ISOssa kehitetään sosiaalityötä tutkimusavusteisesti. Kysyin
projektitutkijaltamme Seijalta, että jos saisit Hyvältä Haltijalta yhden
sosiaalityön tutkimukseen liittyvän toiveen – eikä se saa olla, että kolme
toivetta lisää – niin mikä toiveesi olisi. Seija vastasi empimättä, että se
olisi toive saada käytännön sosiaalityöhön lisää ”tutkimuksellisen ihmettelyn
aikaa”. Mitä ihmettä se voisi olla? Miksi tutkija tällaista nyt toivoo?
Seijalla on pitkä, parinkymmenen vuoden yliopistollisen aikuiskouluttajan
kokemustausta. − Koulutus on vaarallista, se voi muuttaa maailmankuvaasi, hän
muisteli hieman huvittuneena siellä joskus todetun. Totta. Uuden oppiminen tai
edes nykykäsityksen haastaminen, vaikka sitten tutkimustiedon avulla, voi olla
portti johonkin uuteen.
Sosiaalityössä mitä luultavimmin kaivataan portteja aidosti uuteen.
Työ näyttäytyy monella tavalla vaativana ja paineisena. Osaaminen on
koetteilla, jaksaminen on koetteilla. Muutamissa työpaikoissa työntekijöiden
vaihtuvuus pyörii taukoamattomana karusellina, mutta vaihto karusellista
toiseen ei usein ole se tie, joka toisi kestävän kehityksen ratkaisuja. Asiakastyötä
tulvii herkästi kaikkialla ovista ja ikkunoista. Milloin olisi sopiva tai edes
mahdollinen hetki pysähtyä? Miksi kannattaisi pysähtyä?
Kiire voi kroonistua, eikä vauhti välttämättä rauhoitu kiirehtimällä.
Myöskään asiakasvirta ei välttämättä laannu tiivistämällä asiakastyön tahtia
tai jatkamalla vuosi toisensa perään työpäiviensä pituutta. Työpaineisiin voi
saada näkökulmaa ja otetta tekemällä jotakin sopivasti toisin.
Entä jos ottaisi ihan itse
sosiaalityöntekijänä omasta työpäivästään edes kerran viikossa hieman aikaa,
edes yhden työtunnin verran siihen, että ihmettelisi tutkimuksellisesti, mistä
omassa työssä ja sen kompastuskivissä tai asiakkaiden elämänvaikeuksissa on
kyse. Entä jos ottaisi vaikka kerran kuukaudessa yhdessä yhden tai muutaman
työntekijän kanssa yhden tunnin verran aikaa yhteiseen tutkimukselliseen
ihmettelyyn. Kontaktoisi muita livenä tai vaikka etäyhteysvälinein, jos
ihmettelykavereita ei ”huutoetäisyydellä” edes näy.
Voisi olla kannattavaa muotoilla
muutamalla rivillä kysymyksiksi näitä ratkaisua odottavia pulmia. Ottaisi
selvää edes ”kuukkeloimalla” (suom. huom. Google), onko joku jossakin jo tutkinut
tätä asiaa. Ottaisi selvää, mitä tutkimustieto kertoo asiasta. Jos merkkejä
tutkimuksista ei löydy, laittaisi tutkimus- ja koulutustahoille, sosiaalialan
osaamiskeskukselle tai vaikka kirjastoon viestiä, että tällainen meitä täällä
nyt askarruttaa, mistähän tietoa voisi löytyä tai mitenkä vastausten jäljille
voisi päästä. Ehkä joku opinnäytteen tekijä on jo syttynyt tai syttyy juuri
tästä aiheesta.
Voisi pelottaa sellainen
omalääkäri, joka ei olisi pahemmin kiinnostunut lääketieteen edistyksestä tai
huolehtisi tietotaitojensa jatkuvasta päivityksestä. Vaikuttaisi vahvasti
epäeettiseltä. Ammatillisen osaamisen kehittämisessä aktiivinen auttaja puolestaan
herättäisi luottamusta - ja viestisi samalla kestävän kehityksen tiestä myös
omalla työssä selviytymisellään ja jaksamisellaan.
Mä mikään ainstain ole, mutta tällaista tekee mieli
ehdottaa. Että jos haluat ihmetellä tutkimuksellisesti, niin ihmettele. Jos
haluat sille ottaa aikaa, niin ota. Maisteri osaa kyllä.Blogi julkaistu myös MikäSOte blogisarjassa
Kuva: Pixabay |
Spot on with this write-up, I actually assume this web site needs rather more consideration. I’ll most likely be again to learn much more, thanks for that info. betfair online casino
VastaaPoista