen projektiasiantuntijana. Ennen XAMK:lle siirtymistä toimin usean vuoden ajan yhteiskunnallisten aineiden opettajana toisella asteella ja ammattikorkeakoulussa pääkaupunkiseudulla. Erityiskiinnostukseni kohteina on ollut sosiaalialan osaamisen kehittäminen, kansainvälisten osaajien perehdyttäminen suomalaiseen työelämään sekä digitaalisten työelämätaitojen kehittäminen. Ehkä näiden kiinnostuksen kohteiden vuoksi minua pyydettiin mukaan SOSRAKE-osaamisverkosto-hankkeeseen, jonne tarvittiin XAMK:lta uusi osa-aikainen työntekijä.

Ensitunnelmat SOSRAKE-hankkeesta ja hanketiimiin mukaan hyppäämisestä ovat olleet positiivisia. Hanke näyttää toimivan alueellisesti hyvin aktiivisesti ja hanketiimi koostuu alan rautaisista ammattilaisista. Tällaisessa tiimissä on aina ilo työskennellä, vaikka tulisikin mukaan kesken hankekauden.

Ensimmäisiä tehtäviäni oli osallistua hankkeen järjestämän sosiaalialan rakenteellisen työn opintojaksopilotin lähiopetuspäivään 6.4. Hanketiimissä tapahtuneen yllättävän poissaolon vuoksi pääsin lopulta vetovastuuseen kyseisestä päivästä. Onneksi yhdessä hanketiimin Elsa Husun avustuksella päivä sujui pienestä paniikista huolimatta hienosti.

Opintojaksolle osallistuneet sosiaalialan ammattilaiset ja opiskelijat osallistuivat aktiivisesti lähiopetuspäivän keskusteluihin, ja myös päivän asiantuntijaluennot onnistuivat hyvin. Mikkelissä kuulimme Kainuun aluekehittäjä Anne Tuikan alustuksen Piilolankankaan lähiötuvan toiminnasta Kuhmossa. Asiantuntijaluennolla ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja innoitti tarkastelemaan omaa työhistoriaa ja tunnistamaan sieltä rakenteellisen sosiaalityön tekoja. Puheenvuorot sytyttivät itsessäni taas henkiin rakenteellisesta sosiaalityöstä innostujan ja siihen innostajan.

Oli mahtavaa kuulla sosiaalialan kuulumisia ja saimme osallistujilta hankkeelle arvokasta tietoa kentältä. Saimme palautetta opintojakson sähköisestä oppimisympäristöstä ja kuulimme myös haasteista liittyen oppimistehtävien suorittamiseen, mitä ratkoimme yhdessä. Lisäksi keskustelimme ammattilaisen ja asiakkaan rooleista osana palvelujen kehittämistä ja toteuttamista sosiaalialalla.

Toivon, että pystyn hyödyntämään pedagogista ja asioiden jäsentämiseen liittyvää osaamistani SOSRAKE-hankkeessa XAMK:n osalta niin hyvin kuin se on mahdollista. Kun uusi ihminen tarkastelee jo tehtyjä asioita, saattaa se herättää myös tässä vaiheessa uusia oivalluksia ja ideoita, jotka voivat tukea hankkeen toimintaa. Olemme keskustelleet yhdessä hanketiimin kanssa kohderyhmältä kerättävän palautteen merkityksestä ja olen nostanut esille osaamisverkoston digialustan sekä opintojaksolla hyödynnettävän oppimisympäristön vahvuuksia. Näiden molempien asioiden kriittinen pohdinta on tärkeää hankkeen loppuvaiheen ja tehdyn työskentelyn jatkuvuuden kannalta.

Kirjoittanut: Paula Leppänen

Hanketyö - ehkä elämäsi kiihkein lomaromanssi

Näillä sanoilla ja hersyvän naurun siivittämänä kuulin, kun uusia ja siten vielä varsin neitseellisiä hanketyöntekijöitä ohjeistettiin kehittämisen saloihin.

Oma lomaromanssini alkoi orastaa helmikuussa, jolloin siirryin lastensuojelun kehittämishankkeeseen (LUMO, linkki vie ISOn hankesivulle) ehkä kesken kiihkeintä kehittämisen kevättä. Toki neitseellinen en itse enää ollut, sillä kuhertelin hankkeessa jo aikaisemmin lastensuojelun ja lapsiperhepalvelujen systeemisen tiimimallin kouluttajana. Taustalla on myös useamman vuoden ajan hanketyötä muun muassa Pohjois-Karjalassa muutosagenttina lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelmassa (LAPE). LUMOn hanketyö on tälle varsin luonteva jatkumo.

Hanketyössä tapahtuva kehittäminen elää yhteiskunnan muutosten mukana. Uutena normaalina vaikuttaa olevan kehittämishankkeiden lyhytkestoisuus, mikä johtaa automaattisesti väkisin puserrettuun ja lyhyeen kuherteluvaiheeseeni. Illuusio kehittämisen ihanuudesta on vielä niin tuore, ettei sitä voi muutoin katsoa kuin rakastuneen silmin. Tällöin on vielä vaikea sanoa, mikä lopputulos tulee olemaan.

Kehittämisen alusta siirrytään melko nopeasti hankkeen itsenäistymisen ja eriytymisen vaiheeseen, jossa haetaan kehittämisen rajoja törmäämällä todellisuuden ja odotusten väliseen ristiriitaan. Kuten myös kiihkeässä lomaromanssissa, voi illuusio kehittämisen ihanuudesta kokea tässä vaiheessa kovan kolauksen. Onnistunut itsenäistymisen ja eriytymisen vaihe luovat kuitenkin pohjaa sille, että kehittämisessä voi päästä eteenpäin ja jatkaa kohti tietoisemman kehittämisen vaihetta.

Ehkä kiihkeän lomaromanssin taustalla on rahoittajan luoma stressi siitä, että tulosta on saatava aikaan jo ennen kuin suhde kehittämiseen on päässyt kunnolla edes alkuun. Vaarana on, että erityisesti uudelle kehittäjälle muodostuu irrationaalinen suhde siitä, mitä pitikään kehittää. Yhtä lailla tämän riskin piirissä ovat myös ammattikehittäjät, jotka kilvan kipuilevat monien kehittäjäkollegoiden rinnakkaishankkeiden ja moninaisten hanketavoitteiden parissa etsien yhtymäpintaa ja tukea toisistaan. Toki välillä pysähdytään pohtimaan myös sitä, ketä varten me kehitämme. Pahimmillaan lapsi ja perhe voivat jäädä tämän lomaromanssin sivusuhteeksi erityisesti silloin, jos kehittäjä pyrkii kehittämään yksin.

Kehittäminen on kovaa työtä ja se vaatii tuekseen moniammatillista yhteistyötä ja kehittäjäkumppanuutta, jotta tulosta voi ylipäätään syntyä. Eri puolilta tulevat vaateet uutta kehittäjää kohtaan voivat kuitenkin yllättää. Aloittavan kehittäjän tärkein taito onkin osata rajata omaa työtään. Sillä myös oma, ehkä se kiihkein lomaromanssi päättyy aikanaan, ja tämän suhteen edistämiselle ja lopulta sen päättämiselle on varattava myös riittävästi aikaa.

Kirjoittanut: Anne Frimodig

Sosiaaliala monipuolisesti somessa

Minulla oli kunnia osallistua Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus Vasson 5.4. järjestämään Sosiaalityön foorumi: sosiaaliala someen – Twitter haltuun -tapahtumaan (linkki vie Vasson sivulle). Puheenvuorossani kerroin sosiaalialan viestinnästä yleisemmällä tasolla, kun vuorostaan Hannaleena Immonen (linkki vie Immosen Twitter-tilille) ja Sonja Soini (linkki vie Soinin Twitter-tilille) kertoivat omien esimerkkiensä kautta viestinnästä Twitterissä. Paneelikeskustelussa puhuimme vilkkaasti erityisesti sosiaalisesta mediasta, mutta sosiaalialan viestinnästä myös laajemmin.

Viestinnän kehittäminen on olennainen osa SOSRAKE-osaamisverkosto-hanketta. Kartoitimme hankkeen alussa ammattilaisten rakenteellisen sosiaalityön eri taitoja, ja vastaajat arvioivat viestinnän ja vaikuttamisen osaamisensa kaikista heikoimmaksi. Siksi viestintä kulkee merkittävänä teemana hankkeen mukana. Syksyllä 2021 järjestimme erillisen sosiaalialan viestintävalmennuksen, jonka materiaalit ovat edelleen osaamisverkoston käytettävissä.

Miksi viestiä? Ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja tarjosi tärkeän näkökulman hankkeen opintojaksopilotissa 6.4.2022: sosiaalityössä ei voida tyytyä vain uuteen tietoon, vaan on huolehdittava myönteisen muutoksen edistämisestä. Rakenteellinen työ etenee vain yhteistyössä viemällä tietoa eteenpäin sosiaalialan organisaatioihin, yhteistyökumppaneille, päätöksentekoon ja työn arkeen. Viestintä on myös osallistumista sosiaalialaa pitkään hallinneen hiljaisuuden kulttuurin käynnissä olevaan murtamiseen.

Muutos ei tapahdu vain yksilöiden kautta. Sosiaalihuollon organisaatioilla on tärkeitä mahdollisuuksia oman viestinnän suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Vaikka paljon on vielä tehtävää, on myös kannustavia esimerkkejä ilmassa. Vasson tilaisuudessa kerrottiin hieno esimerkki Espoosta, missä työntekijöille järjestetään ”asiantuntijana sosiaalisessa mediassa” -koulutusta, ja erikseen sovittaessa omaa työaikaa on voinut käyttää viestintään.

Mistä saa esikuvia some-viestintään? Twitterissä aihetta ovat lähestyneet hienosti omista näkökulmistaan Sonja ja Hannaleena. Sonja twiittaa ja jakaa yleisemmin sosiaalityöhön liittyen keskustelua, kun taas Hannaleena kuvaa lyhyinä katkelmina sosiaalipäivystyksen arjessa tapahtuneita kohtaamisia. Instagramin puolella Venla Sosiaalityöntekijä (llinkki vie Instagram-tilille) kertoo sosiaalityön arjessa ajankohtaisista asioista sekä piirtää ajoittain ajatuksensa sarjakuvaksi. Instagramissa suuren suosion on saanut myös hulvaton meemeinä sosiaalityötä käsittelevä Vain sossuelämää -tili (linkki vie Instragram-tilille). Tämä oli vain suppea katsaus, ja lisää tilejä löytää esimerkiksi aihetunnisteella #sosiaalityö.

Puhun mielelläni siitä, miten viestinnän ei tarvitse olla suureellista tai sidottua sosiaaliseen mediaan. Yhtä arvokasta on myös tiedon vieminen eteenpäin oman organisaation sisällä tai asiakkaille sekä kirjoittaminen paikallislehden yleisönosastolle. Alussa kannattaa rauhassa tunnustella omia kiinnostuksiaan ja vahvuuksiaan. Myös viestintä on porukassa mukavampaa.

Mitä Sinä haluaisit kertoa sosiaalialasta?

Kirjoittanut: Iiro Väisälä