Aitoa kohtaamista punaisella matolla

 

Päivi Malinen on LUMO-hankkeen
koordinaattori ja työskentelee ISOssa.

Lastensuojelun kehittämishanke LUMO on käynnistynyt. Alan käsittää koko ajan paremmin, kuinka isojen asioiden äärellä tässä olemmekaan. Asiakasosallisuuden parantaminen, monitoimijaisen yhteistyön todellinen toteutuminen ja muutos kohti systeemistä työskentelyä ja ajattelutapaa ovat tavoitteina jopa valtavia. Onneksi meillä on osaava LUMO-tiimi, jossa jokaisella on omat toisiaan täydentävät osaamiset ja vahvuudet. 

 

Olemme alkaneet kartoittaa maakuntien keskeisiä yhteistyökumppaneita, jotka meidän kannattaa kutsua ja sitouttaa mukaan, jos mielimme päästä tavoitteisiimme. Asiakkaiden ja kokemusasiantuntijoiden vahva osallistuminen kehittämistyöhön on se punainen lanka, joka ohjaa kaikkea tekemistämme. Olemme löytäneet mukaan muutamia lastensuojelun asiakkaina olleita henkilöitä, joilla on kokemusta joko asiakaslapsen tai vanhemman näkökulmasta. Nämä kohtaamiset ovat tuoneet itselleni tähän mennessä suurimmat oivallukset. Loppujen lopuksi on kyse hyvin yksinkertaisista asioista: siitä, että kuunnellaan, kuullaan ja kohdataan ihminen aidosti ja arvostavasti juuri hänen lähtökohdistaan käsin.

 

Lastensuojelu tulee mukaan ihmisten elämään silloin, kun lapsen kasvu ja kehitys on jollain lailla uhattuna tai vaarassa. Ollaan siis hyvin herkällä elämänalueella. Lapsella tai nuorella voi itsellään olla vaikeuksia, jotka uhkaavat hänen kehitystään ja aiheuttavat haittaa kulloisenkin tilanteen mukaan. Tai vanhemmilla on sellaisia ongelmia tai toimintaa, jotka vaarantavat lapsen turvallista kasvua. Yhteiskuntamme on sellainen, jossa vaikeuksista ei paljon huudella, ja ihmisillä on sitkeä ja sinnikäs tahto pärjätä yksin niin pitkään kuin mahdollista. Niinpä ulkopuolisen avun piiriin päätyminen – joko vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti – aiheuttaa usein häpeää ja herättää pelkoa.

 

Miten voisimme toimia niin, että emme työntekijöinä lisää asiakkaiden hätää, pelkoja tai epäluottamusta? Systeeminen työskentely ja ajattelutapa tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että lapsen ja perheen tilannetta tarkastellaan oikeasti yhdessä ja samalta viivalta perheen ja auttajien kesken. Siinä ollaan aidosti läsnä, kuullaan perheen omia näkemyksiä ja etsitään ratkaisuja yhdessä. Kukaan työntekijä ei tiedä asiakkaan puolesta, miten tilanne pitäisi hoitaa tai ratkaista. Työ perustuu ihmissuhteisiin ja niiden vaikutusten ymmärtämiseen sekä luottamukseen. Kun lapsia, nuoria ja perheitä kohtaavat ammattilaiset jakavat saman systeemisen ajattelutavan, päästään jo pitkälle.

 

Lastensuojelun asiakkuus pitäisi nähdä ihan uudessa valossa. Kokemusasiantuntijoiden kanssa keskusteltaessa on noussut aivan timanttisia ajatuksia siitä, miten asenteet voisivat kääntyä päälaelleen. Kun ihmisellä on vaikeaa, hän tarvitsee silloin korostetusti hyvää kohtelua ja huolenpitoa. Lastensuojelu voisi olla punainen matto, jolla kulkijoita kohdellaan erityisen arvokkaasti. Sillä kaikki asiakkaat ansaitsevat hyvää palvelua ja kunnioittavaa kohtaamista. Mutta lastensuojelun asiakkaiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää mitä herkintä kuuntelua, rohkaisevaa ja luottamusta vahvistavaa kohtaamista sekä erityisen hyvää palvelua.