Mitä tekee sosiaalityöntekijä perusterveydenhuollon yksikössä?

Katja Saukkonen, hankekoordinaattori
Esso-hanke, Etelä-Savon sairaanhoitopiiri

Sydän pompottaen soitan Kriisikeskukseen. Ystävällinen henkilö vastaa pian ja sovin tapaamisen huomiseksi. Puhelun jälkeen mietin ” Ei minulle pitänyt käydä näin, vaan nytpä on elämä sekaisin enkä jaksa asioiden kanssa yksin.” Olen käynyt läpi kriisin niin kuin lähes jokainen meistä elämänsä aikana.

Koulutus, työkokemus ja omat elämänkokemukset ovat kaikki voimavaroja nykyisessä työssäni.  Toimin Etelä-Savon perusterveydenhuollon yksikössä Esso-hankkeessa. Työskentelen sosiaalipalveluiden kehittäjänä ja kokoan alueellista sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimintamallia Etelä-Savon alueelle.

Perusterveydenhuollon yksikön tehtävänä on toimia linkkinä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välillä. Yksikössä kehitetään yhteistyötä eri toimijoiden välillä, myös sosiaalitoimen suuntaan. 

Toimin linkkinä alueen kuntien sosiaalityön, terveyssosiaalityön ja terveydenhuollon välillä. Erityisesti kokoamme asiakaslähtöisiä, monialaisia toimintamalleja.  Keskeistä on pohtia, kuinka palvelu näyttäytyy asiakkaalle ja kuinka hän sen kokee.  Kohtaavatko asiakkaan tarpeet ja tarjottava palvelu toisensa?

Käytännössä kehittämistyö on eri toimijoiden tapaamisia yhdessä ja yksin. Sosiaali- ja kriisipäivystyksen toimintamallissa yhteisen pöydän äärellä kohtaavat kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, valtion ja järjestöjen toimijat. Rakennamme yhteistä näkemystä asiakaslähtöisestä palvelukokonaisuudesta, johon on helppo ottaa yhteyttä ja joka toimii palvelevalla toimintatavalla. Olemme keränneet kokemuksia myös muualla toimivista sosiaali- ja kriisipäivystysmalleista. 

Alueellisissa kehittäjäryhmissä olemme pohtineet tulevaisuuden sosiaalityötä ja -ohjausta, kun toimeentulotuki siirtyy kelaan ja siirrymme uudenlaisiin sote-rakenteisiin. Uskonpa, että useimmat kehittämisryhmissä mukana olevat työntekijät ovat avaamassa omaa työtään ja peilaamassa ajatuksiaan toisten samaa työtä tekevien kanssa. Samalla rakennamme yhteistä käsitystä sosiaalityöstä.

Etelä-Savossa valmistellaan vapaaehtoista kuntayhtymää kevään 2016 aikana. Terveydenhuollon työntekijöistä sosiaalityö on sekavaa ja sitä on vaikea ymmärtää. Ja sama pätee toisinpäin! Se mikä on vieraampaa, vaikuttaa monimutkaisemmalta.

On tärkeää, ettemme unohda asiakkaita. Olen erittäin ylpeä Etelä-Savon alueella kerätystä 244 asiakaspalautteesta, jotka koskivat sosiaalitoimen palveluiden saatavuutta ja asiointikokemuksia. Ne osoittivat, että kehittämistyötä pitää jatkaa, mutta oikealla tiellä ollaan. Seuraava tehtäväni on kriisiasiakkaan palvelukokemusten kuuleminen.

Olen huomannut, kuinka paljon organisaation rajat ohjaavat työtämme ja palvelun toteuttamista. Asiakkaan tarpeet ja niiden mukainen palvelujen tarjoaminen uhkaavat hämärtyä.

Toivon tulevien muutosten tuovan tullessaan lisää yhdessä työskentelyä ja vähemmän raja-aitoja. Mutta mikään uudistus ei tule ja kerro meille, kuinka työtä tulisi tehdä. Meidän on siis syytä kääriä hihat ja ryhtyä hommiin.
 

Ruohonjuurelta pilviin

Päivi Malinen:

Vilkaisepa tuota työpaikkailmoitusta, vinkkasi kaverini viime syksynä. Puhelin käteen, Tarja Kauppilan numeron näpyttely näytölle, ei vastausta. Myöhemmin puhelimeni soi, ja pääsin kyselemään sosiaalityön erityisasiantuntijan tehtävästä. Puhelun päätyttyä hihkuin ääneen, tämä olisi minun unelmatyöni, minä haluan ja AION saada tämän työn! Siitä alkoi taival, joka on täynnä mahdollisuuksia.

Aloitin ISOssa sosiaalityön erityisasiantuntijana loppiaisen jälkeen. Hyppy kuntamaailmasta asiantuntija-verkosto-organisaatioon on ollut melkoinen. Aikaisemmissa töissäni olen ollut sosiaalityön ytimessä, kädet kyynärpäitä myöten asiakastyössä ja myös esimiehenä. Nyt ujuttaudun mukaan neljän maakunnan sosiaalialan verkostoihin. Lisäksi osallistun ISOn edustajana valtakunnallisiin hankkeisiin. Heikompaa voisi hirvittää, mutta minä olen innoissani!

Sosiaalityö on tärkeää ja antoisaa, mutta myös raskasta ja kuluttavaa. Työtä määrittävät lainsäädäntö ja sieltä nousevat aikarajat, eettiset ohjeet ja periaatteet, kuntatalouden raamit ja rajoitteet, työntekijän omat arvot ja asenteet sekä asiakas ja hänen tarpeensa. Sosiaalityössä seilataan ristiaallokossa kaiken tämän keskellä ja tehdään töitä, kukin parhaansa mukaan.

Perustyön keskelle on helppo hukkua. Kokemus kiireestä tai riittämättömyydestä voi vangita sosiaalityöntekijän työpöytänsä äärelle. Useammankin kerran omalla työuralla mieleeni on noussut mainoslause: ”Tuntuuko joskus siltä, että on pakko nostaa jalat ylös?”. Sosiaalityössä vaivaan ei auta suonikohjuvoide, vaan lupa siihen, että joskus saa ja pitää hengähtää.

Tarvitsemme sosiaalityössä tilaa pysähtymiselle. Mitä minä teen ja miksi? Mitä minä haluaisin, osaisin ja voisin tehdä? Mitä asiakas odottaa, että tekisin? Mitä minä odotan asiakkaaltani? Toiminko yksin, vai voisiko joku auttaa minua? Voisinko tehdä asioita yhdessä? Työssä ei voi uudistua, jos kalenterit on tikattu täyteen päivästä ja viikosta toiseen.

Monissa Suomen kunnissa sosiaalityötä tehdään pienellä porukalla, ja tehtäviin kuuluu sosiaalityön koko kirjo. Suuremmissa kunnissa työtehtävät on voitu eriyttää hyvinkin tarkasti. Kaikissa työyhteisöissä tarvitaan kuitenkin aikaa ja tilaisuuksia työn sisältöjen miettimiselle ja kehittämiselle. Jokainen työntekijä ansaitsee oman sinisen hetkensä, jolloin voisi vaikka nostaa jalat ylös ja antaa ajatusten kulkea. Henkilökohtaisen ajan lisäksi on tärkeää luoda ja vaalia yhteisiä hetkiä, joissa ajatuksia ja ideoita voi jakaa.

ISO-verkostot tarjoavat hyvän mahdollisuuden yhteisiin kohtaamisiin. ISO-alueella toimii useita verkostoja, kuten Pohjois-Karjalan päihdetyön verkosto, Pohjois-Savon sosiaalijohdon verkosto ja Etelä-Savossa käynnistyvä ikäosaamisen verkosto. Kainuussa verkostot toimivat Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymässä. Lisätietoa verkostoista löytyy ISOn nettisivuilta. Ja minuun voi aina ottaa yhteyttä. Tule mukaan ja nappaa työkaveri matkaan!

Päivi Malinen toimii sosiaalityön erityisasiantuntijana ISOssa.

Sosiaalityöllä on nyt historiallinen mahdollisuus

Soile Syrjäläinen, sosiaalijohtaja
Lieksan kaupunki

"Kuule, olen itkenyt monet itkut. Olen pitkään elänyt 400 eurolla kuukaudessa. Sillä kyllä pärjää, jos mikään ei mene rikki. Nyt hajosi vanhat tekohampaat. Sie oot nyt viimeinen oljenkorsi. Vapaaehtoistyö hampaattomana on kiusallista." Näin eräs apua tarvitseva kuvaa tilannettaan sosiaalityöntekijälle.

Sosiaalityössä ollaan tekemisissä pitkittyneen työttömyyden, työkyvyttömyyden, köyhyyden, syrjäytyneisyyden, yksinäisyyden ja irrallisuuden kanssa. Näin on jatkossakin, vaikka perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy Kelalle vuoden 2017 alusta. Täydentävä ja ehkäisevä tuki jäävät edelleen sosiaalityön työkalupakkiin.

Miten käy heille, jotka eivät apua hae? Tutkimukset osoittavat, että puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää tuen hakematta. Pienellä eläkkeellä sinnittelevät vanhukset eivät halua, kehtaa tai osaa hakea tukea esimerkiksi isoihin lääkemenoihinsa. Myös moni nuori on luovuttanut eikä hae tukea. Jaksavatko kaikki opetella uudet Kelan hakusysteemit? Osaavatko asiakkaat hakea muutosta päätöksiin?

Sosiaalityö kaipaa uudelleenarviointia ja sen on välttämätöntä uudistua tavoittaakseen paljon apua tarvitsevat. Aikuissosiaalityön tehtäväaluetta ovat viime vuosina muokanneet muun muassa erilaiset aktivointivelvoitteet. Sosiaalihuolto on painiskellut monien toimintaohjeiden ja valvonnan puristuksessa.  Lakipykälien täyttyminen ei kuitenkaan ole tae sille, että palvelu on kunnossa. Helposti unohtuvat palvelun sisältö ja vaikutukset ihmisen elämään. Sosiaalityöhön tarvitaan uutta ihmisläheisempää työotetta.

Sosiaalityöllä on nyt historiallinen tilaisuuteensa, kun se vapautuu ”byrokratian kahleista”, työläästä toimeentulotuen laskennasta hallintopäätöksineen. Vaikuttavalle sosiaalityölle saadaan viimein tilaa.

Sosiaalityön on aika näyttää ja käyttää osaamistaan. Naftaliinista voidaan kaivaa vanhoja hyviä, 70-luvulta tuttuja yhteisösosiaalityön ja yhdyskuntatyön toimintatapoja. Uuden sosiaalihuoltolain rakenteellisella sosiaalityöllä tavoitellaan samaa asiaa.

Yhteisöön suuntaava sosiaalityö tarjoaa malleja, joilla asiakkaat tavoitetaan kasvokkain myös viraston ulkopuolella. Sosiaalityön odotetaan jalkautuvan asuinalueille ja kauppakeskuksiin, sinne, missä ihmiset arkeaan viettävät.

Myös asiakkaita ja asiakkaita tarvitaan mukaan sosiaalityön kehittämiseen. Tarvetta on vertaisryhmille ja yksilöllisille palveluille. Erilaiset asiakas- tai asukasraadit ovat osoittautuneet toimiviksi yhteiskehittämisen välineiksi.

Kyse ei ole vain yhteisöllisestä sosiaalityöstä tai paljon apua tarvitsevien auttamisesta vaan koko sosiaalityön oikeutuksesta. Päättäjät eivät voi tietää, mitä sosiaalityön kentällä tapahtuu, millaisissa olosuhteissa työtä tehdään, millaisiin tilanteisiin asiakkaat voivat joutua, jos sosiaalityö ei toimi äänitorvena. Sosiaalityö on näköalapaikalla sosiaaliturvajärjestelmän valuvirheisiin. Hyvinvointitiedon tuottaminen päättäjien avuksi ja osallistuminen sosiaalipoliittiseen keskusteluun odottavat tekijäänsä.