Kehittäjän vuosi

Edessäni oli vuosi sitten tyhjä sivu. Mitä kehittäminen lastensuojelussa on, mitä se edellyttää, mitä se antaa ja mitä se ottaa?

Kehittäminen on työtä, arkista puurtamista, välillä yksi askel eteen ja kaksi taakse. Eniten iloa ja onnistumisen tunteita ovat tuoneet yhteiset, jaetut hetket tiimin ja monialaisen verkoston kanssa. Hetket ja kohtaamiset, joissa ymmärretään toisiamme, löydämme yhteisen sävelen ja saamme asioita eteenpäin. Kehittäminen on sinnikästä tekemistä, innostamista ja innostumista dialogissa toisten kanssa.

Kehittäminen on kehittymistä ammatillisesti, oman asiantuntijuuden löytämistä ja vahvistumista, heittäytymistä ja itsensä likoon laittamista henkilökohtaisella tasolla. Joudut ja saat tehdä asioita ihan ensimmäistä kertaa. Saat ammentaa siun kokemuksesta ja osaamisesta, mutta samalla olet hyvin paljaana ottaessasi haparoiviakin ensiaskelia uuden luomisessa.

Turva. Löytyy kollegasta, tiimistä, verkostosta, esimiehestä ja lopulta siusta itsestä. Luottamuksesta, että prosessi kantaa. Tätä turvan tunnetta toivon myös toisille ja etenkin lastensuojeluun, niin lapsille ja perheille kuin työntekijöille, ihan meille kaikille.

Lastensuojelu. Mystinen, kiehtova, pelottavakin palvelu, josta yleensä kaikilla on jokin mielipide – eikä aina mairittelevin. Työntekijöiden kuormittuneisuus on ollut jo pitkään käsin kosketeltavaa. Arvostan suuresti teitä arjen sankareita lastensuojelussa. Monialainen verkosto haluaa ja on valmis tekemään yhteistyötä lastensuojelun kanssa – sitä odotetaan suorastaan kieli pitkällä. Ensiarvoisen tärkeää onkin, että johtoporras huomioi tämän ja rakentaa työntekijöiden rinnalla siltoja yhteistyöhön. Uupuneen työyhteisön uhka on, että mennään yhä supumpaan ja pyritään vain selviytymään päivä kerrallaan – eikä nähdä auttavia käsiä.

Uudet hyvinvointialueet luovat ja tuovat mahdollisuuksia ja leveämmät hartiat vastuun kantamiseen, myös lastensuojelussa. Hyvinvointialueet tarvitsevat vahvoja ja rohkeita johtajia, joilla on selkeä visio, tahtotila ja halu viedä alueen asioita eteenpäin yhteistyössä monialaisesti ja eri osapuolia kuunnellen. Ennen kaikkea tärkeää on huolehtia alueen asukkaiden ja työntekijöiden hyvinvoinnista, osallisuudesta, palvelujen saatavuudesta ja turvallisuuden tunteesta, erityisesti kaikkein haavoittuvammassa asemassa olevien osalta.

Katson pimenevää iltaa ja syttyviä valoja. Tänään oli hyvä päivä. Kiireet alkavat hellittää. Kiitän tästä vuodesta ja toivon sydämestäni Siulle rauhallista Joulua ja Hyvää Uutta vuotta!

Kirjoittanut: Hanna Torvinen

Sosiaalialan tulevaisuuden reunaehtoja vai mahdollisuuksia?

Tämä aika haastaa totuttuja työn tekemisen ja jäsentämisen tapoja. Sote-uudistus, koronaepidemia ja digiloikka sekä työvoiman saatavuuden ja pysyvyyden kysymykset haastavat niin asiakastyötä tekevän sosiaalialan ammattilaisen kuin strategiatyöhön osallistuvan johtajan.

ISOssa kartoitetaan kehittämistarpeita ja suunnitellaan kehittämistoimia prosessimaisesti ja osallistavasti. Asiantuntijaverkostojen kanssa on pohdittu sosiaalialan positiivisia ja negatiivisia kehityskulkuja, joista on tehty SWOT-analyysia eri roolien näkökulmista. On käyty syventäviä keskusteluja, joissa on ideoitu konkreettisia askeleita sosiaalialan veto-, pito- ja uudistusvoiman vahvistamiseksi.

Yhdessä todetun nykytilan ja työstettyjen kehityskulkujen pohjalta pitäisi suunnata katseet haluttuun sosiaalialan tulevaisuuteen. Aletaanko hommiin?

Kohti sosiaalialan yhteistä työnäkyä

Sosiaalialan työn mahdollisuudet määrittyvät lainsäädännön lisäksi tietojärjestelmistä, työkaluista, tiimistä, organisaation palveluista ja palveluprosesseista. Fyysiset ja sähköiset toimintaympäristöt määrittävät, kuinka työtä tehdään ja vaikuttavat monialaiseen yhteistyöhön.

Asiakastyössä mahdollisuuksien merkitys on suuri. Työntekijän näkökulmasta nousee esiin kysymyksiä: minkälaiseen organisaatioon ja työtehtävään haen, miten minut perehdytetään, minkälaisia työkaluja on käytössä, miten alan tutustumaan asiakkaisiin, tiimiin ja työyhteisöön. Työn merkityksellisyys syntyy monesta asiasta, mutta arkisten valintojen tekeminen työssä on keino löytää merkityksellisyyttä. Valintojen tekeminen voidaan organisaatioissa, tiimeissä ja työtehtävissä tehdä näkyväksi määrittelemällä mahdollisuudet.

Kokeile: vaihda kaikkien mahdollisuus -sanojen tilalle reunaehto. Mitä ajatuksia herättää? Helpotutko? Suututko? Turhaudutko? Hymyiletkö? Kaipaatko sinä työhösi mahdollisuuksia vai reunaehtoja?

Uudistavaa sosiaalialan osaamista

Asiakkaiden tarpeet muuttuvat. Sosiaalialalla hyödynnetään mm. erilaisia mittareita, jotka kuvaavat asiakkaan elämäntilannetta ja tarpeita tai auttavat tavoitteen asettelussa. Näiden käyttöönoton ja hyödyntämisen prosessi on riippuvainen toimintaympäristöstä, jossa ne otetaan käyttöön. Tutkiva ja kehittävä työote on avainasemassa, kun haluamme vastata tulevaisuuden tarpeisiin vaikuttavasti ammattitaidolla.

Kehittäminen ja erilaisiin kokeiluihin osallistuminen vaatii työntekijöiltä monenlaisia taitoja, kuten resurssointia ja reflektointia. Työntekijöiltä odotetaan työn hallintaa, uusien toimintamallien omaksumista ja jatkokehittämistä sekä räätälöintiä omaan työnkuvaan sopivaksi. Tätä tukevat yhdessä määritellyt tavoitteet ja käytänteet. Yhteisen keskustelun ja toimintatapojen määrittelyn myötä voi kehittämisestä tulla työn voimavaratekijä kuormituksen ja aikapaineen sijaan. Psykologisesti turvallisessa työyhteisössä on luottamusta sekä rohkeutta kokeilla, ideoida ja ottaa kantaa. 

Asiakastyön kehittäminen, oman työn hallinta, vuorovaikutus ja organisaatiokulttuurin kehittäminen kulkevat käsi kädessä ja vaativat tuekseen osaavaa johtamista. Osaamisen, organisaatiokulttuurin ja työhyvinvoinnin johtaminen sekä strateginen ennakoiva johtaminen ovat uudistavan johtamisen osa-alueita.

ISOssa vastaamme näihin tarpeisiin tulevassa kehittämistyössä yhdessä alueen toimijoiden kanssa. Uudistuvan organisaation ja kehittyvän organisaatiokulttuurin dialogisella luomisella voidaan vahvistaa sosiaalihuollon roolia tulevissa rakenteissa ja strategioissa.

Kirjoittanut: Hanna Tervo ja Sanni Holopainen

Sote-alan työvoimapulaa helpotetaan kestävällä rahoituksella ja yhteistyöllä

Sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt poikkihallinnollisen ohjelman sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaamiseksi. Ohjelma on tervetullut aloite vauhdittamaan toimenpiteitä työvoimapulan helpottamiseksi. Sote-alan henkilöstön riittävyyteen löytyy ratkaisuja, joilla voidaan helpottaa työvoimapulaa nopeallakin aikavälillä.

Kasvavaan työvoimatarpeeseen tarvitaan pitkäjänteisesti lisää koulutuspaikkoja. Nyt lisäpaikkoja on myönnetty tipoittain vuosi kerrallaan ja viime tingassa. Myös koulutuksen rahoitukseen tarvitaan pysyvyyttä. Sotealan koulutus kuuluu ammattikorkeakoulujen rahoitusmallissa halvimpaan tutkintojen rahoituskoriin. Erityisesti terveysalan koulutuksesta suuri osa toteutuu pienryhmissä, edellyttää erityistiloja ja kallista laitteistoa, mutta silti sen rahoitus on vain kolmasosa esimerkiksi tiettyjen teknisten alojen tutkintoihin verrattuna. Jos halutaan laadukasta koulutusta, tulisi rahoitusta nostaa pysyvästi.

Myös harjoitteluiden kustannukset kuormittavat sote-alan kouluttajia. Ammattikorkeakoulut maksavat tällä hetkellä harjoittelujen ohjauksista koituvat kustannukset itse. Sote-alalla ammattikorkeakoulut ovat ainoa koulutustaso, jossa näitä korvauksia maksetaan ja ne muodostavat ison lisäkustannuksen vuosittain erityisesti suurille alan kouluttajille. Sote-uudistuksen yhteydessä tähän tulisi löytää kestävä ratkaisu.

Sote-alan työvoimapulan korjaamiseen tarvitaan osaajia myös maamme rajojen ulkopuolelta. Tätä varten tarvitaan joustavia väyliä työllistyä Suomeen. Opiskelumuuttoa tulisi myös helpottaa. On toivottavaa, että ministeriöiden välistä yhteistyötä sujuvoitetaan, jotta esimerkiksi maahantuloa koskevat säädökset eivät hankaloita opiskelun tai työn edellytyksiä.

Sosiaali- ja terveysalan vetovoima on viime vuosina laskenut. Työ vaatii laajaa osaamista ja vastuuta, mutta palkkauksessa tai työolosuhteissa tämä ei riittävästi näy. Alan imagoa on kohennettava koulutus- ja työelämätoimijoiden yhteisvoimin. Negatiivisen julkisuuden vastapainoksi tarvitaan myönteistä uutisointia työn merkityksestä ja mahdollisuuksista. Esimerkiksi sosionomin tutkinnolla voi työllistyä monipuolisesti eri tehtäviin, mutta tutkinnon laaja-alaisuutta ei juuri tunneta. Myös sairaanhoitaja voi työskennellä monenlaisissa hoitotyön ympäristöissä. Soteala tarjoaa runsaasti osaamisen laajentamisen ja uralla etenemisen mahdollisuuksia.

Alan vetovoimaa voidaan vahvistaa koulutus- ja työelämäorganisaatioiden alueellisella yhteistyöllä. Itä-Suomessa Diakin tulevan Pieksämäen DiakHub-yksikön tavoitteena on uudenlainen korkeakoulun toimintamalli, joka perustuu entistä vahvemmin kumppanuuksiin ja alueellisiin tarpeisiin. Käytännössä tarkoituksena on tuottaa räätälöityjä koulutuspalveluita alueen tarpeiden mukaan. Tämä sisältää myös mahdollisuuden yhteistyössä hyödyntää tilauskoulutuksia ulkomaisten sote-alan opiskelijoiden ja työntekijöiden saamiseksi alueelle. Tulijoiden harjoittelu- ja työllistymisväylät ja integroituminen alueelle on rakennettava yhdessä.

Kutsumme kaikkia toimijoita mukaan yhteistyöhön alan vetovoiman vahvistamiseksi!

Kirjoittanut: Pirjo Hakala