Tarja Kauppila:
Nuoriso kerran viisasteli, että ”Ai kuka Sote – en tunne
koko miestä!” Tilanne päällä odotetaan
ratkaisua, joka on jälleen ennennäkemättömän lähellä. Pyöräytellään pikana
pykäliä, valitellaan vauhdikkaita vaikutusarviointeja. Kiirettä on pitänyt
toistakymmentä vuotta. Usein suunta on kuulemma oikea, mutta jatkovalmistelussa
näkyy kriittisiä kohtia. Ja että onnistuneella viestinnällä taataan demokratian
toteutuminen.
Hiljattain tuli lehdessä vastaan otsikko ”Sote-uudistuksessa
lähes kaikki on kokeiltu” (Savon Sanomat 9.4.). Paras-hanke jäi kesken
hallituksen vaihduttua. Suurkuntamalli kaatui kuntien pakkoliitosten
poliittiseen vastustukseen. Viiden sote-alueen malli sekä kuntayhtymämalli
kaatuivat perustuslakiongelmiin. Alaotsikko tietää, että ”vain maakuntamalli
tai tehtävien valtiollistaminen ovat käytännössä enää mahdollisia”.
Mediasta
muistuu mieleen ministerin vakava ilme, kun hän puristi kainalossaan tukevaa
paperinippua. Tässä se olisi, kaivattu esitys eduskuntaan menossa, yli tuhat
sivua. Maakunta- ja sote-uudistus kattaa jo kymmeniä lakeja. Lakien tiivistelmä
on viisikymmentä sivua. Sote-sanasto on tehty käsitteiden kuvaamiseksi.
Kantokyky, vastuunotto ja tiedolla johtaminen kulmakivinä
Mitä laajempi, vaikeaselkoisempi ja kauaskantoisempi
yhteiskunnallinen uudistus on tekeillä, sitä suurempia riskejä voi sisältyä
toiminnan ohjaamiseen. Ohjausta tarvitaan tavoiteltujen vaikutusten
saavuttamiseen sekä niin tavoiteltujen kuin tavoittelemattomien vaikutusten
ennakointiin ja toivottuun hallintaan. Onko tutkimuksellisen
kehittämistoiminnan osaamiselle jatkossa kysyntää?
Sotessa järjestämisvastuuta kantavien tahojen kantokyky on yksi
kriittinen menestystekijä. Pari vuotta sitten jäljitimme uudistuksen
kustannusvaikuttavaa ja tehokasta ohjausta selvityshenkilöinä Anja Tuulosen
kanssa. Kirjasimme onnistumisen edellyttävän ainakin seuraavia:
1) julkinen
hyvinvointi- ja terveysvastuu kannetaan
2) samanaikaisesti
julkisten varojen rajallisuus ymmärretään ja hyväksytään
Julkisia varoja kohdennettaessa on otettava huomioon - yksilönäkökulmien
lisäksi - yhteiskunnalliset hyvinvointi- ja terveyshyödyt. Tiedämmekö, miten vaikuttavia ne palvelumuodot
tai toimenpiteet ovat, joita tai joista ollaan valitsemassa? Kiinnostavia ja
erihintaisia vaihtoehtoja on tarjolla ilman, että tutkimukseen nojaavat hyötynäytöt
tai julkisten varojen käyttöön kuuluva kustannusvaikuttavuus välttämättä
ohjaisivat valintoja. Eikä pelkkä terveystieto enää riitä. Tietoperustaan,
tutkimukseen ja tiedolla johtamisen osaamiseen on satsattava myös
sosiaalihuollossa sekä sotea yhdistävissä vaihtoehdoissa.
Yksi maakunnan valmistelijaääni totesi puhuttelevasti, että
me teemme nyt tätä, koska rahat meiltä loppuivat ajat sitten. Monet isänmaan
kriittisimmät taloushetket on luettu vasta jälkikäteen päättäjien
elämäkerroista. Historian saatossa lukemattomat päättäjätkin ovat riutuneet
sietämättömissä paineissa kansakunnan hyväksi.
Mikä on jo ihan tarpeeksi − ratkotaanko sotea vai koko
maailmaa?
Kohti uutta lähdettäneen ennemmin sillä energialla, että nyt
tehdään yhdessä hyvää ja vielä vähän parempaa kuin mitä tehtiin aikaisemmin. Ei
niinkään siten, että pakon edessä varauduttaisiin synkistä pahimpaan. Toivoa
kannattaa herättää ja vaalia sitä tukevilla konkreettisilla toimilla.
Sosiaali- ja terveydenhuolto on saanut median painolastia
uudistuksen hankaluudesta − osin suotta. Merkittäviä hankaluuksia selittyy
sillä, että samalla on pyritty hoitamaan kuntoon muita yhteiskunnallisia
asioita. Tilaa vievät vallan ja rahan uusjakokuhinat.
Minä
jos saisin tässä vapaasti valita, niin valitsisin nyt johtotähdeksi
kansalaisten mahdollisimman hyvän sosiaali- ja terveydenhuollon kohtuullisin ja
kestävin kustannuksin. On sitä toki elämässä muutakin tärkeää, globalisaatiota
ja ilmastonmuutosta. Mutta jos uudistaja ottaisi yhden kiinnostavan huolen
kerrallaan, askeltaisi enempi naatiskellen kohti lupaavia ratkaisuja, vai..?Lisätietoja:
Kauppila Tarja, Tuulonen Anja: Sosiaali- ja terveydenhuollonkustannusvaikuttava ja tehokas ohjaus. Sosiaali- ja terveysministeriön raporttejaja muistioita 2016:5.
Blogi julkaistu myös MikäSOte blogisarjassa