Sosiaalinen raportointi työkaluksi hyvinvointialueiden rakenteisiin

Uusien hyvinvointialueiden rakentaminen on käynnissä. Rakennusprojektissa on sosiaalisten ilmiöiden tiedolle ja tietotyökalulle tilaus. Kaikkia sosiaalityön asiakkaan elämää varjostavia ongelmia ei pystytä ratkomaan asiakassuhteissa tai monialaisessa yhteistyössä. Ratkaisemattomien ongelmien olemassaolo voi johtua rakenteista. Ratkaisemattomat ongelmat ovat ilmiöitä, joihin meidän tulee tarttua ja viedä toimenpidetasolle saakka.

Sosiaalinen raportointi mahdollistaa ilmiötason tiedon esiin nostamisen. Sosiaalinen raportointi on työkalu, johon sosiaalityössä esiin nousevat ilmiöt ja aiemmin hiljaiseksi jäänyt tieto tulee dokumentoinnin kautta hyödynnettäväksi. Esille nostettavan ilmiön raportointi on teknisesti toteuttavissa helposti ja nopeasti.

SOSRAKE-osaamisverkosto-hankkeen myötä sosiaalinen raportointi on otettu käyttöön Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä (Kainuun sote) 1.1.2021 alkaen kaikilla sosiaalialan vastuualueilla. Etelä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän (Essote) aikuissosiaalityö on myös aloittanut raportoinnin tänä syksynä. Molemmilla alueilla työkalu on mallinnettu Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskukselta (Vasso).

Sosiaalisen raportoinnin työkalu on mainio lähtökohta kehittäessämme rakenteellista sosiaalityötä, mutta yksin työkalun käyttöönotto ei riitä. Tarvitsemme rakenteet ilmiöitä koskevien toimenpide-ehdotusten muotoilulle, käsittelylle ja toteuttamiselle. Tiedon kokoamisen, analysoinnin ja välittämisen rakenteella varmistetaan, että arvokas kerätty tieto hyödynnetään ja tietoa tuotetaan aktiivisesti.

Kainuun soten sosiaalisen raportoinnin prosessi etenee siten, että työntekijän esiin nostama ilmiö ja toimenpide-ehdotus siirtyvät tämän esihenkilölle alkukäsittelyyn. Seuraavaksi ilmiöitä käsitellään rakenteellisen sosiaalityön työryhmässä, jossa on edustettuna kaikki sosiaalialan eri vastuualueet. Prosessiin sisältyy myös tiedon dokumentointi raportiksi sekä raportoidun tiedon välittäminen yhteistyötahoille ja päätöksentekoon.

Kainuun soten 1. sosiaalinen raportti ajalta 1.1.– 30.6.2021 julkaistiin syykuussa ja se sisältää seitsemäntoista ilmiötä. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen (hyte) työssä on aukko juuri sosiaalisella raportoinnilla kerätylle tiedolle (Leinonen ym. 2021). Sosiaalisen raportoinnin tiedon toivotaan edistävän jatkossa osaltaan hyte-työn tietoperustaisuutta. Työkalulla saamme ajantasaista paikallista ja asiakasrajapintatietoa, joka rikastuttaa muista lähteistä, kuten tilastoista ja rekistereistä, rakentuvaa tietopohjaa.

Tiedon tuotannon työkaluna sosiaalinen raportointi on mitä oivallisin työkalu, mutta meidän tulee tunnistaa sen paikka hyvinvointirakenteissa – ja myös ottaa tuo paikka haltuumme. Tulevaisuudessa sosiaalisen raportoinnin tieto tulee saattaa hyvinvointialueiden päätöksenteon tueksi.

Kirjoittanut: Anne Tuikka

Paremman pelon paradoksi

Suurituloinen uraohjus saapuu hektisen päivän päätteeksi kotiinsa. Takana on palavereita, satoja ihmisiä koskevia päätöksiä, kiireinen lounas ja litroittain kahvia, jolla hän toivoo vireystilansa pysyvän yllä. Kotiin palaavan mieli ja keho ovat niin ylivirittyneet, ettei huomisen työpäivän agenda jätä rauhaan. Vastassa kotona ovat pienet lapset, jotka kaipaisivat niin kovasti vanhemman huomiota ja hoivaa. Voimat ja keskittyminen eivät riitä. Osakseen hän saa moitteita siitä, ettei vanhemmuus kiinnosta. Silti iltaakaan ei kulu, etteikö tämä ihminen nukkumaan mennessään toivoisi asioiden olevan toisin. Häntä kalvavat syyllisyyden tunteen kyllästämät ajatukset vanhemmuudesta ja perhe-elämästä, mutta toisaalta myös vastuuntunnon herättämät ajatukset työyhteisöstä ja uran mahdollistamasta elintasosta, jonka ympärille menestyjän identiteetti on rakentunut.

Päihderiippuvainen vanhempi haluaisi tavata lapsensa. Takana on vuosia, joiden aikana hän ei ole voinut olla se vanhempi, joka olisi halunnut olla. Elämänkokemustensa vuoksi hän on oppinut lievittämään ahdistustaan ja pelkotilojaan päihteillä, sekä menettänyt huoltajuuden ja fyysisen yhteyden lapsiinsa. Osakseen hän on saanut moitteita siitä, ettei vanhemmuus kiinnosta. Silti päivääkään ei kulu, etteikö tämä ihminen toivoisi asioiden olevan toisin. Häntä kalvavat syyllisyyden tunteen kyllästämät ajatukset vanhemmuudesta, mutta toisaalta hänen voimavarojansa vie arjesta selviäminen tähän asti opituin keinoin.

Nämä ovat tarinoita ihmisistä. Tarinamme rakentuvat vuorovaikutuksessa kokemustemme ja ympäristömme kanssa, mutta yhteistä meille on fyysisen turvan ja yhteenkuuluvuuden kaipuu.

Valitettavasti aina emme elä sitä elämää, jota haluaisimme siinä ympäristössä, jossa haluaisimme. Joskus joudumme uhraamaan niitä elämän tärkeimpiä asioita selviytyäksemme. Taistelemme elämässä uhkia vastaan. Uhat vaihtelevat esimerkiksi ahdistavien tunteiden kohtaamisesta elintason, kasvojen tai yhteisön menettämiseen. Sen sijaan aivojen neuroverkostojen tavat oppia keinoja selviytyä toimivat samalla logiikalla, meillä kaikilla.

Elämmepä millaista elämää tahansa, muutosta haluavia on paljon. Muutos vaatii paljon, jopa kokonaan uudenlaisen identiteetin. Joillakin muutos voi tapahtua hetkessä, mutta toisilla aivojen tapa oppia prosessoimaan ympäristö uudella tavalla voi viedä loppuelämän, välillä taka-askeliakin ottaen.

Muutos vaatii aina rohkeutta, apua, tukea ja turvaa asettua sitä ristiriitaisuutta vastaan, joka nykyisen ja uuden välillä vallitsee. Muutos tarvitsee myös vastaanottajan. Sen yksilön tai yhteisön, joka ottaa toisen ihmisen epävarman identiteetin vastaan tasavertaisesti ja mahdollistaa yhteenkuuluvuuden.

Syksyllä 2021 on käynnistynyt Sirkkulanpuiston Etsivän päihdetyön kolmivuotinen EPIS!-hanke, jossa kolme työntekijää ovat valmiita ottamaan ihmisen vastaan tasavertaisesti kohdaten elämäntilanteesta riippumatta.

Kirjoittanut: Antti Savolainen

Gerontologinen sosiaalityö näkyväksi – tutkimustiedolla kohti vakiintunutta paikkaa palvelujärjestelmässä

Kiinnostus gerontologista sosiaalityötä kohtaan on aika ajoin noussut esiin niin sosiaali- ja terveysalan organisaatioissa kuin ammattilaisten keskuudessa. Gerontologiselle sosiaalityölle onkin ikääntyvässä yhteiskunnassa erityinen tarve, sillä ikääntyneillä on moninaisia tuen tarpeita. Eläköitymisen, sairauksien ja sosiaalisten verkostojen kaventumisen myötä sosiaaliset ongelmat voivat kärjistyä. Suomessa ja muualla maailmalla gerontologinen sosiaalityö on kuitenkin vasta kehittymässä yhdeksi sosiaalityön erityisalueeksi, ja lisäksi sen asema eri kunnissa ja sote-alueilla vaihtelee.

Alkuvuonna 2021 käynnistyneessä, sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa GERIT-tutkimushankkeessa olemme lähteneet etsimään vastauksia muun muassa siihen, miten ikääntyneiden sosiaalityön tarpeita tunnistetaan ja miten niihin vastataan eri puolilla Suomea. Tulevien hyvinvointialueiden ja sote-keskusten myötä nämä kysymykset ovat entistä ajankohtaisempia ja tärkeitä niin palveluiden kehittämisen kuin ikääntyvän väestön hyvinvoinnin näkökulmasta.

Itä-Suomen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston yhteisesti toteuttamassa hankkeessa olemme nyt pisteessä, jossa tutkimusaineistot on kerätty ja suuntaamme katsettamme siihen, millaisia havaintoja ja tuloksia niistä on löydettävissä. Kokonaisuutena olemme saaneet valtavasti uutta tietoa niin gerontologisen sosiaalityön asiakkaiden kuin heidän kanssaan työskentelevien kertomana. Käytössämme on myös ainutlaatuinen ikääntyneitä asiakkaita koskeva asiakirja-aineisto.

Itä-Suomen yliopistossa toteutettavan työpaketin läpileikkaavana näkökulmana on niin sanottu portinvartijuus. Vanhuspalvelulaki (L 980/2012) korostaa oikea-aikaisia ja riittäviä palveluita ikäihmisille (14§) ja sitä, että ne ovat yhdenvertaisesti saatavilla (7§). Kuitenkaan palveluita ei aina käytännössä koeta riittävinä, ja tarkoituksenmukaisten palveluiden piiriin pääsy on monelle iäkkäälle vaikeaa. Tällöin kyse voi olla palveluihin liittyvästä syrjäytymisestä, mutta usein myös muista elämäntilanteeseen liittyvistä haasteista.

Jotta ikääntyneiden asiakkaiden palvelutarpeeseen voidaan vastata oikea-aikaisesti ja tarkoituksen mukaisella tavalla, on osattava tunnistaa, mitkä tekijät aiheuttavat gerontologisen sosiaalityön tarvetta. Sosiaalisen tilanteen ja sosiaalityön tarpeiden tunnistaminen voi kuitenkin olla haasteellista. Keskitettyjen asiakas- ja palveluohjausyksikköjen palveluohjaajat joutuvat myös usein työskentelemään tiukkojen resurssien ja asiakkaan tavoitteiden tukemisen ristipaineessa, eikä heillä ole useinkaan sosiaalityön ja siihen liittyvien ilmiöiden asiantuntemusta.

Gerontologisen sosiaalityön asiantuntemus osana ikääntyneiden palveluita on turvattava, jotta ikääntyvien oikeudet tarvitsemiinsa palveluihin toteutuvat. Lisäämällä tietoa ikääntyneiden vaikeista elämäntilanteista ja sosiaalityön mahdollisuuksista auttaa niissä turvataan ikääntyneiden hyvinvointia ja edistetään yhteistyötä monialaisissa ja moninaistuvissa toimijoiden verkostoissa. Samalla herätetään keskustelua ikääntyneiden kanssa tehtävän sosiaalityön sisällöistä ja kehittämistarpeista ammatin sisällä.

Kirjoittanut: Elisa Tiilikainen ja Riitta-Liisa Kinni

Aika oppia yhdessä ammattilaisiksi – SOKK-hanke pilottivaiheeseen

SOKK-hanke on ylittänyt puolivälinsä, ja on siirtymässä kohti konkreettista monialaisen käytännönopetuksen ja ohjaajakoulutuksen toteuttamista. Olemme avanneet sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille suunnatun digitaalisen oppimisympäristön DigiCampus Moodlessa. SOKK- digitaalinen oppimisympäristö sisältää SOKK-opiskeluun ja oppimisympäristöihin, eri sote-aloihin ja niiden yhteistyöhön ja monialaisen työskentelyn taitoihin liittyvää oppimateriaalia podcastien, luentotallenteiden, erilaisten interaktiivisten materiaalien sekä testien ja oppimistehtävien muodossa. Samaan aikaan olemme käynnistäneet myös Opi ohjaajaksi -koulutuksen pilotoinnin. Se on kolmesta opintojaksosta koostuva, monialaisen käytännönohjauksen koulutuskokonaisuus sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Koulutuksessa paneudutaan monialaisen ohjaamisen pedagogiikkaan, käytännönohjauksen työkaluihin ja ympäristöihin sekä monialaisen ohjauksen verkostoihin.

Monialaisten käytännönjaksojen pilotoinnit käynnistyvät marraskuussa. SOKK-käytännönjaksolla monialaista yhteistyötä harjoitellaan hankkeen yhteistyökumppaneiden käytännön oppimisympäristöissä: Kuopion kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa, KYSin akuuttiosastolla, Päihdepalvelusäätiöllä, Rautavaaran kunnan sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä Ylä-Savon SOTE kuntayhtymässä. Olemme rakentaneet yhdessä monialaisen työskentelyn malleja ja työkaluja osaksi heidän olemassa olevia käytänteitään. Esimerkiksi Päihdepalvelusäätiöllä, jossa monialainen työskentely on vahvasti työn arkipäivää, hankkeessa suunniteltu monialaisen hoito- ja palvelutarpeen arvioinnin toimintamalli sekä siihen kiinnittyvät hoito- ja palvelusuunnitelmat nivoutuivat luontevasti osaksi päivittäistä työskentelyä. Kuopion kaupungin aikuissosiaalityön ja perusterveydenhuollon palveluissa taas lähdimme jokseenkin ”puhtaalta pöydältä” rakentamaan monialaisen työskentelyn mallia, jossa asiakkaat ohjautuvat sosiaalityöntekijän kautta opiskelijatiimin suorittamaan monialaiseen arviointiin. Arvioinnin pohjalta opiskelijat tekevät oman alansa ohjaajien tukemana aidosti palveluita integroimaan pyrkivän ja asiakkaan palvelupolkua helpottamaan tähtäävän monialaisen hoito- ja palvelusuunnitelman. Pilotoinnin jälkeen näemme, miten mallit toimivat, mitä kehitettävää niissä on, ja miten ammattilaiset itse arvioivat muutosta monialaisessa työskentelyssään ja sen asiakasvaikuttavuudessa.

SOKK-hankkeen tavoitteena on kehittää ammattien välistä käytännönopetusta ja vahvistaa monialaista yhteistyöosaamista Pohjois-Savon alueella. Hankkeessa ovat mukana hoitotieteen, lääketieteen, ravitsemustieteen ja sosiaalityön koulutus Itä-Suomen yliopistosta sekä fysioterapian, hoitotyön ja sosionomikoulutus Savonia-ammattikorkeakoulusta. Toteutamme hankkeen ajalla 1.1.2020–31.12.2022. Hanketta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto.

Lue lisää SOKK-hankkeen nettisivuilta (linkit avautuvat uudessa ikkunassa)

Instagram: @sokkhanke 

Twitter: @SOKKhanke

Kirjoittanut: Taru Kekoni ja Anna Miettinen