Paikalliset ilmiöt esiin sosiaalisella raportoinnilla

ISOn SOSRAKE-osaamisverkosto-hankkeessa mukana olevat avainkumppanimme kehittävät erikseen ja yhdessä sosiaalialan rakenteellista työtä monin eri tavoin. Yksi eniten kiinnostusta herättäneistä aiheista on ollut sosiaalinen raportointi. SOSRAKE-hankkeen alueella sosiaalisessa raportoinnissa on pitkät perinteet erityisesti Kainuun sotessa, ja sosiaalityöntekijä Anne Tuikka on ollut tärkeä apu menetelmän levittämisessä hankkeen alueella.

Yksinkertaisimmillaan kuvattuna sosiaalinen raportointi tarkoittaa sosiaalityön arjessa syntyvän tiedon keräämistä – niin negatiivisista kuin positiivisista ilmiöistä ja tilanteista. Tiedon keräämisen lisäksi oleellista on sen käsittely ja vieminen eteenpäin. Käytännössä tiedon koostaminen on kätevintä toteuttaa sähköisellä lomakkeella, johon työntekijät käyvät syöttämässä havaintojaan. Saadun tiedon käsittelyyn on monia eri käytäntöjä. Esimerkiksi Kainuun sotessa kertynyt tieto viedään 3‒4 kertaa vuodessa kokoontuvan rakenteellisen sosiaalityön työryhmän käsittelyyn. Työryhmässä on jäseniä laajasti eri sosiaalipalveluista, mikä mahdollistaa monipuoliset keskustelut ja verkostojen hyödyntämisen tiedon viemisessä eteenpäin.

Sosiaalinen raportointi vaatii toimiakseen organisaatioiden ja työntekijöiden sitoutumista. Työntekijöille pitää olla tarjolla helppokäyttöinen systeemi tiedon syöttämistä varten ja aihetta on pidettävä esillä työyhteisössä. Organisaation esihenkilöiden on oltava kiinnostuneita kertyneestä tiedosta, ja heidän on tuettava tiedon eteenpäin viemistä. Organisaatiot hyötyvät sosiaalisen raportoinnin tuottamasta tiedosta kehittäessään omia palveluitaan. Lisäksi tiedosta hyötyvät ja sitä tarvitsevat kunnalliset hyvinvointityötä tekevät työryhmät sekä poliittiset päättäjät. Tärkeä tiedon välittämisen kanava on myös julkiseen keskusteluun osallistuminen median kautta.

Tämä blogi-kirjoitus sai innoituksensa Kainuun soten ja Essoten kesäkuisesta yhteispalaverista, joka toimi lähtölaukauksena sosiaalisen raportoinnin käyttöönotolle Essoten aikuissosiaalityössä. Kuten kirjoituksen alussa mainitsin, on sosiaalinen raportointi herättänyt kiinnostusta laajasti. SOSRAKE-hankkeen kautta on parhaillaan suunnitteilla syksylle menetelmän esittelyä myös Ylä-Savon soten ja Siun soten aikuissosiaalityön sosiaalityöntekijöille.

Henkilökohtaisesti olen hyvin iloinen tällaisen yhteistyön lisääntymisestä. Oli se sitten hankkeen kautta tai muissa verkostoissa, on eri toimijoiden sekä alueiden välisessä yhteistyössä sosiaalialalla voimaa!

Lisäluettavaa ja -katsottavaa:

• Varsinais-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sivu sosiaalisesta raportoinnista
• Helsingin kaupungin kattavat sivut sosiaalisesta raportoinnista
• Taina Hussi: Sosiaalinen raportointi tiedon tuottajana (2005)
• Esimerkki medialle viedystä tiedosta: Yle Kainuun uutinen nuorten haasteista opintolainaan liittyen
• Esimerkki tiedon esittämisestä 1: Essoten infograafi
• Esimerkki tiedon esittämisestä 2: Kainuun soten infograafi

Kirjoittanut: Iiro Väisälä

Miksi työpaikan vaihto kannattaa?

Sain keväällä 2021 yllättävän puhelun. Kajaanin ammattikorkeakoulussa oli käynnistynyt sosiaalialan jatkuvan oppimisen kehittämishanke ja syksyllä 2021 käynnistyy sosionomikoulutus. Kiinnostaako vaihtelu? Hain paikkaa ja kolmea viikkoa myöhemmin aloitin projektiasiantuntijana. Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä myönsi virkavapaata tulosaluejohtajan virasta, joten sain erinomaisen mahdollisuuden tutustua uuteen työhön luottavaisin mielin. Toimiva sijaisketju mahdollisti nopean siirtymisen. Kahden kuukauden jälkeen minulta on useampi ihminen kysynyt, kannattiko?

Tähän mennessä olen löytänyt neljä perustelua työpaikan vaihdolle:

1. katsot ja näet asiat eri tavalla

Erilaiset teoriat, käsitteet ja kehykset vaikuttavat siihen, miten näemme maailman. Kun tavoitteemme muuttuvat, huomaamme eri asioita (ks. Mattila 2020). Havahduin siihen, että esimerkiksi tieteen rahoitusta leikataan ja heikennetään. Maailmassa on paljon muutakin kuin sote ja kuntatalous! Samalla on tullut hyvä syy lukea oman alan ammattikirjallisuutta huomattavasti aikaisempaa enemmän. Kirjallisuus on avartanut ymmärrystäni ja tuonut uusia ideoita niin uuteen kuin vanhaan työhön.

2. tapaat uusia ihmisiä, saat uusia ystäviä ja ideoita

Olen saanut tavata useimmat uusista työkavereistani myös kasvokkain, vaikka lähimpien työkavereiden kanssa työskentely on ollut etäyhteyksien varassa. Vastaanotto ja suhtautuminen uuteen työyhteisöön on ollut mutkatonta, reilua ja luontevaa.

H5P, digitaaliset innovaatiohubit, DevMoodle, ydinkompetenssit, jatkuva oppiminen, Power Automate… Moni edellä mainituista asioista ja käsitteistä oli minulle täysin vieraita vielä kaksi kuukautta sitten. Kajaanin ammattikorkeakoululla on käytössään nykyaikaiset työvälineet ja sovellukset, mitkä ovat merkittävästi helpottaneet ja tehostaneet työskentelyä. Samalla huomasin pudonneeni syvään päätyyn myös kansainvälisen yhteistyön osalta. Pintaraapaisuna olen päässyt kuulemaan, minkälaisia opetuskäytäntöjä korona on tuonut eri kumppaniyliopistoihin ja minkälaisia innovaatiohubeja kehitetään Suomeen ja Euroopan Unioniin.

3. huomaat eroja ja samankaltaisuuksia työkulttuurissa

Kajaanin ammattikorkeakoulussa on tapana pitää videoneuvotteluissa ja etäkokouksissa videokuva päällä pääsääntöisesti koko kokouksen ajan, ellei verkkoyhteydessä ole teknisiä ongelmia. Kun olin jo tottunut kasvottomaan verkkokeskusteluun, tämä virkisti kummasti.

Yhdistävä tekijä vanhan ja uuden työmaan välillä on ns. turha häly, vaihtelu ja melu (”Noise”, ks. Kahneman ym. 2021), joka näkyy esimerkiksi ihmisten päätöksenteossa. Kun ymmärtää, että vaihtelu on luonnollista ja sitä on mahdollista vähentää, helpottuu kaikkien elämä (ks. Torkkola 2016).  Ammattikorkeakoulussa ”päätöksenteon hygieniaa” (ks. Kahneman ym.) voidaan lisätä valmiilla verkkokurssipohjilla, ohjeilla ja algoritmeilla, mitkä vähentävät tai keventävät yksittäisten ihmisten tai ryhmien päätöksentekoa. Sama perusajatus sisältyy esimerkiksi tarkistuslistoihin (ks. http://isonetti.blogspot.com/2020/11/voiko-tarkistuslista-muuttaa-maailmaa.html). Vakioinnilla pyritään siis löytämään tällä hetkellä paras tapa tehdä työtä.

Samat työkalut toimivat usein myös eri tehtävissä, kuten A3-ongelmanratkaisumalli (ks. Torkkola 2016) toi erääseen isyyteen liittyvän hankeidean valmisteluun selkeyttä ja kirkasti hankkeen valmistelua. Projektien hallinta ja salkunhallinnan pilvipalvelu ovat konkreettisella tavalla tehneet näkyväksi sen, miten työtä voi tehdä näkyväksi organisaation strategiaa edistäen.

4. elät vain kerran ja vaihtelu virkistää

Kahden sukupolven jälkeen kukaan ei muista nimeäsi, joten kannattaa miettiä mihin vähäisen aikansa käyttää maallisen vaelluksen aikana. Syksy 2020 jäi koronan lisäksi sen takia mieleen, että hyvin lyhyellä aikavälillä sekä kollegani että aikaisempi alaiseni menehtyivät hyvin lyhyellä aikavälillä. Kuoleman läheisyys käynnistää aina pohdinnan elämän tarkoituksesta, sen kesken jäännistä ja valinnoista. Ehkä suurin muutos on kuitenkin tapahtunut minussa itsessäni. Nykyinen työ on vähemmän stressaavaa, minkä suorat vaikutukset olen havainnut jokapäiväisessä arkielämässä. Aamuisin ja iltaisin ei enää väsytä niin paljoa.

 

Kirjallisuus:

Mattila, A. (2020). Ratkaisu: Ajattele toisin. WSOY.

Kahneman, D., Sibony, O. & Sunstein, C. (2021). Noise: A Flaw in Human Judgment. William Collins.

Torkkola, S. (2016). Lean asiantuntijatyön johtamisessa. Talentum Media.

Kirjoittanut: Matti Heikkinen

Huumori – vakavasti otettava metodi sosiaalialalla

”Nostaisin kytkintä, jos en voisi käyttää huumoria”, sanoo lastensuojelun työntekijä. Kollega vammaispalveluista jatkaa: ”Meillä on töissä oikeasti hauskaa.”

Mietipä omalla kohdallasi, onko töissä hauskaa, onko iloa, onko huumoria. Milloin viimeksi nauroit asiakkaan kanssa, pomon kanssa tai omassa työporukassa?

Epäilemättä huumorin kukkia kasvaa sosiaalialankin töissä. Huumori ei kuitenkaan kovin paljon säteile alan ulkopuolelle. Sosiaalialan huumoria on Suomessa tutkittu hyvin vähän, muutamia pro gradu -töitä on ilmestynyt. Huumoria ei ole meillä toistaiseksi käsitelty tietoisena työmetodina tai työotteena.

Toisin on Britanniassa. Essexin yliopiston sosiaalityön lehtori Stephan Jordan käyttää huumoria sosiaalityön opetuksessa ja myös opettaa huumorin käyttöä asiakastyössä. Hän on väitellyt huumorista sosiaalityössä ja julkaissut kirjan ”The Uses and Abuses of Humour in Social Work”. Hän arvioi julkaisunsa olevan maailman ensimmäinen esitys sosiaalityön huumorista. 

Ilokseni tavoitin Jordanin sähköpostitse talvella 2020 ja pääsin keskustelemaan hänen kanssaan tästä kiinnostavasta aiheesta. Jordan lähtee siitä, että sosiaalityötä ja huumoria yhdistää samankaltainen paradoksaalisuus. Molemmissa piilevät ainekset sekä hyvään ja voimaannuttavaan että alistavaan ja nöyryyttävään vuorovaikutukseen.

Sosiaalityön huumorista puhuttaessa kysytään usein, onko eettisesti oikein yhdistää huumoria rankkoihin asioihin ja elämäntilanteisiin. Ja totta on, että sosiaalityössä kohdataan vaikeita ongelmia ja vereslihalla olevia asiakkaita. Lisäksi ihmiset usein kokevat sosiaalityön ja työntekijät uhkaavina ja pelottavina, enemmän vastustajina kuin kumppaneina. Huumori helpottaa vuorovaikutusta ja normalisoi sosiaalityöntekijän. ”Sossukin on ihminen.” Yhteistä naurua parempaa lääkettä onnistuneempaan vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa tuskin on.

Luottamusta tarvitaan huumorin pohjalle, oli sitten kyse asiakkaasta, työtoverista tai esimiehestä. Jordan korostaa myös, että mitä varmempi ja vahvempi sosiaalityön asema yhteiskunnassa on, sitä enemmän ja rohkeammin sosiaalityössä käytetään huumoria. Jordan ehdottaa työn arviointiin ja kehityskeskusteluun kysymystä, milloin viimeksi nauroit oikein makeasti. Hyvä huumori voi kohentaa sosiaalialan vieläkin turhan ankeaa ja kankeaa julkisuuskuvaa. Emmehän me sellaisia ole!

Huumori on sosiaalityön vähän käytetty voimavara ja mahdollisuus. Se voi antaa uuden, raikkaan näkökulman ja työotteen sosiaalialan ja -työn opetukseen ja käytäntöön. Huumori tuo iloa, voimaa ja yhteisyyttä.

Itselle nauramisen kyky on mahtava taito, joka taittaa stressiä ja alentaa verenpainetta. Se toimii myös yhteisön tasolla. Tutkija Jari Lyytimäki on todennut, että kyky sietää omaan yhteisöön tai organisaatioon kohdistettua huumoria tai jopa pilkkaa voi olla osa menestyksekästä edelläkävijyyttä!

Kirjoittanut: Arja Jämsén

Maakuntien on vahvistettava osaamistaan, jotta sote etenee

Vuosien jännitys on tiivistynyt eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tiedotustilaisuuteen. Mitä saloja puheenjohtaja Markus Lohi (15.6.21) meille nyt paljastaakaan. Ja voi, pitkälti terveydenhuollon näkökulmiahan me saimme jälleen kerran kuulla.

Onneksi illalla myöhään sähköpostiin kilahtanut valiokunnan mietintöteksti on valovoimainen myös sosiaalihuollon hyvän tulevaisuuden kannalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi jakavansa sivistysvaliokunnan näkemyksen siitä, että tutkimustiedon ja osaamisen vahvalla perustalla on keskeinen merkitys sosiaali- ja terveyspalveluiden onnistumisessa ja edelleen kehittämisessä: ”Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen turvaamista välttämättömänä korkeatasoisen ja vaikuttavan hoidon ja palveluiden samoin kuin palvelujärjestelmän kehittämisen kannalta.”

Sosiaalihuollon tutkimusrahoituksen vahvistaminen on tärkeää. Sosiaalialan osaamiskeskusten johtajat muistuttivat sote-järjestämislakia koskevassa kannanotossaan (9.6.21) eduskunnalle, että  sosiaalihuollon asiakkaalla tulee olla oikeus saada parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon pohjautuvaa palvelua vastaavalla tavalla kuin terveydenhuollossa. Ja että Sote-uudistuksessa tulisi turvata sellaiset sosiaalihuollon  kehittämisrakenteet ja resurssit, jotka tukevat tutkimuksellista kehittämistoimintaa ja varmistavat osaamisen jatkuvan kehittämisen koko maassa. Isoja asioitahan nämä tietysti ovat.

Miten eduskunta vastaa? Valiokunnan lausumaehdotuksen (15.6.21, kohta 9) mukaan eduskunta edellyttää, että sosiaalihuollon tutkimusrahoituksen taso turvataan ja sosiaalihuoltoon luodaan yliopistosairaaloita vastaavan kaltaiset, palvelujen kehittämistä, tutkimusta ja koulutusta tukevat toimintarakenteet. Lausumaehdotuksen toisen kohdan (15.6.21, kohta 8) mukaan eduskunta edellyttää myös sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja niiden rahoitusta koskevan erillislainsäädännön saatettavaksi eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sote-uudistuksen toimeenpanoa. Samassa yhteydessä todetaan, että hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta. Vastaukset ovat selkeitä.

Tänä aamuna avasin Savon Sanomat, ja pääkirjoitus (16.6.21) julisti, kuinka maakuntien on valvottava etuaan, kun sote etenee. Olen sitä mieltä, että soten tekevät maakunnissakin ihmiset. Jo nyt on pulaa osaavista sote-ammattilaisista. Kun puhuttiin paljon alan vetovoimasta, toin rinnalle pitovoimaa: miten saataisiin osaajat sitoutumaan tehtäviinsä. Ei sekään riitä, vaan meidän on nyt systemaattisesti vahvistettava uudistusvoimaa, jotta osaajat selviytyvät tehtävistään jatkossa. Mielestäni maakuntien on vahvistettava osaamistaan, mielellään vielä tieto- ja tutkimustietopohjaisesti, jotta sotekin etenisi.

Kirjoittanut: Tarja Kauppila