Kirjoittamisen ulottuvuuksia sosiaalityössä

Tämän blogin kirjoittajina ovat nimettömänä pysyvä asiakas, Kainuun aikuissosiaalityössä työskentelevä sosiaaliohjaaja Päivi Kähkönen ja ISO SOS Kainuun osahankkeen hanketyöntekijä Anne Tuikka.

”Kirjoittaminen on minulle helpompi tapa tuoda ajatuksiani esille, kuin puhuminen”. Näin lausui sosiaalityössä asioiva asiakas keskustellessamme hänen elämälleen merkittävistä asioista. Niinpä päätimme yhdessä pohtia kirjoittamisen ulottuvuuksia. Asiakasnäkökulma liittyy kirjoittamisen ja some-maailman merkityksiin asiakkaan omassa elämässä. Sosiaaliohjaaja Päivi lähestyy kirjoittamista itseilmaisun ja osallisuuden mahdollistajan näkökulmasta. Anne pohtii lopuksi sosiaalityön kehittämisen näkökulmasta kirjoittamista vaikuttamisen mahdollisuutena sosiaalityössä.  

Se, etten ole koko ajan äänessä, ei tarkoita sitä, ettei minulla olisi mielipiteitä tai etten haluaisi tuoda niitä esiin ja vaikuttaa asioihin. Minulle on helpompaa tuoda mielipiteitäni esiin kirjoittamalla kuin puhumalla. Olen koulutukseltani media-assistentti – ehkäpä sekin kertoo halustani kirjoittaa. Pidän yllä myös omaa blogia, joka on minulle yksi keino ilmaista itseäni, kertoo asiakas. 

Haluan nostaa esille, että kirjoittaminen on yksi mahdollisuus ilmaista itseään. Kirjoittamisen äärelle pääsemiseksi voisimme perustaa kirjoittajapiirejä ja näin mahdollistaa myös hiljaisen tiedon esiin nostamisen, havainnollistaa sosiaaliohjaajana työskentelevä Päivi. Tämän päivän digitaaliset palvelut mahdollistavat ja myös edellyttävät kirjoittamista. Tällöin on huomioitava erityisesti tietoturva-asiat. Tästä syystä Kainuun sotessa suositellaan Omasote-palvelua henkilökohtaisten asioiden tiedonvälityskanavana.   

Hanketyöntekijänä ja kehittäjänä olen huomannut, että kirjoittamisessa on omat haasteensa: se opetteluttaa, siihen ei ryhdytä tai siihen ei ole aikaa. Kulttuurissamme vallitseva itsensä vähättely, aliarviointi tai rohkeuden puute ovat myös osasyitä sille, ettei omasta työstä tai siihen liittyvistä ilmiöistä kirjoiteta. ISOn järjestämässä rakenteellisen sosiaalityön seminaarissa 8.11.2018 viestinnän asiantuntija Laura Tiitinen rohkaisi vaikuttamaan. Tiitinen korosti, että meidän tulisi luoda turvallinen keskustelukulttuuri, jossa uskaltaisimme pohtia ääneen sitä, mikä on oikein ja mikä on väärin. Sosiaalityössä olemme aitiopaikalla näkemässä yhteiskunnallisten rakenteiden ja palveluiden heikkouksia, jotka hankaloittavat hyvinvointia. Niitä asioita voimme kirjoittamalla nostaa esiin, tehdä toimenpide-ehdotuksia ja näin saada muutosta aikaan.  

Uutena viestintäkanavana olemme perustaneet Kainuun aikuissosiaalityölle omat facebook-sivut. Sitä kautta toimii myös somesossu-chat, josta voi saada palveluohjausta ja neuvontaa. Yhdessä kirjoittamisesta opimme, että kirjoittamisella on monia ulottuvuuksia sosiaalityölle ja se on yksi vaikuttamisen mahdollistaja.

Aikuissosiaalityö näkyväksi – mediakierros Etelä-Savossa

Oske-ankka matkalla mediakierrokselle

Jutta Koskinen, asiantuntijatyön assistentti

Salla Airaksinen, suunnittelija

Anni Vänttinen, asiantuntijatyön harjoittelija

Syyskuussa kävimme ISOn mediakierroksen merkeissä vierailulla Essotessa, Pieksämäellä ja Sosterissa. Kyseessä ei ollut pelkkä Etelä-Savon maakuntamatka, vaan yhdessä aikuissosiaalityön työntekijöiden kanssa tarkastelimme Jutta Koskisen juuri julkaistua Tilastojen kertomaa työikäisten hyvinvoinnista -raporttia pohtien tilastojen ja todellisuuden yhteyttä. Kierroksella halusimme myös lisätä aikuissosiaalityön näkyvyyttä – reissuterveisiä voitkin käydä kurkkaamassa ISOnFacebook-sivuilta!

Etelä-Savo kantaa Suomen vanhimman väestön titteliä, sillä noin 30 prosenttia maakunnan väestöstä on yli 65-vuotiaita. Asukasluku on vähentynyt yli 12 000:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana ja maakunnan väestö on koko maan toiseksi pienituloisinta. Aikuisväestön psyykkinen kuormittuneisuus, heikko työkyky sekä päihteiden käyttö ovat myös isoja haasteita alueella.

Aikuissosiaalityössä ilmiöiden vaikutus tunnistettiin. Väestörakenteen muutokset ovat johtaneet palvelujen karsimiseen ja keskittämiseen, mikä vaikeuttaa erityisesti pienituloisten syrjemmässä asuvien pääsyä palvelujen piiriin. Asiakkaiden elämäntilanteet ovat monien haasteiden värittämiä ja yhteydenotto aikuissosiaalityöntekijään tulee usein vasta, kun asiat ovat solmun sijaan umpisolmussa. Asiakas on saattanut kiertää useamman organisaation eteisaulassa saamatta tarvitsemaansa apua asiakkuuksia rajaavien kriteerien vuoksi. Ylisukupolvisuus tunnistettiin myös aikuissosiaalityön keskeisenä haasteena, minkä nähtiin kertovan puutteista varhaisessa tuessa. 

Isojen alueellisten haasteiden vastapainoksi Etelä-Savossa on paljon hedelmällistä maaperää yhteisen tahtotilan ja ratkaisujen löytämiseksi. Painopisteen siirtäminen ennaltaehkäisevään työskentelyyn ja moniammatillisen yhteistyön tiivistäminen nähtiin tärkeimpinä tulevaisuuden kehittämiskohteina. Näin voitaisiin karsia päällekkäistä työtä, sujuvoittaa tiedonkulkua ja kehittää palvelutarjontaa asiakaslähtöisemmäksi. Pienten paikkakuntien etuna on työntekijöiden tuttuus, mikä helpottaa toimivien yhteistyömallien kehittämistä. Alueellisten kumppanuuksien rakentaminen onkin kaikissa vierailukohteissa vahvistunut aikuissosiaalityön jalkautumisen myötä. Lisäksi työntekijät ovat saaneet jalkautumisestaan paljon positiivista palautetta asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta.

Jalkautumisten myötä aikuissosiaalityö on tullut näkyvämmäksi yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden lisäksi laajemmin myös kuntalaisille, mikä parhaimmillaan madaltaa apua tarvitsevan kynnystä yhteydenotolle. Työntekijät näkivät, että aito kohtaaminen ja asiakkaan kuuleminen ovat avaintekijöitä luottamuksellisen kumppanuussuhteen rakentamisessa. Positiiviset muutokset asiakkaiden elämäntilanteissa nähtiin kantavana voimana työssä. Esimerkiksi nuoren aikuisen palaaminen takaisin opiskelujen pariin kuntouttavan työskentelyn päätteeksi tai yhteisöllisyyttä kaipaavien yhdistäessä voimansa toiminnan järjestämiseksi ovat tärkeitä hetkiä myös ammattilaisille. Tämä muistuttaakin meitä siitä, että isoihin haasteisiin tartuttaessa on välillä hyvä myös pysähtyä matkan varrella yhdessä saavutettujen onnistumisten äärelle!