Sana kerrallaan maailmaa muuttamassa?

ISOssa minua on kutsuttu viestinnän osaajaksi ja olen saanut suunnittelijalle poikkeuksellisesti viestinnän roolia ja vastuuta. Tämä on tullut itselleni yllätyksenä – olenhan aiemmassa työssäni todennut viestinnän olevan kehittämiskohteeni. Miten näin on päässyt käymään?

Järjestösektorilta osaamiskeskustyöhön tullessani on kentän haltuun ottamisessa ollut olennaista tiedon jäsentäminen. Järjestön kehittämistyössä yhteiskehittäminen ja tuotosten laaja hyödynnettävyys ovat keskeisiä periaatteita, ja nämä eivät onnistu ilman viestintää. Itse en ole kokenut ISOssa tehneeni juurikaan nimenomaisesti viestintää. Olen vain vastaanottanut, jakanut ja työstänyt tietoa, jota verkostoissa tarvitaan, jotta voimme yhdessä edistää tekeillä olevia kehittämistoimia parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä tästä pohdinnastani löytyy kolme yleisemminkin esiintyvää uskomusta.

Viestintä on tietty tarkkaan valittu toimi tarkkaan valitussa kohdassa. Viestintää ja sen roolia strategian toteuttajana on hyvä miettiä, ydinviestien on oltava selkeitä ja viestintäkanavien harkittuja. Mutta viestintä on kaikkialla ja kaikki on viestintää. Jokainen meistä viestii koko ajan, tiedostaen tai tiedostamatta.

Viestitään kerralla kooten. Ihminen jaksaa lukea tai kuunnella, ja etenkin omaksuu vain tietyn verran kerralla. Tulisiko asia paremmin ymmärretyksi ja sisäistetyksi pienissä paloissa, selkeästi jäsennettynä?

Viestitään vasta valmiista. Valmiista tuotoksista ja onnistuneista prosesseista on toki ilo kertoa kuuluvasti, mutta usein kannattaa viestiä myös itse prosessista ja tekeillä olevasta työstä. Asiat voivat kehittyä parempaan suuntaan ja selkiytyä, kun niistä kommunikoidaan jo toteutusvaiheessa. Ideat ja ajatukset kirkastuvat itsellekin, kun niistä yrittää toiselle kertoa.

Kehittämistyö on melko turhaa, jollemme siitä viesti. Viestintä on avainasemassa siinä, että kehitetyt asiat leviävät käyttöön ja hyödynnettäviksi. Viestintä tekee näkyväksi onnistumisia. Onhan mukavaa saada arvostusta työlleen. Toisaalta, jos emme viesti epäonnistumisista ja mutkista matkassa, ei kukaan saa tietää kehittämisprosessista ja siitä, kuinka paljon työtä lopputuloksen takana on. Eikä muilla ole mahdollisuutta ottaa kokemuksestamme oppia.

Jokunen vuosi sitten kollegani toisti kiinalaisen arvoituksen: ”Jos metsässä kaatuu puu, mutta kukaan ei ole kuulemassa, kuuluuko ääni?” Tämä on mielenkiintoinen kysymys, jonka jatkoksi voisi kysyä: mitä tapahtuu, jos emme viesti?

Sosiaalialalla tehdään olennaisen tärkeää työtä, joka vaikuttaa monen ihmisen elämään ja koko yhteiskuntaamme. Tämä ei kuitenkaan juuri kuulu eikä näy. Sosiaalialalla ja etenkin kunnallisessa sosiaalityössä olisi varaa nostaa tekemistä enemmän esille. Tämä vahvistaisi omanarvontuntoa ja sosiaalihuollon roolia sekä toisi sosiaalipalvelut tutummaksi ja lähemmäksi kansalaisia. Tässä onkin hyvä kehityssuunta havaittavissa! Kliseitä käyttäen: vaikeinta on aloittaminen – maailmaa muutetaan sana ja teko kerrallaan.

Tämän kirjoituksen myötä ISO-työni on nyt tehty. Kiitän lämpimästi kaikista kohtaamisista, opeista ja oivalluksista!

Kirjoittanut: Sanni Holopainen

Sosiaalialan tulee kuulua ja näkyä

”Sosiaalityö tarvitsee mielestäni rohkeampaa viestintää, jotta työ tulisi tutummaksi kaikelle kansalle ja päättäjille.”

Näin totesi SOSRAKE-hankkeen järjestämään viestinnän ja vaikuttamisen valmennuskokonaisuuteen osallistunut ammattilainen. Laajan osallistujajoukon keränneessä neliosaisessa valmennuksessa opittiin vaikuttavan viestinnän perusteita, harjoiteltiin kiinnostavien sisältöjen tuottamista eri viestintäkanaviin ja ratkottiin valmennuksen aikana hahmottuneita sosiaalialan viheliäisiä viestintähaasteita. Valmennuksen tuotoksia koottiin viestinnän huoneentauluiksi.

Vuosi sitten julkaistussa Rakenteellisen sosiaalityön osaamiskartoituksessamme (linkki avautuu uuteen ikkunaan) viestintäosaamisen vahvistaminen tunnistettiin keskeiseksi sosiaalialan kehittämistarpeeksi. Valmennuksesta saamassamme palautteessa yksi osallistujista arvioikin viestintäosaamisen merkitystä seuraavasti:

”Pohdin koulutuksen aikana, miten kaikille sosiaalialan ammattilaisille pitäisi antaa vähintään tämän koulutuksen kaltainen peruspaketti viestinnästä ennen valmistumista.”

Loppuvuodesta yhteiskunnallinen keskustelu sosiaalialan tulevaisuudesta kävi yhä kiivaampana aluevaalien lähestyessä. Alan asiantuntijoiden keskuudessa, edunvalvonnassa, some-kanavilla ja sanomalehtien mielipidepalstoilla hämmästeltiin sosiaalihuollon asemaa tai lähinnä aseman puuttumista Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -kehittämistyössä ja hyvinvointialueiden valmistelussa. Samaan aikaan viestintävalmennuksessa käsittelimme muun muassa sosiaalialalla yleisesti tiedostettua ammattilaisten viestinnän rajoittamista ja vaientamista (ks. esim. Tiitinen 2019) (linkki avautuu uuteen ikkunaan). Alalla pitkään vallinnut hiljaisuuden kulttuuri ei ole ainakaan edistänyt sosiaalialan näkyvyyttä ja asiantuntijoidemme vaikuttamismahdollisuuksia.

Mediavaikuttaminen, julkiseen keskusteluun osallistuminen sekä yhteistyökumppaneille ja asiakasryhmille viestiminen ovat olennainen osa rakenteellista sosiaalityötä. Näillä osa-alueilla on suuri merkitys sosiaalialan julkisuuskuvan määrittymisessä. Sosiaalialan työntekijöiden viestintäosaamisen vahvistaminen on ensimmäinen askel kohti toisenlaista todellisuutta, kuten eräs valmennukseen osallistunut ammattilainen asian kiteyttää: 

”[Valmennus oli] Loistava alku sille, että todella osaisimme ja ennen kaikkea uskaltaisimme kertoa muille arvokkaasta sosiaalityön tiedosta.”

Tulevaisuudessa viestinnän soisi olevan luonteva ja kiinteä osa sosiaalialan ammattilaisten työnkuvaa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalialan organisaatioihin tarvitaan viestintää tukevat rakenteet, avoimet viestintäsuunnitelmat ja yhteiset pelisäännöt sekä aikaa viestinnän toteuttamiseen. Joukossamme on paljon lahjakkaita ja viestinnästä innostuneita ammattilaisia, joiden kykyjä osataan toivottavasti arvostaa jatkossa. Yhteiskunnallisesti vaikuttavan sosiaalialan tulee kuulua ja näkyä. Rakennetaan siis yhdessä viestintään kannustavaa ilmapiiriä ja tuetaan viestiviä kollegoitamme!

 

Lähteet:

Hirvonen, J., Kilpeläinen, V., Piirainen, K., Surakka, A., Tanttu, S. & Tuikka, A. 2021. Tiedolla vaikuttamisen mahdollisuudesta toteutukseen. Rakenteellisen sosiaalityön osaamiskartoitus. Xamk Kehittää 137. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-311-2 (linkki avautuu uuteen ikkunaan)

Tiitinen, L. 2019. Kamppailu sananvapaudesta: sosiaalialan ammattilaisen toiminta ja valtasuhteet mediavaikuttamisen kentällä. Akateeminen väitöskirja. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 259. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-147-7 (linkki avautuu uuteen ikkunaan)

Kirjoittanut: Anne Surakka

Lastensuojelun muutosta johtamassa

Johtava sosiaalityöntekijä Satu Mäki-Fossi kuvasi LUMOn esihenkilösparrauksessa 11/2021, millaista on johtaa toimintakulttuurin systeemistä muutosta lasten, nuorten ja perheiden palveluissa. Muutos vaatii nykyisten toimintamallien kyseenalaistamista, sitoutumista, konkreetteja tekoja ja kannustusta. Esihenkilön on uskottava muutokseen vaikeinakin hetkinä, kun houkutus palata vanhaan hiipii työryhmään alkuinnostuksen jälkeen. Vasta tällöin alkaa kova työ.

Olen toiminut erilaisissa lastensuojelun esihenkilötehtävissä ennen nykyistä kehittämistyötäni. Esihenkilön tehtävänä on poistaa esteitä työntekijöiden tieltä ja luoda puitteet mahdollisimman hyvään työssä suoriutumiseen. Esihenkilötehtävä on palveluammatti, jota voi oppia. Erityisesti silloin kun ollaan uuden äärellä, kaivataan veturia toiminnalle ja odotukset esihenkilöä kohtaan ovat suuret. Usein olen joutunut pohtimaan, millaiset arvot johtavat työtäni esihenkilönä. Kuinka huolehdin omasta jaksamisestani vaatimusten keskellä?

Sosiaalityö ja lastensuojelu ovat olleet pitkään kriisissä. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat olleet jo vuosikausia nousukiidossa, mutta resursseja ei ole lisätty samassa tahdissa. Ennaltaehkäisevään työhön yritetään löytää jatkuvasti uusia keinoja, mutta se ei ole näkynyt lastensuojelun asiakkaiden tai sijoitusten määrissä. Taloudelliset paineet asettavat jatkuvasti ristiriitaa eettisten näkökulmien kanssa.

Lastensuojelussa saadaan useammin kritiikkiä kuin kiitosta, ja asiakastilanteet ovat kuormittavia ja osaamista vaativia. Työntekijät kaipaavat päivittäin asioiden jakamista, tukea ja dialogia. Lastensuojelussa kamppaillaan jatkuvasti henkilöstöpulan ja työntekijöiden vaihtuvuuden kanssa. Laadukas lastensuojelutyö rakentuu aidosta luottamussuhteesta työntekijän ja asiakkaan välillä. Riittävät resurssit ovat avain asiakkaan ja verkoston kanssa tehtävälle yhteistyölle ja dialogille. Tähän tähdätään systeemisellä työotteella. Kyseessä on ennen kaikkea ajattelutavan muutos, mikä ei synny yhden peruskoulutuksen avulla, vaan vaatii jatkuvaa ohjausta. Esihenkilön on jaettava systeemisyyden perusarvot ja pidettävä huolta tiimiensä ajattelutavan muutoksesta.

Johtava sosiaalityöntekijä tasapainottelee jatkuvasti asiakastyön ja hallinnollisen työn välillä. Hyvinvointialueen lastensuojelun rakentaminen vaatii lastensuojelun substanssi- ja johtamisosaamista. Nyt jos koskaan tarvitaan kokeneita henkilöitä asiakastyön johtotehtäviin, jotta suunta kohti suhdeperusteisempaa asiakastyötä saadaan vauhtiin. Lastensuojelun sosiaalityön henkilöstömitoitus (linkki avautuu uuteen ikkunaan) on hyvä alku, mutta samalla on huolehdittava riittävästä johtamisesta. Myös esihenkilöiden jaksamisesta on pidettävä huolta. Osaamisen hukkaamiseen ei ole enää varaa. Tämä on ensiarvoista niin työn laadun, eettisen ja taloudellisen kestävyyden kuin erityisesti henkilöstön pitovoiman kannalta. Lastensuojelun työntekijöillä – ja viime kädessä asiakkailla – on oikeus hyvään työn johtamiseen.

Kirjoittanut: Marika Huupponen

Uuden edessä?

Sanotaan, että etäisyyden päästä voi nähdä lähelle. Erilaiset sosiaalialan työpaikat ovat kuljettaneet minut suunnittelijaksi Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukselle. Asiakastyön arki on vielä hyvin muistissa. Leikkisästi olemme naureskelleet työyhteisössä, että olen nyt toipunut sosiaalityöstä. 

Ihan pelkkää huumoria ei edellä mainittu toipumisvitsi kuitenkaan ole. Sosiaalialalta kuuluu paljon ikäviä asioita. Kevan  tutkimuksen (2021) mukaan sosiaalialan työyhteisöjen ilmapiiri on huonontunut ja koronan vuoksi työ on entistä raskaampaa. Kunta-alalla tyytyväisyys esihenkilöihin on lisääntynyt sosiaalialaa lukuun ottamatta. Henkilöstön riittävyys koetaan sosiaalialalla heikoksi ja luottamus työyhteisössä on laskenut. Kynnys vaihtaa työpaikkaa on madaltunut. Myönteistä on se, että väkivaltaa tai sen uhkaa on koettu sosiaalialalla aiempaa vähemmän. 

Sosiaalialan työssä on ollut haasteita jo ennen koronapandemiaa. Työntekijät ovat kokeneet palkan riittämättömäksi koulutukseen ja työn vaativuuteen nähden. Kunnilla on ollut vaikeuksia rekrytoida henkilökuntaa ja vaihtuvuus on ollut suurta. Kunta-alan tarjoilema kapea mutta pitkä leipä ei enää houkuttele työntekijöitä. Perinteisesti kollegoita on kuvailtu mukaviksi ja työyhteisöä huumorintajuiseksi. Mukavilla työkavereilla ei kuitenkaan henkilöstövajetta pysty paikkaamaan. 

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, työskentelipä millä alalla tahansa. Sosiaalialalla pidempään työskennelleet ovat kokeneet monenlaisia uudistuksia uransa aikana. Muutosten vauhti on nykyisin kiihkeämpi. Uusien työntekijöiden on sopeuduttava heti uransa alusta siihen, että mikään ei oikeastaan ole pysyvää - lukuun ottamatta sitä, että työtä riittää.  

Tammikuussa pidetään aluevaalit, joissa valitaan aluevaltuustot. Vuoden 2023 alusta sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen siirtyy kunnilta hyvinvointialueille. Työntekijät siirtyvät liikkeenluovutuksella uusiin organisaatioihin. Uudistuksella tavoitellaan muun muassa hyvinvointi- ja terveyserojen kaventamista, palvelujen saatavuuden ja laadun parantamista sekä työvoiman saantia. Ennakkoon on arveltu äänestysinnokkuuden jäävän matalaksi ja äänestäjien edustavan heikosti koko Suomen väestöä. Ihmiset eivät pidä aluevaaleja kovin tärkeänä, vaikka näissä vaaleissa on kyse jokaisen arjen asioista. Voisi sanoa, että kansalaisen kannalta nämä ovat tärkeimmät vaalit, joissa voi äänestää.  

Sosiaalialan tunnelmaa voisi kuvailla odottavaksi. Työntekijät miettivät, mitä tämä kaikki uusi tarkoittaa juuri minun työni kannalta.  Muutokseen liittyy toiveita paremmasta ja pelkoa hallinnan tunteen menettämisestä. Sote-uudistuksen tavoitteet ovat tärkeitä niin asiakkaan kuin työntekijän kannalta. Täten toivotan tervetulleeksi vuoden 2022 ja sen uudet puhurit!

Lähde: Laura Pekkarinen. Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2020. Kevan tutkimuksia 1/2021 (pdf avautuu uuteen ikkunaan).

Kirjoittanut: Riitta-Liisa Kumpulehto