Senioritaloja ja palvelukortteleita

Irma Ahokas-Kukkonen on Etelä-Savon muutosagentti, I&O-kärkihanke.

Sote-maakuntavalmistelussa käydään vilkasta keskustelua kuntalaisten hyvinvoinnin edistämisen muodoista: ”mitä kunnille jää, kun sote tulee?”

Viihtyisä elinympäristö ja asuminen edistävät hyvinvointia. Monet meistä asuvat samassa asunnossa vuosikausia. Asuntoa ei vaihdeta noin vain, ellei elämäntilanteen muuttuminen sitä edellytä.

Viisikymppisenä kannattaisi kuitenkin alkaa ennakoida ikääntymisen mahdollisesti tuomia muutostarpeita. Ikä ei sinällään välttämättä vaadi asunnon vaihtamista. Moni koti voidaan muuttaa sellaiseksi, että siellä pärjää, vaikka terveydentila ja toimintakyky muuttuisivatkin.  

Ikäystävällisellä asumisella on jokaiselle yksilöllinen merkitys. Se voi merkitä esteetöntä asuntoa, hissillistä kerrostaloa, tilavia ovia ja yleisiä tiloja apuvälineellä liikuttaessa. Se voi tarkoittaa myös hyviä liikuntamahdollisuuksia, sujuvaa julkista liikennettä ja hyvin hoidettuja katuja. 

Nykyään puhutaan senioriasumisesta ja palvelukortteleista. Senioriasumisesta syntyy mielikuva asumisen helppoudesta ja tarjolla olevista palveluista. Melkein mikä tahansa asunto voi olla senioriasunto. Sille ei ole mitään yleistä määritelmää eikä sitä ole säännelty laissa.

Aalto-yliopisto ehdottaa palvelukortteleiden kehittämiseksi palvelukeskittymiä. Palvelukortteli toimii silloin ns. hybridirakennuksena hyvien liikenneyhteyksien äärellä. Korttelin tarkoituksena on täydentää ikäihmisille suunnattua palvelutarjontaa tukemalla itsenäistä asumista palveluasumisena tai muistisairaiden ryhmämuotoisena asumisena. Olemassa olevat resurssit ja ihmisille tärkeät lähipalvelut, esimerkiksi kirjasto ja apteekki, päivittäistavarakaupat ja sosiaali- ja terveyspalvelut otetaan korttelin toteutuksessa huomioon.  

Palvelukorttelit suunnitellaan taajamiin ja kaupunkien keskustoihin. Ne tuovat asumiseen monisukupolvisen asumisen mallin. Ikäihmisiä ei eristetä omille asuinalueille vaan luodaan monisukupolvikortteleita. Siellä asuu kaikenikäisiä ihmisiä, lapsiperheitä ja ikäihmisiä, jotka voivat tukea toisiaan arjessa ja luoda asuinalueelle yhteisöllisyyttä. Senioriasumisen ja palvelukorttelisuunnittelun tulee lähteä jo kunnan kaavoituksesta niin, että esteettömyys ja saavutettavuus huomioidaan laajasti.

Uusi yhteisöasumisen muoto, perhekodissa asuminen, on yleistymässä Etelä-Savossa. Ikäihmisten perhekodit eivät sinällään ole ”uusi keksintö”, mutta toistaiseksi niitä on vielä vähän. Perhekodissa asutaan pitkäaikaisesti tai lyhytkestoisesti. Lyhytkestoinen asuminen tukee hyvin muun muassa omaishoidon perheitä.  Perhekotiasuminen soveltuu esimerkiksi niille iäkkäille henkilöille, joilla on tuen tarvetta arkiaskareissa tai jotka kokevat yksinäisyyttä.

Etelä-Savossa on menossa vahva ikääntyville rakentamisen ”buumi”. Myös tehostettua palveluasumista on tulossa lisää. Ikääntyvien määrä kasvaa eri puolilla maakuntaa reippaasti. Toisaalta sote-uudistus etenee ja monet palveluntuottajat ehkä ennakoivat sote-kentän muutoksia. 

Lue lisää palvelukorttelista: Verman, I. (toim).Palvelukortteli. 2017.

Kullanarvoisia kohtaamisia ja arjen voimavaroja

Suvi Vepsäläinen, sairaanhoitaja AMK (vas.), työskentelee
Siun sotessa Lieksan kotihoidon palveluesimiehenä.
Lotta Sivonen, sairaanhoitaja AMK, on terveydenhoitaja
Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä Joensuussa.

Isolla osalla kotihoidon asiakkaista on jokin muistisairaus. Kotona asumisen ja pärjäämisen kannalta on tärkeää, että muistisairautta sairastava pystyy liikkumaan asunnossa. Arkipäivän askareista selviytyminen ja itsestä huolehtimisen kyky heikkenevät muistisairauden myötä, ja avun ja ohjauksen tarve kasvaa. Ajoissa tunnistettu muistisairaus turvaa toimintakykyisyyden säilymistä ja omassa tutussa kodissa mahdollisimman pitkään asumista.

Muistisairautta sairastavalle ihmiselle on ensiarvoisen tärkeää kokemus siitä, että on turvassa ja että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi. Ihmisellä saattaa olla vaikeuksia ilmaista itseään tai ymmärtää, mitä hänelle yritetään kertoa. Näissä tilanteissa työntekijältä kysytään pelisilmää ja tilannetajua. Hyvillä vuorovaikutustaidoilla asiakas saa ymmärtävän kohtaamisen. 

Kehon kieli ja sanaton viestintä ovat kohtaamisessa tärkeitä. Rauhallinen puhe ja äänensävy, aito kuunteleminen, katsekontakti ja kosketus antavat ihmiselle tilaa ja turvaa ilmaista itseään. Kun vuorovaikutus toimii, voidaan yhdessä lähteä kulkemaan matkaa kohti parempaa arjen hallintaa ja elämää. 

Hoitotyön lähtökohtana ovat muistisairautta sairastavan ihmisen nykytilanne ja jäljellä olevat voimavarat. On hyvä keskittyä hyviin asioihin: mitä taitoja voisi vielä vahvistaa ja mitä arjen askareita tekemällä jopa parantaa. Usein se tarkoittaa uusien ratkaisujen etsimistä arkeen ja mahdollisiin ongelmatilanteisiin. Mielekkään arjen rakentaminen omannäköiseksi elämäksi on kaiken perusta.

On tärkeää, että ihmistä kannustetaan asettamaan itse tavoitteet arkeensa. Ne voivat olla pieniä ja realistisia. Alussa tavoite voi olla esimerkiksi nousta itsenäisesti sängystä tai käydä kerhossa.  

Ammattilaisten osaaminen ja osaamisen vahvistaminen ovat oleellinen osa muistisairautta sairastavan ihanteellista palvelukokonaisuutta. Tärkeitä asioita ovat ammattilaisten tieto muistisairauksista sekä kohtaamisen taito.

Hoitohenkilökunnan myönteinen yhteisöllisyys tarkoittaa avointa keskustelua haastavista tilanteista, työtovereiden auttamista ja tukemista sekä työyhteisön yhteisiä arvoja. Yhteisesti määritellyt tavoitteet edistävät laadukasta muistityötä. Ne mahdollistavat turvallisen ilmapiirin, jossa voidaan haasteellisissa tilanteissa kokeilla erilaisia selviytymiskeinoja. Työntekijöiden asiantuntijuus, työhön ja työyksikköön sitoutuneisuus sekä oman työn tärkeäksi kokeminen pitävät muistityössä yllä innostuneisuutta.  
 

Opinnäytetyön pohjalta tehty koulutusmateriaali on otettu käyttöön Siun sotessa. Tavoitteena on luoda voimavaralähtöisestä ja omatoimisuutta tukevasta työotteesta pysyvä käytäntö. Näin tuetaan muistisairautta sairastavan mielekästä arkea ja parannetaan elämänlaatua.

Blogi perustuu kirjoittajien yhteiseen opinnäytetyöhön Kotona asuvan muistisairaan voimavaralähtöinen tukeminen - Mielekkään arjenvinkkejä kotihoidon henkilöstölle