Toivo ihmisessä

Tarja Kauppila:

Kun ihan ensimmäiset virusuhkan matkustusrajoitukset iskivät arkeen, muistan, että se tuntui vain hetken ja vain hieman hankalalta. Silloin postasin Facebook-sivulleni yhdestä pelastuksesta, joka on mielikuvitus. Edelleen voi yhdessä muistella kaikkia jo tehtyjä hauskoja reissuja, edelleen voi suunnitella tulevia.

Mutta päivä päivältä virusuutiset ovat synkentäneet ankarasti niin näkymiä kuin mieltä. Silmät täyttyvät kyynelistä, kun katsoo kuorma-autojonossa verkkaasti viimeistä vaellustaan tekeviä italialaisia ja suojavarustuksissaan pää painuksissa itkeviä väsyneitä hoitajia. On surua, on huolta, on hätää – kaukana ja ihan lähelläkin jo. Miten selviydymme?

Useimmilla meistä on koti, johon suojautua. Useimmilla meistä on läheisiä, joihin turvautua. Kaikilla ei ole, ja velvollisuutemme on pitää yhdessä huolta niistä ihmisistä, jotka ovat nyt kaikkein heikoimmassa ja haavoittuvimmassa asemassa. Tähän pystymme kyllä!

Tänään ajattelen niin, että tässä vuoden lopulle menee, ennen kuin päiväjärjestykset oikenevat kriisiasennosta. Ja pitkään sen jälkeen korjannemme kaikkea sitä, mitä emme voineet virukselta ja sen seurausvaikutuksilta varjella. Valitettavasti. Mistä toivoa tulevaan? 

Sähköposti kertoo juuri esimerkiksi siitä, että Euroopan komissio on hyväksynyt päivityksen, joka kohdentaa Horisontti 2020-ohjelmalla 47,5 miljoonan euron rahoituksen koronaviruksen torjumiseksi. Jo 17 hanketta ja 136 tutkimusryhmää ympäri EU:ta työskentelee kehittääkseen rokotteita, uusia hoitomenetelmiä ja viruksen leviämisen estämiseen tähtääviä lääketieteellisiä järjestelmiä. Ihmiset sentään yrittävät!

Sosiaalialan asiantuntemustakin tarvitaan vielä monessa - maalla, merellä ja ilmassa. On rohkeasti otettava käyttöön kaikki se osaaminen, jota meillä on.  On myös yhdessä varmistettava, että parhainta mahdollista osaamista kehitetään koko ajan. Nyt emme totisesti voi jäädä tuleen makaamaan. Keinoja on pohdittava, yhteyttä on pidettävä, toimiin on tartuttava. Hankeavustuksiakaan ei ole varaa sivuuttaa, vaikka kuinka perustyö paineistaa monia. Tässä asiantunteva kehittäjäkaarti, viisas johtoporras ja vastuullinen päätöksentekijä tekevät kaikki parhaansa, eikö niin?

Mielikuvitustakin meiltä kaikilta nyt kysytään, kun kohdataan paljon myös sellaista, mitä ei ole koskaan aikaisemmin arjessa kohdattu. Ja luovuuttahan löytyy, eikö vain? Voimia tähän arkeen meille kaikille!

Sosiaaliala tarvitsee kehittämistä poikkeusoloissakin

Anne Surakka, erityisasiantuntija, tiedolla johtaminen, ISO

Muutama kuukausi sitten vuosi vaihtui ISOssa juhlallisissa tunnelmissa: ISO SOS -hanke oli juuri saatu päätökseen ja kätemme olivat kukkuroillaan kehittämistyön hedelmiä. Asiakkaiden osallisuuden edistämiseen ja vaikuttaviin aikuissosiaalityön kokeiluihin keskittyneessä työssä päästiin tavoitteisiin ja osin ylitettiinkin ne kirkkaasti. Hankkeessa mukana olleet Etelä-Savon ja Kainuun aikuissosiaalityöntekijät näkivät mittarien käytön hyödyt asiakasprosessien tukemisessa, jalkautumisten luomat mahdollisuudet ihmisten kohtaamisen ja palveluiden saavutettavuuden parantamisessa sekä erilaisten ryhmätoimintojen voimaannuttavat vaikutukset. 

Juhlahumusta huolimatta ilmassa oli myös häivähdys huolta. ISO SOS -hanke oli luonut mahdollisuudet työ- ja toimintakulttuurin muutokselle alueilla, mutta samalla luonnollisesti kirkastanut meille sitä, miten paljon kehitettävää meillä vielä olisi edessämme.  Esimerkiksi rakenteellisen sosiaalityön ymmärrys vahvistui hankkeen aikana selvästi, mutta sen käytännön toteutukseen vaadittavaa aikaa tai yhteistä strategiaa meillä ei vielä ollut, saati riittävästi välineitä ja osaamista tiedon keruuseen tai välittämiseen. Selvää kuitenkin oli, että sosiaalihuollon toimintaedellytysten ja tiedolla johtamisen, työn laadun ja vaikuttavuuden, kustannusten hillitsemisen sekä työhyvinvoinnin kannalta tarvitsisimme jatkossa nimenomaan rakenteellisen työn kehittämistä. 

Kun viime syksynä aloitimme uuden hankkeen valmistelut, alueellamme oli laajasti kiinnostusta rakenteellisen työn kehittämiseen. Kuntatalouden näkymien jatkuvasti heikentyessä ja valtion kärkihankkeiden viivästyessä mahdollisuutemme valjastaa tuo innokkuus uutta luovaksi yhteistyöksi näytti karkaavaan ulottuviltamme. Sitoutuneiden kehittämiskumppaniemme ja maakuntiemme tarpeita ymmärtävän rahoittajan tuella pystyimme kuitenkin laatimaan hienon SOSRAKE-osaamisverkoston hankesuunnitelman rakenteellisen sosiaalialan työn kehittämiseksi. Jäimme jännittyneinä odottamaan kolmen maakunnan sihteeristöjen ja yhteistyöryhmien päätöstä rahoituksesta.

Viime viikkojen poikkeusolojen aiheuttamat pelot hälvenivät hetkeksi hankkeen rahoituksen varmistuttua 25.3. Ajattelimme toki, että ensisijaista on nyt huolehtia kaikkien terveydestä ja turvallisuudesta – sosiaalialan toimijoina näemme, miten eri syistä heikossa asemassa olevien ihmisten hätä on pahentunut päivä päivältä. Samalla tiesimme, että tänäkin aikana ja erityisesti tästä kaikesta toipuessamme tarvitsisimme myös toivoa ja eteenpäin suuntaavia tekoja. 

Lähipäivinä selviää pystytäänkö jo rahoituksen saanutta SOSRAKE-työtä aloittamaan, vai päädytäänkö siihen, ettei kehittämiselle ole näissä olosuhteissa tilaa. Sydämestäni toivon, että tämä mahdollisuus suodaan ja jatkossa meillä on enemmän osaamista ja välineitä, joita niin kipeästi tarvitsemme ihmisten hyvinvoinnin edistämisessä ja paremman tulevaisuuden luomisessa. Tässä ajassa meiltä vaaditaan entistä enemmän sisua ja rohkeutta puolustaa näitä tärkeitä asioita – nyt ei luovuteta!

Huomenna on uusi päivä

Anne Frimodig työskenteli Pohjois-Karjalan LAPE-muutosagenttina vuosina 2016–2019. Tämän vuoden alusta lähtien hän kertoo olevansa väljähtänyttä aamukahvia nauttiva väitöskirjatutkija.

Lapsi- ja perhepalvelujen kehittämistä on tehty vuosikausia aina senhetkinen yhteiskunnallinen tilanne ja arvomaailma huomioiden. Näin jokaisesta aikakaudesta on muodostunut oma ja ainutlaatuinen kokonaisuutensa.

Kun puhutaan lapsista ja heidän tarpeistaan, on kai sanomattakin selvää, että heidän hyvinvointinsa on meidän kaikkien etu. Tältä osin vuosina 2017–2018 toimeenpantu valtakunnallinen Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma (LAPE) oli erityinen – sen suurena tavoitteena oli lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistuminen sekä palvelujen painopisteen siirtyminen ennaltaehkäisyyn ja mahdollisimman varhaiseen tukeen.

Erityinen oli myös vuosi 2019, jolloin muutosohjelman aikana tehtyjä toimenpiteitä juurrutettiin maakunnissa sekä rakennettiin johtamisen alueelliset LAPE-akatemia -valmennuskokonaisuudet. Nämä valmennuspäivät tarjosivat maakuntien johtavassa tai päättävässä asemassa oleville uudenlaisen ja hallintorajat ylittävän verkostomaisen johtamisen rakenteen, jossa pureuduttiin myös palvelujen vaikuttavuuteen.

Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma jatkuu vuosina 2020–2022 uuden hallitusohjelman myötä osana Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaa. Alueellisen kehittämisen painopisteet on rakennettu kolmeksi kokonaisuudeksi, jotka ovat perhekeskukset ja varhainen tuki arjessa sekä matalan kynnyksen mielenterveys- ja päihdepalvelut. Lastensuojelun kehittämiskokonaisuuteen on tulossa erillinen rahoitushaku lupausten mukaan jo maaliskuussa.

Mielenkiinnolla jään nyt seuraamaan sitä, miten uuden hallitusohjelman tavoitteet konkretisoituvat eri maakunnissa tulevaisuuden kehittämisen painopisteiksi ja miten aikaisempaa kehittämistyötä hyödynnetään uudessa hankehaussa. Näkemykseni mukaan kuntien ja maakuntien haasteellisissa taloudellisissa tilanteissa ei ole mahdollisuutta löysätä eikä jättää aikaisempaa kehittämistyötä huomioimatta. Jos näin tehtäisiin, se olisi silkkaa hulluutta!

LAPE-muutosohjelman aikana Pohjois-Karjalassa kehitettiin onnistuneesti asiakaslähtöisiä palveluja ja toimintoja myös asiakkaan tarpeita kuulemalla. Olen erityisen iloinen Lapset puheeksi -mallin vahvasta kouluttamisesta alueellamme sekä systeemisen lastensuojelun aloittamisesta. Näiden lisäksi tämän vuoden laajemmaksi kehittämistyön painopisteeksi on valittu vastuutyöntekijämallin kehittäminen. En tohdi unohtaa myöskään joidenkin kuntien innostusta hakeutua UNICEFin lapsisystävällinen kunta -malliin tai ottaa kunnissa päätöksenteon tukesi käyttöön lapsivaikutusten arviointi.

On tärkeää muistaa se, että kukaan ei tee työtä yksin, vaan siihen tarvitaan jokaisen panosta. Kiitän Teitä kaikkia yhdessä tehdystä työstä ja lukuisista kohtaamisista ja uusista ystävistä. Tämä kaikki on ollut ainutlaatuista. Tehdään myös huomisesta parempi päivä. Tove Janssonin sanoin: Huomenna on uusi pitkä päivä, sanoi äiti. -Aivan jokaisen oma alusta loppuun. Se on hauska ajatus.